Mitä tapahtuu kun häviää sosiaalisesta mediasta? Pidin taukoa yhteensä neljä päivää. Minun tapauksessani muutama ihminen jopa huolestui. Onko kaikki kunnossa Didem? Tänään on muutama tämäntyyppinen puhelu tullut. Ollaanko tähän menty? Jos ei sosiaalisessa mediassa tapahdu hetkeen mitään, niin oletetaanko että ihmisellä on hätä?
Halusin olla muutaman päivän päivittämättä instagramia, instastooria ja samalla blogiin tuli tauko. Halusin tutkailla omaa suhdettani someen. Osaanko tehdä puhelimellani muuta kuin somettaa? Kuinka paljon vähemmän tartun puhelimeen, kun en selaa instagramia tai päivittele omaa stooriani. Minä kuitenkin olen aikuinen, jolle sosiaalinen media on toki työväline, mutta hyvin paljon käytän aikaani siellä kaikkeen muuhun myös, kuten muiden stalkkaamiseen. Hetken poissa oltuani voin todeta, että onneksi olenkin aikuinen ja sometteluni on itselläni hallussa. Maanantain koittaessa kaipasin jo takaisin omaan “some-rytmiini”, joka minulle on syntynyt. Minulla on tietty markkina-arvo seuraajieni perusteella, toki siinä mitataan paljon muutakin, mutta työni takia minun on oltava olemassa sosiaalisessa mediassa. Itse harvemmin laitan mitään epämääräistä sinne, mutta paljon näkee nuoria tubettajia ja somettajia, joilla homma ei ole hallussa.
Laitanko sinne tyrkky kuvia? En. Se on työpaikkani. Nämä ovat valintoja ja itselleni on tänä päivänä hyvin selkeetä miten haluan brändätä itseäni, millainen vaikuttaja ja esikuva haluan olla muille, minkälaisia kuvia haluan feedilleni tai blogiini laittaa ja mitä asioita haluan jakaa tuhansien muiden ihmisten kanssa. Tosiasia on kuitenkin se, että alani on hyvin ulkonäkökeskeinen, kuten tämän päivän yhteiskunta muutenkin. Pinnallisuus ja materialismi on osa minunkin blogiani, mutta toivon, että lukijat muistaa, että se on vain pintaraapaisu elämästäni, itsestäni ja aatteistani.
Perjantaina ensi-iltaan tullut Olivia Oraksesta kertova dokumentti sai minut ottamaan tämän pienen etäisyyden someen. Ajankohtainen The perfect selfie -dokumentti on rehellinen kertomus tavallisen nuoren teini-ikäisen tytön elämästä, jolla on 20 000 instagram seuraajaa ja joka jakaa laidasta laitaan kuvia itsestään someen. Dokumentissa Olivia polttaa, juo viinaa, bilettää, nauraa ja pitää hauskaa parhaan ystävänsä kanssa, käsittelee kameralle vaikeitakin asioita, pohdiskelee elämää, sekoilee ja käyttää hyvin ronskia kieltä, myös vanhempien edessä. Dokumentti on puhutteleva ja uskon, että herättää vielä paljon keskustelua. Toivoisin nuorten, vanhempien ja opettajien katsovan tämän.
Olivia vaikuttaa ihanalta, energiseltä nuorelta naisen alulta (tänä päivänä hän on jo 18 vuotias), joka haluaa jakaa hyvää fiilistä omassa instagramissa ja joka valovoimaisella läsnäolollaan tuo positiivista energiaa kanssaihmisille. Tapasin Olivian viime perjantaina ja uskon, että tämä ihastuttava some-tähti pääsee vielä pitkälle kypsyydellään ja persoonaallaan, kunhan pelaa korttinsa oikein.
Dokkarin aikana, mietin kuitenkin joitain asioita kuten, että mihin on hävinnyt vanhempien kunnioitus? Epäkunnioitus, huonot käytöstavat ja epämääräinen kielenkäyttö pisti silmään.
Esimerkki yhdestä tilanteesta, jossa Olivia istuu vanhempiensa luona illallisella. Isä pyytää tytärtään laittamaan puhelimen pois ruokailun ajaksi. Olivia ei tottele, vaan jatkaa somettelua, jonka seurauksena heidän illallispöytä-keskustelu katkeaa, koska tyttären silmät on ainoastaan kiinni ruudussa. Tuntui, että isällä ei ollut homma ollenkaan hanskassa. Minua häiritsi tämä kohtaus jostain syystä ihan hirveästi. Ensinnäkin, se että ei kunnioiteta vanhempien toivomusta ja sit toiseksi se, että huomaan itsekkin pitäväni puhelinta ruokapöydässä, kun syödään kotona. Tähän aion kiinnittää jatkossa huomiota paljon enemmän. Perheen kanssa yhdessä syöminen on se hetki päivästä, kun puhelimen ei tarvitse olla edes näköetäisyydellä. Perheestä puheen ollen, nyt ollaan vihdoin koko perhe kasassa. Olen saanut mieheni kotiin 🙂
Sosiaalinen media, sen merkitys ja vaikutus. Kyseessä on niin valtavan iso aihe, että sen käsittelyyn ja kirjoittamiseen saisin varmasti monta sivua näpyteltyä, mutta en aio tehdä sitä, vaan aion seuraavaksi mennä nukkumaan. Kuitenkin jokaisen on jossain vaiheessa ihan hyvä miettiä omaa some käytöstään, mutta myös yrittää ymmärtää sitä, varsinkin vanhempien ihmisten. Some on tullut pysyväksi osaksi meidän elämää ja se jää nähtäväksi minkälaisessa some-maailmassa oma lapseni elää teini-ikäisenä.
ps. Olikin jo ikävä teitä <3
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉