JÄTÄN VITSIEN KERTOMISET MUILLE

Photos by Janita Autio

Tykkään tarkkailla, tehdä havaintoja ja päivän päätteeksi miettiä päivän tapahtumia sängyssä ennen nukkumaanmenoa joko itsekseni tai toisen kanssa. Päässä raksuttaa, mutta olen huono tuomaan ajatuksiani julki, niin että ne ymmärrettäisi oikein 🙂 En osaa kertoa vitsiä, niin että muutkin itseni lisäksi saisi naurukohtauksen. Minulla on yksi vitsi jonka osaan ja senkin kertomisessa menee niin kauan, että kukaan ei enää jaksa kuunnella ja olen jo tarinan aikana tipahtanut monta kertaa, koska omasta mielestäni vitsi on maailman hauskin.

Minua ei haittaa, etten ole se henkilö, jonka vuoksi kaikkien päät kääntyy ruokapöydässä kun avaan suuni. Uusien ihmisten kanssa, small talkin jälkeen, istun hiljaa, hymyilen ja avaan suuni silloin kun tulee aihe joka kiinnostaa tai henkilö joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen sosiaalinen tiettyyn pisteeseen saakka. Olen myös valikoiva. Viihdyn sosiaalisissa tilanteissa erittäin paljon, mutta enemmän se on ehkä sitä, että tykkään observoida ja olla ihmisten ympärillä. Voin tuntikausia istua ja observoida ihmisiä, heidän välistä kemiaa, ilmeitä ja tilanteita. Nautin siitä, että joku muu hoitaa puhumisen ja itse voin vaan olla.

Toki lähimmäisten ystävien kanssa käytökseni muuttuu ja muistan, että opiskeluaikoina ryhmätilanteissa olin niin innoissani jostain aiheesta, että muiden oli vaikea saada suunvuoroa, kun minulla oli niin paljon sanottavaa. Halusin jakaa kaiken sen tiedon minkä olin lukenut ja omaksunut. Jos lukisin uutiset ja sivistäisin itseäni päivittäin, niin minullahan olisi varmaan koko asioita joita haluaisin pohtia ääneen.

Eilen seurasin yhtä vanhempaa naista Flamingon pukukopissa. Häntä selvästikkin ärsytti vieressä pukeutuva tummaihoinen äiti lapsineen, koska sen verran tympeä oli rouvan naama, kun kyseinen perheenäiti lastensa kanssa hänen viereensä tupsahti. Ihmisen ilmeet voi kertoa meille enemmän kun tuhat sanaa. Se oli inhottavaa. Rouvan huokailut, silmien pyörittely ja kauhistelu ei jäänyt kyseiseltä perheeltä huomaamatta. He eivät välittäneet. Lähtiessäni loin leveän hymyn äidille ja hänen suloiselle alle vuoden ikäiselle pörröpäälle. Tietyt asiat jää pyörimään päähäni. Tämä oli yksi niistä. Naisen hymy takaisin minulle jäi mieleen.

Käytiin eilen tosiaan tuolla Flamingossa. Luca oli aivan mielissään. Meidän perheen lisäksi muutama muukin oli innostunut näin hiihtoloman aikana lähtee polskuttelemaan. Tänään olisi tarkoitus suunnata luonnontieteelliseen museoon. Meidän perheessä vietetään puoliksi hiihtolomaa. Koska meidän työajat on mitä sattuu, niin hiihtoloma ei tunnu varsinaiselta lomalta, mutta kelit on sen verran mainiot, että saatetaan lähtee jopa jonnekin hiihtoretkelle.

Pienellä eleellä saa paljon aikaiseksi. Sekin on sivistystä. Kaikilla meillä on omat vahvuus alueemme. Ehkä säästän ne maailman uutiset sit huomiseen 😉

xx Didem