POHDINTOJA ANTIKVARIAATISSA

Pohdiskelen tässä suhdettani kirjoihin. Hirveästi ei kirjoja kodistani löydy paitsi Artekin tarjoiluvaunun päällä lojuvat niin sanotut kahvipöytäkirjat, joissa on enimmäkseen vain kuvia. Tällaiset isot ja kovakantiset kirjat toimivat mielestäni todella kivoina sisustuselementteinä ja niitä on välillä kiva fiilistellä. Luca omistaa kuitenkin enemmän kirjoja kun minä, vaikka joitain vanhoja kirjojani on lapsuudenkodissani Riihimäellä. Minua ärsyttää tasaisin väliajoin se, kun en lue kirjoja käytännössä ollenkaan. Keskityn enemmänkin joko lehtien lukemiseen tai sitten tykkään katsoa mieluummin elokuvia. Olen aina ollut se, joka sekä kirjan, että elokuvan nähneenä, tykkään enemmän kirjan elokuva-versiosta. Olen visuaalinen ja minulla on vilkas mielikuvitus, jonka takia omaksun helpommin liikkuvan kuvan.

Viimeisin kirjasarja jonka olen lukenut on Fifty Shades -sarja. Minulla jäi kirjoista sellainen mielikuva, että mies on paljon vanhempi mitä elokuvassa näytettiin. Ymmärrän kyllä sen miten ihmiset haluavat luoda mielikuvansa itse kirjoja lukiessa, mutta itselleni riittää hyvin se, että joku muu tekee sen puolestani ja voin vain nauttia kokonaisuudesta. Nuorempana luin kirjoja enemmän mitä nyt. Luin silloin esimerkiksi koko Replica-nuortenkirjasarjan, johon kuuluu yli 20 kirjaa. Kirjat kertovat nuoresta Amy-nimisestä tytöstä, joka on kloonattu. Olen lisäksi lukenut kaikki Gossip Girlit ja katsonut koko sarjan tv:stä. Nyt kun aikuisiällä aloitan kirjan, minulla on usein vaikeuksia lukea niitä loppuun. Pidän kuitenkin eniten tositarinoista ja elämäkerroista, joissa pääsen tunnetasolla sisään jonkun ihmisen ajatuksiin ja heidän päänsisäisiin kamppailuihin. Minua kiinnostaa erityisesti sellaiset ihmiset, joilla on ollut rankkaa. Tällainen kirja on ollut esimerkiksi Nancy Spungenista eli Sex Pistols -yhtyeen basistin (Sid Vicious) ex-tyttöystävästä kertova elämäkerta. Nancylla oli rankka lapsuus oman mielenterveytensä kanssa sekä myöhemmin hänellä oli huumeongelma. Luin netistä, että tästä edesmenneestä pariskunnasta on tehty myös elokuva nimeltään ”Sid & Nancy”, joka täytyy etsiä jostain ja katsoa! Pidän toki myös kaikista rakkaustarinoista, joissa on onnellinen loppu – tietysti 🙂

En eläydy samalla tavalla kirjoissa, kun elokuvissa, musikaaleissa tai teatterissa. Rakastan sitä, kun mielikuvitukseni alkaa laukkaa ja hyppään ihan toiseen todellisuuteen. Monesti mietin sitä miten hyvin viihdyn pelkästään itseni kanssa. Se johtuu varmaankin juuri siitä, että tarvitsen välillä aikaa olla niin sanotusti omassa kuplassani. Se ei tarkoita sitä, etten miettisi yhtään sitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta välillä haluan sulkea asioita oman pääni ulkopuolelle ja uppoutua omaan maailmaani, jossa viihdyn. Minkälainen suhde teillä on kirjoihin ja mitä mieltä olette äänikirjoista? Varsinkin, kun kirjoittaminen ja lukeminen kuuluvat vahvasti ammattiini, olisi hyvä, että lukisin kirjoja enemmän. Miten voisin saada rutiinia ja uutta intoa kirjojen lukemiseen? Löytyisikö teiltä vinkkejä hyvistä kirjoista?

xx Didem