Yllä näette eilisen päivän workoutfit 🙂
Työpäivästäni kuulette myöhemmin lisää.
Okei, nyt kerron teille mun jutskan..mulla oli kiljuva nälkä eilen myöhään illalla kun lähdin Hyattista vauhdilla että kerkeisin junaan. Mukana laukussa mulla omena. Istahdan paikalleni ja pakko istahtaa toista matkustajaa vastapäätä koska vaunussa ei ollut muita vaihtoehtoja. Juna lähtee liikkeelle ja edessäni oli (tällä jokaisella stopilla pysähtyvällä junalla) tunnin pituinen matka kotiin. Nostan omenan Chanelista ja pidän sitä vain kädessä. Mua ärsyttää ihan sikana että mua vastapäätä istuu joku. En siis kertakaikkiaan pysty alkaa haukkaamaan tätä mehukasta omppuani jota himoitsen, koska mulla on joku juttu, että en voi syödä omenaa, tai vielä pahempi olis porkkanaa junassa, jossa kaikki ihan hiljaa.
Vähän niin kuin leffassa, kun vierustoveri yrittää hiljaa ja varovasti karkkipussista kaivaa sitä lempikarkkia pussin pohjalta…aaarrgh, ääni on niin kammottava,varsinkin silloin kun sen tekee varovasti.
Mä alan syömään omenaa samalla tavalla, varovasti ja liikaa miettien sitä miltä se kuulostaa, rouskutanko liian kovaa, lenteleekö suustani paloja..kaikki mahdolliset asiat käy mielessä JOS syön jotain ääntäpitävää sveitsiläisessä junassa. En ole ikinä nähnyt kenenkään syövän mitään täällä junissa.
Eli en siis syö sitä!!!!
OMENAN KOHTALO: takasin Chaneliin. 🙁
Mutta lämmittelin sitä käsissäni joku puol tuntia..koska nälkä oli niin kova ja olis niin paljon tehnyt mieli syödä.
Valitettavasti vastapäätä istuva business mies istui koko matkani ajan siinä tyytyväisenä.
Et sellaista asiaa mulla tänään… kuvan kuitenkin kehtasin ottaa 😀
