Kukapa ei nauttisi yllätysdeitistä, jossa mies “romanttisesti” käskee pukemaan urheiluvaatteet päälle.
Lähtö 10 minuutin päästä!
Lähtö 10 minuutin päästä!
No mä kiiruhdan..pesen hampaat ja kasvot. Rasvaan kasvoni Lumenen heleyttävällä päivävoiteella. Hiukset jää nutturalle.
Kulta on tehnyt meille aamupuurot. Tykkään puurosta, mutta en syö sitä päivittäin, koska mielestäni kahvin kanssa sopii paljon paremmin leipä kuin puuro.
Seuraavaksi hyppäämme autoon, avataan katto, koska ulkona joku 20 astetta. Viedään Luca hoitoon. Meillä on kaksi vakkarihoitajaa Lucalle. Molemmat tytöt suomalaisia au paireja.
Ihana päivä kahdestaan alkakoon. Ajelimme ylösalasin vuoria ja ihastelimme huikeita maisemia. Pidimme toisiamme kädestä kiinni..hih. Mä olisin voinut istua koko päivän siinä autossa ja vaan nautiskella, mut pysähdyimme jonnekkin paikkaan (en muista nimeä) josta jatkoimme kävellen.
Tuntui niin hyvältä olla vaan kahdestaan, ilman puhelinsoittoja/työjuttuja. Oli vain me kaksi. Kävelimme jonkun tunnin.
Nälkä oli jo kova kun pääsimme takaisin autoon. Lähellä oli ravintola nimeltä Luegeten. Kotisivuille pääsette TÄSTÄ.
Parkkipaikka oli täynnä hienoja autoja. Autojen lisäksi joku oli tullut helikopterilla lunchille.
Ei paha!
Ruokaelämys ja palvelu täällä on lämpimästi suositeltavaa ja kaiken lisäksi pääset kokemaan sen todella kauniissa ympäristössä. Huikeita keinuja ei saa missata :).
Olimme viimeisiä asiakkaita jotka poistuivat. Sveitsiläiset ovat laumakansaa..kaikki syövät siis samaan aikaan. Meitä ennen kuitenkin nousi kaksi äijää..jotka käveli sen helikopterin luokse ja jatkoivat matkaansa :).
Mä voisin vaan tuijottaa mun miestä. Koko ajan! <3
Tällaiset päivät jäävät ikuisesti mieleen tällaiselle yliromanttiselle tytölle kuin minä. Aito läsnäolo, nauttiminen, hymyily, nauru, keskustelu,hiljaisuus. Niiden kokeminen penkillä, jossa makasin niin että pääni oli mieheni reidellä ja edessämme huikee maisema..<3.
Vaikka mekin olemme niin paljon toistemme kanssa ja yhdessä lounastelu ja kävely on meille arkea, niin kuitenkin tämä päivä tuntui erilaiselta ja hyvin erityiseltä.
Nappasimme Lucan kyytiin kotimatkalla ja käytiin vielä kävelyllä Lachenin pienvenesatamassa.
Viikon motto: Ollaan säteileviä, hyväntuulisia ja lempeitä läheisiämme kohtaan.
