KUVAT ANGELINA ILMAST
KUVAT
Nyt ollaan jännän äärellä, sillä pääsin kuuntelemaan ensimmäisen podcast-jakson, jossa olen koskaan ollut mukana. Oltiin viime viikolla Monochromen toimistolla äänittämässä Kasvokkain by Sharon -ohjelmaa, jossa keskusteltiin Sharonin kanssa kauneusihanteista ja ulkonäköpaineista. Kyseiset aiheet ovat minulle hyvinkin tuttuja, mutta puhuminen ei. Olen harrastanut teatteria, tanssinut ja esiintynyt muutenkin melko paljon nuorempana. Olen kuitenkin nyt vanhempana kiinnittänyt enemmän huomiota siihen mitä haluan sanoa, ja millaisen kuvan antaa somessa. Instagram Storyssa höpöttely tulee minulta luonnostaan, mutta heti, kun istuin äänitysstudioon, minut valtasi totaalinen jäätyminen. Äänitys meni lopulta ihan hyvin, koska minua vastapäätä istui hyvä ystäväni, mutta kesti hetken aikaa, että pääsin kunnolla vauhtiin. Ehkä parhaimmat otot tuli juuri silloin, kun en miettinyt liikaa ja annoin vaan mennä. Olin myös positiivisesti yllättynyt puheäänestäni, vaikka jännitin sen olevan ärsyttävä ja epämiellyttävä.
Some on luonut jollain tasolla paineita itselleni, sillä ihmiset usein luulevat, että elämäni olisi pelkästään sitä miltä some ulospäin näyttää. Kenenkään vaikuttajan elämä ei kuitenkaan ole pelkkiä lanseeraustilaisuuksia, matkoja, skumppaa ja glitteriä. Koen välillä ahdistusta siitä, kun yritän tasapainotella esteettisyyden ja luonnollisuuden välissä. Haluan mieluummin näyttää aitoja hetkiä elämästäni ja olla samaistuttava. Koen heti, että menen väärään suuntaan, jos some on liian harkittua, ja silloin haluan kääntää ruoria. Mieluummin tallennan spontaaneita tilanteita, kuin liian harkittua sisältöä, joka ei ole aitoa, sillä sitä on ihan riittävästi somessa.
Ihmisten ennakkoluulot ja negatiivinen palaute on vaikuttanut siihen, että olen pitkittänyt myös podcast-jaksojen äänittämistä. Meidän piti nimittäin aloittaa alunperin Sharonin kanssa podcast kahdestaan, mutta ajatus ahdisti minua liikaa. Podcastin tekemisessä on paljon töitä, ja en ollut tuolloin vielä valmis sitoutumaan. Meillä oli kuitenkin hauskaa äänitysstudiossa, ja Sharon editoi puolentoista tunnin pätkästä taidokkaasti alle puolituntisen jakson, vaikka aluksi epäilinkin tuleeko siitä mitään. Sitä on helposti skeptinen ja varautunut, kun on kyse jostain uudesta ja tuntemattomasta. Olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, ja olen miettinyt jälkeenpäin miten turhaan stressasin kaikesta. Pitäisi enemmänkin uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja ottaa riskejä, sillä se on ainoa tapa kehittää itseä.
Hyvän ystävän kanssa keskustelu lähtee helposti rönsyilemään eikä aina pysytty Sharonin kanssa ihan aiheessa. Äänitystilanteesta kädestäni putosi muun muassa kynä lattialle ja saatiin naurukohtauksia, mutta sehän on vain hauskaa! Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, vaikka ajattelinkin alussa, että lähtiessäni nauhoittamaan jaksoa, on aiheiden oltava mahdollisimman syvällisiä ja hyvin valmisteltuja. Olen ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä mukaan. Olisitteko te mahdollisesti kiinnostuneita kuuntelemaan meidän yhteistä podcast-ohjelmaa ja millaisista aiheista olisitte kiinnostuneita?
Tästä linkistä pääsette kuuntelemaan jakson Suplassa 🙂
30 Responses
Voi muru miten kehno tuuri! ❤️ Mun familylla kävi muutama vuosi takaperin vähän saman tyylinen juttu. Finski lakkoili silloin ja meidän suorat lennot Thaimaahan vaihdettiin välilennolla Lontoon kautta Thaikkulaan. Kaikki sujui hienosti Lontooseen asti, kunnes siellä todettiin, että isäni passi ei ole riittävän kauan voimassa. Lontooseen se siis riitti, mutta ei Aasiaan. Jos meillä ei olis ollu välilentoa niinkuin ei pitänytkään, olisi Suomen puolella asia huomattu ajoissa ja saatu pikapassi. No lennettiin äitini ja veljien kanssa Thaimaahan ja isä tuli päivän perässä. Mutta muutamat kyyneleet vuodatettiin Lontoon päässä. Ihanaa lomaa ja päivitä paljon asu kuvia auringossa. Olen lähdössä Thaikkulaan taas joulukuun alussa perinteisesti ☺️
No mullakin kävi tuuri, että hoksasin mennä virkailijalle, muuten mut olis käännytetty Lontoossa takaisin Suomeen ? Koska siis Lontoon liput saatiin ja laukku tagit myös suoraan Jenkkeihin, niin olisin voinut ajatella, että jatkolennon liput tulee sit vasta Lontoossa .
Nojoo, mut täällä nyt ollaan ja ihanaa on ❤️? En ole koskaan käynyt Thaimaassa ? Malesiassa kylläkin muutaman kerran. Onneksi pääset pian lämpöön rentoutumaan ☀️
Voi mikä tuuri! Saitko mitään hyvitystä vai menikö rahat ihan hukkaan ekalta lennolta?? Voisitko esitellä spanissa vielä lentoasusi? Olis myös kiva tietää sinun “täydellisen matkalaukun” sisältö ❤️ Super lomaa!!
Rahat meni kyllä ihan hukkaan.. :/
Esittelen lentoasuni, kun siitä ollut nyt niin paljon kysynytää.
KIITOS <3
Hei, saako kysyä mikä viisumi sulla on USAan? Ajattelin että matkustat ESTAlla.
Meillä on 10 vuoden viisumi tänne.
Ihana, että pääsitte kuitenkin hyvin perille<3 Tosi kurjaa tuuria! Onko teillä millaiset viisumit tai Estahan on vain sähköinen, mutta teillä taitaa olla toisenlaiset:)? Saanko kysyä vielä minkä pituinen ja painoinen olet, kun näytät niin sopusuhtaiselta:)? Olen vasta alkanut lukea blogiasia (joka on tosi kiva) ja mietin, että lomailetko Losissa vai asutko siellä, onko teillä oma koti siellä tms. :)? Ihanaa aikaa sinne aurinkoon!
Heippa Jenni <3
Olen 168 cm ja 48 kg.
Tervetuloa tänne blogiin. Lomaillaan täällä (lyhyempi talvi) 🙂 Meillä on Air bnb kämppä, joka on ihana. Hyvin skandi tyylinen. En niin diggaa tummasta ja mahtipontisesta jenkkityylistä. Meillä on tänne 10 vuoden viisumi.
Toivottavasti viihdyt täällä. Meillä alkaa täällä päivä vasta 😀
Kauniita unia sinne xx
Kauan viivytte reissulanne?
Katsotaan 🙂
Voi ei!! 🙁 onneks pääsitte perille!
Ja voisitko välillä myös snappailla lomalta? Itse kun en instagramiin ole halunnut liittyä, niin ei ole mahdollisuutta seurata…. juttujasi on kuitenkin kiva seurailla niin tällaista pientä lukija palautetta/toiveita 🙂
Toiveesi on kuultu <3
Ehkä mä vaan pysyttelen molemmissa 😀
Voi että, todella ikävää. Tiedän niin fiiliksesi <3 🙁 Kerran myös heräsin alle 2 tuntia ennen lennon lähtöä! Onneksi kerkesin kuitenkin lennolle, mutta oli se semmosta kaahaamista kanssa lentokentälle! Toisella kertaa myöhästyin kokonaan koneesta vaikka tulin lähtöportille alle minsa sen jälkeen kun ovet oli sulkeutuneet. Siellä vaan todettiin että ovia ei enää voida avata, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää.. Oli se semmosta kyynelten vuodattamista kanssa.. Onneksi sä kuitenkin pääsit lopuksi perille rakkaasi luo<3 Ps. Voisitko tehdä jonkun postauksen matkustamisesta, justiinsa matkustusasusta kuvineen yms plus vinkeistä mitä kannattaa ottaa matkalle mukaan? Olen pian kans itse taas lähdössä reissuun 🙂 Ihanaa lomaa teille sinne!
Mua jotenkin nauratti tää kommentti ❤️ Ihana ☺️
Matkustusasu postausta on toivottu niin paljon, että pitää jollain tapaa toteuttaa se. ?
Sullahan kävi hienosti. Monilla olis matka pysähtyny siihen kun ei rahat riitä uuteen lentolippuun.
Totta, mietin ihan samaa ❤️
Luottokortit on onneksi lähes kaikilla 🙂
Hei. Loppu hyvin kaikki hyvin 🙂 Minäkin mietin, että mikä viisumi? Estallahan saa olla sen 3kk ilman viisumia. Ellei sulla sit jotain työviisumia tmv ole. Nauttikaa lomasta ja ajasta siellä :)Mä niin nautin näistä mahtavista lumimaisemista täällä .
Just näin ☺️ Meillä on 10 vuoden viisumi tänne.
Valkoinen lumimaisema on myös kaunista. Tällä hetkellä nautin kyllä kovasti ❤️ Kiitos ?
Ihanaa reissua rakkaan luokse<3 nauttikaa! Itsekin sain vihdoin ja viimein poikaystäväni viime viikonlopuksi Suomeen vaikka SAS vähän matkaa hankaloittikin
Ihanaa Suvi ❤️ Nauttikaa tekin!!
En kylla ihan ymmarra tata viisumi asiaa. Totta toki jenkkeihin tarvitsee viisumin jos menee yksityiskoneella tai on siella toissa, mutta EU kansalaisena riittaa ESTA joka haetaan hetkessa netista. Jos syysta tai toisesta on viisumi niin kylla ESTA:a voi silti hakea. Mutta paasitte perille ja se on tarkeinta.
Meillä on 10 vuoden viisumi Jenkkeihin. Meillä on myös one way ticke tänne, kun ei osattu päättää takaisintulo päivää ja one way ticketillä ei voi mennä estalla.
xx
Hyvä, että pääsitte perille! Mutta tosiaankin miksi viisumi, ja vielä lapsella? Et kai aio jäädä sinne ja jättää meitä yli 90 päiväksi?
Ihana. En aio jäädä ja jättää ❤️ Kunhan nyt hetkeksi vain pitkää talvea pakoon. Vielä voi vaan lähtee, kun Luca ei ole koulussa.
Joo miehelläni, minulla ja Lucalla on 10 vuoden viisumi.
Ajatko Jenkkilässä autoa muuten? Ja ovatko miehesi laspet siellä kans nyt teiän kanssa? ❤️
Lapset ovat täällä. Ollaan just menossa hakee poikia koulusta. Viimeksi ajoin kyllä, mutta tällä reissulla en vielä ole ajanut ?? varmasti ajan..muuten olen kokonaan muiden varassa ???
Minä Jenkeissä asuneena mietin, miten olet saanut sinne 10 vuoden viisumin ? Miehesi tilanteen vielä jotenkin ymmärrän. Kun ette ole edes naimisissa…
Mitähän tähän nyt voisi vastata…? Meillä nyt vaan on. Haettiin ja saatiin.
Eihän viisumin saamisessa ole mitään kummallista, koska turistiviisumeitakin on olemassa 10 vuoden. Kaikki eivät voi esim. saada Estaa, jos on vaikka käynyt Iranissa lomalla, joten sen jälkeen ainoa vaihtoehto Jenkkeihin pääsemiseksi on anoa B viisumi, joka on 10 vuotta voimassa.
Nimimerkillä minullakin on sellainen, eikä siinä ole mitään tekemistä naimissa olon kanssa.