‘KUVAT ANGELINA ILMAST
‘
KUVAT Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut blogiini syömishäiriöstä ja siitä millä tavalla kyseinen sairaus on seurannut elämääni nuoruudessa. Vaikka muistan tuon ajanjakson elämästäni erittäin hyvin, olen kuitenkin onneksi selviytynyt siitä. Haluan vielä tarkemmin kertoa siitä elämänvaiheesta ja minkälaisia ajatuksia kyseinen aihe itsessäni herättää. Tämä asia on nimittäin aina ajankohtainen, ja jos voin omalla tarinallani auttaa yhtäkin ihmistä niin koen tämän olevan hyvä asia tuoda julki.
Aloin lukioikäisenä miettiä sitä mitä söin, koska yksinkertaisesti minulla oli ylimääräistä aikaa keskittyä siihen. Koko elämäni olen harrastanut paljon kaikkea teatterista sellonsoittoon. Liikunta on myös ollut iso osa lapsuuttani ja teini-ikää. Olen kilpaurheillut (taitoluistellut) ja myös telinevoimistellut, tanssinut ja yleisurheillut. Keskityin kouluun ja harrastuksiini 16 vuotiaaseen asti. Rakastin nuorisoteatteria jossa vietin paljon aikaa, tykkäsin soittaa selloa orkesterissa ja kvartetissa ja luisteluakin jaksoin hyvin melkein päivittäin (välillä parikin kertaa päivässä). Jossain vaiheessa kuitenkin harrastukset loppuivat. En halunnut isona sellonsoittajaksi tai taitolustelijaksi. Koulupäivät alkoivat olemaan sen verran pitkiä, että oli pakko tehdä valintoja. Lukioajan muistan myös onnellisena aikana. Olen aina seurustellut, tai siis lukion ensimmäisellä aloin seurustelemaan ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Siitä saakka olenkin ollut enemmän tai vähemmän parisuhteessa. Lukiossa ystävien merkitys kasvoi. Myös poikaystävän kanssa tuli vietettyä aikaa melkein koko ajan. Yhtäkkinen tyhjyys iski silloin, kun harrastukset ja liikunta jäivät pois.
Kaloreista en välitä pätkääkään. Olen aina ollut hoikka ja syönyt normaalisti. Kuten tossa sanoinkin, niin lukiossa harrastukset kuitenkin jäivät. Ylioppilaskirjoitusten aikana minulla oli liikaa aikaa. Aloin jonkin verran lenkkeilemään, aina lukemisen välissä. Ruokailut alkoivat olemaan hyvin epäsäännöllisiä päivisin ja välillä saattoivat jäädä kokonaan välistä. Saatoin syödä esimerkiksi vain omenan päivässä ja nauttia siitä tunteesta, että minulla oli niin sanotusti tyhjä vatsa. Aloin laihtua. Olen aina ollut hoikka eikä minulla ole koskaan ollut minkäänlaista pyöreyttä, ainoastaan lapsenpyöreyttä kasvoissa, joka on vanhemmiten lähtenyt pois. 17 -vuotiaana alkoi kuitenkin myös ahmiminen, koska minulle tuli helposti nälkä ja halusin ainoastaan näläntunteen pois, en liikaa kylläisyyden tunnetta. Ostin kotiin jemmaan sellaisia ruokia, jotka oli helppo oksentaa. Yleensä ne oli joitain herkkuja esimerkiksi jäätelöä ja suklaata, jotka piilotin huoneeseeni. Ahmimisen jälkeen menin usein suihkuun, jossa oli myös vessa. Laitoin hanan valumaan ja oksensin samalla, etteivät muut kuulisi. Peitetekniikkani tosiaan toimi, koska kukaan ei huomannut sairauttani. Tapaani eivät huomanneet edes silloiset poikaystäväni, koska osasin salata sen niin hyvin.
Yhtenä päivänä se sitten tapahtui, jäin kiinni. Äitini nimittäin yllätti minut itseteosta kylpyhuoneesta ja puuttui välittömästi huonoon tapaani. Sain kunnon puhuttelun siitä miten vaarallista sairauteni bulimikkona oli ja keskustelimme asiasta. Bulimia loppui siihen, enkä sen jälkeen ole enää oksentanut. Minulle äitini puuttuminen asiaan auttoi, mutta kaikilla ei ole niin hyvä tuuri. Eräs ystäväni on lähes menettänyt äänensä ja joutunut opettelemaan puhumisen uudestaan. Oksentaminen voi myös tehdä vahinkoa ruokatorvelle ja aiheuttaa erilaisia ongelmia niin kuin esimerkiksi refluksisairautta.
Syömishäiriöistä ei mielestäni puhuta riittävästi ja se on edelleen tabu. Se on asia mistä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän kouluissa ja valistaa sen tuomista komplikaatioista. Joku voisi esimerkiksi kiertää kouluissa puhumassa omista kokemuksista ja toimia näin varoittavana esimerkkinä. En muista että meidän koulussa olisi ollut ketään kertomassa tällaisista asioista joista olisi ollut todella paljon hyötyä nuorelle kasvavalle teinille. Varsinkin nyt, kun some tuo paljon paineita ja ihmiset muokkaavat kuviaan, on asia entistä ajankohtaisempi. Ihmiset vertaavat itseään muihin ja voivat olla somessa lähestulkoon mitä vaan.
Rumista ja vaikeista asioista puhuminen ei ole helppoa. Häpeä on niin suuri. Jos ihmisillä on syömishäiriötaustaa, haluan rohkaista heitä kertomaan oma tarinansa. Sillä on paljon merkitystä, kun saa vertaistukea ja on joku, joka ymmärtää. Onneksi voin puhua tosiaan tästä asiasta menneessä muodossa, ja olen oppinut kunnioittamaan kehoani ja itseäni. Oman kehon kunnioittaminen on tärkeintä!! Äidin sanat tosiaan olivat niin pysäyttäviä silloin siellä suihkussa (muistan elävänä tuon päivän ja sen häpeän ja vihan itseäni kohtaan siitä miten voin rääkkiä omaa kehoani näin). Nousee karvat pystyyn kun mietin sitä päivää ja sitä aikaa.
Se on kaikkein tärkeintä oppia hyväksymään itsensä ja oma keho, jonka kanssa elää koko loppuelämä. Kaikki ihmiset ovat kauniita, ja itsevarmuus tuo ihmisestä parhaimmat puolet esiin. Näytetään se ulospäin! Tänne saa jakaa omia kokemuksia tai mitä tahansa, jos tulee mieleen jotain <3 Tämä oli minun tarinani.
30 Responses
Voi muru miten kehno tuuri! ❤️ Mun familylla kävi muutama vuosi takaperin vähän saman tyylinen juttu. Finski lakkoili silloin ja meidän suorat lennot Thaimaahan vaihdettiin välilennolla Lontoon kautta Thaikkulaan. Kaikki sujui hienosti Lontooseen asti, kunnes siellä todettiin, että isäni passi ei ole riittävän kauan voimassa. Lontooseen se siis riitti, mutta ei Aasiaan. Jos meillä ei olis ollu välilentoa niinkuin ei pitänytkään, olisi Suomen puolella asia huomattu ajoissa ja saatu pikapassi. No lennettiin äitini ja veljien kanssa Thaimaahan ja isä tuli päivän perässä. Mutta muutamat kyyneleet vuodatettiin Lontoon päässä. Ihanaa lomaa ja päivitä paljon asu kuvia auringossa. Olen lähdössä Thaikkulaan taas joulukuun alussa perinteisesti ☺️
No mullakin kävi tuuri, että hoksasin mennä virkailijalle, muuten mut olis käännytetty Lontoossa takaisin Suomeen ? Koska siis Lontoon liput saatiin ja laukku tagit myös suoraan Jenkkeihin, niin olisin voinut ajatella, että jatkolennon liput tulee sit vasta Lontoossa .
Nojoo, mut täällä nyt ollaan ja ihanaa on ❤️? En ole koskaan käynyt Thaimaassa ? Malesiassa kylläkin muutaman kerran. Onneksi pääset pian lämpöön rentoutumaan ☀️
Voi mikä tuuri! Saitko mitään hyvitystä vai menikö rahat ihan hukkaan ekalta lennolta?? Voisitko esitellä spanissa vielä lentoasusi? Olis myös kiva tietää sinun “täydellisen matkalaukun” sisältö ❤️ Super lomaa!!
Rahat meni kyllä ihan hukkaan.. :/
Esittelen lentoasuni, kun siitä ollut nyt niin paljon kysynytää.
KIITOS <3
Hei, saako kysyä mikä viisumi sulla on USAan? Ajattelin että matkustat ESTAlla.
Meillä on 10 vuoden viisumi tänne.
Ihana, että pääsitte kuitenkin hyvin perille<3 Tosi kurjaa tuuria! Onko teillä millaiset viisumit tai Estahan on vain sähköinen, mutta teillä taitaa olla toisenlaiset:)? Saanko kysyä vielä minkä pituinen ja painoinen olet, kun näytät niin sopusuhtaiselta:)? Olen vasta alkanut lukea blogiasia (joka on tosi kiva) ja mietin, että lomailetko Losissa vai asutko siellä, onko teillä oma koti siellä tms. :)? Ihanaa aikaa sinne aurinkoon!
Heippa Jenni <3
Olen 168 cm ja 48 kg.
Tervetuloa tänne blogiin. Lomaillaan täällä (lyhyempi talvi) 🙂 Meillä on Air bnb kämppä, joka on ihana. Hyvin skandi tyylinen. En niin diggaa tummasta ja mahtipontisesta jenkkityylistä. Meillä on tänne 10 vuoden viisumi.
Toivottavasti viihdyt täällä. Meillä alkaa täällä päivä vasta 😀
Kauniita unia sinne xx
Kauan viivytte reissulanne?
Katsotaan 🙂
Voi ei!! 🙁 onneks pääsitte perille!
Ja voisitko välillä myös snappailla lomalta? Itse kun en instagramiin ole halunnut liittyä, niin ei ole mahdollisuutta seurata…. juttujasi on kuitenkin kiva seurailla niin tällaista pientä lukija palautetta/toiveita 🙂
Toiveesi on kuultu <3
Ehkä mä vaan pysyttelen molemmissa 😀
Voi että, todella ikävää. Tiedän niin fiiliksesi <3 🙁 Kerran myös heräsin alle 2 tuntia ennen lennon lähtöä! Onneksi kerkesin kuitenkin lennolle, mutta oli se semmosta kaahaamista kanssa lentokentälle! Toisella kertaa myöhästyin kokonaan koneesta vaikka tulin lähtöportille alle minsa sen jälkeen kun ovet oli sulkeutuneet. Siellä vaan todettiin että ovia ei enää voida avata, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää.. Oli se semmosta kyynelten vuodattamista kanssa.. Onneksi sä kuitenkin pääsit lopuksi perille rakkaasi luo<3 Ps. Voisitko tehdä jonkun postauksen matkustamisesta, justiinsa matkustusasusta kuvineen yms plus vinkeistä mitä kannattaa ottaa matkalle mukaan? Olen pian kans itse taas lähdössä reissuun 🙂 Ihanaa lomaa teille sinne!
Mua jotenkin nauratti tää kommentti ❤️ Ihana ☺️
Matkustusasu postausta on toivottu niin paljon, että pitää jollain tapaa toteuttaa se. ?
Sullahan kävi hienosti. Monilla olis matka pysähtyny siihen kun ei rahat riitä uuteen lentolippuun.
Totta, mietin ihan samaa ❤️
Luottokortit on onneksi lähes kaikilla 🙂
Hei. Loppu hyvin kaikki hyvin 🙂 Minäkin mietin, että mikä viisumi? Estallahan saa olla sen 3kk ilman viisumia. Ellei sulla sit jotain työviisumia tmv ole. Nauttikaa lomasta ja ajasta siellä :)Mä niin nautin näistä mahtavista lumimaisemista täällä .
Just näin ☺️ Meillä on 10 vuoden viisumi tänne.
Valkoinen lumimaisema on myös kaunista. Tällä hetkellä nautin kyllä kovasti ❤️ Kiitos ?
Ihanaa reissua rakkaan luokse<3 nauttikaa! Itsekin sain vihdoin ja viimein poikaystäväni viime viikonlopuksi Suomeen vaikka SAS vähän matkaa hankaloittikin
Ihanaa Suvi ❤️ Nauttikaa tekin!!
En kylla ihan ymmarra tata viisumi asiaa. Totta toki jenkkeihin tarvitsee viisumin jos menee yksityiskoneella tai on siella toissa, mutta EU kansalaisena riittaa ESTA joka haetaan hetkessa netista. Jos syysta tai toisesta on viisumi niin kylla ESTA:a voi silti hakea. Mutta paasitte perille ja se on tarkeinta.
Meillä on 10 vuoden viisumi Jenkkeihin. Meillä on myös one way ticke tänne, kun ei osattu päättää takaisintulo päivää ja one way ticketillä ei voi mennä estalla.
xx
Hyvä, että pääsitte perille! Mutta tosiaankin miksi viisumi, ja vielä lapsella? Et kai aio jäädä sinne ja jättää meitä yli 90 päiväksi?
Ihana. En aio jäädä ja jättää ❤️ Kunhan nyt hetkeksi vain pitkää talvea pakoon. Vielä voi vaan lähtee, kun Luca ei ole koulussa.
Joo miehelläni, minulla ja Lucalla on 10 vuoden viisumi.
Ajatko Jenkkilässä autoa muuten? Ja ovatko miehesi laspet siellä kans nyt teiän kanssa? ❤️
Lapset ovat täällä. Ollaan just menossa hakee poikia koulusta. Viimeksi ajoin kyllä, mutta tällä reissulla en vielä ole ajanut ?? varmasti ajan..muuten olen kokonaan muiden varassa ???
Minä Jenkeissä asuneena mietin, miten olet saanut sinne 10 vuoden viisumin ? Miehesi tilanteen vielä jotenkin ymmärrän. Kun ette ole edes naimisissa…
Mitähän tähän nyt voisi vastata…? Meillä nyt vaan on. Haettiin ja saatiin.
Eihän viisumin saamisessa ole mitään kummallista, koska turistiviisumeitakin on olemassa 10 vuoden. Kaikki eivät voi esim. saada Estaa, jos on vaikka käynyt Iranissa lomalla, joten sen jälkeen ainoa vaihtoehto Jenkkeihin pääsemiseksi on anoa B viisumi, joka on 10 vuotta voimassa.
Nimimerkillä minullakin on sellainen, eikä siinä ole mitään tekemistä naimissa olon kanssa.