Tänään on ollut jännittävä aamu. Heinäkuun Cosmopolitan, jossa olen mukana ilmestyi tänään. Olen valinnut yhdeksän vaatetta ja tehnyt niistä yhdekän eri asukokonaisuutta. Jutusta lisää myöhemmin.
Muutama viikko sitten tein ison haastattelun Me Naiset lehteen.
Haluan sanoa pari sanaa haastattelu tilanteesta ja lopputuloksesta. Kovasti minua on jännittänyt kun ei tiennyt mitä kuvia sinne laitetaan ja miltä juttu tulee näyttämään sitten lehdessä.
Ensinnäkin olen tosi iloinen ja kiitollinen siitä miten hienosti tämä oma projektini on lähtenyt lentoon, kun tulin Suomeen. Olen käynyt hieman ylikierroksillakin, koska olen ollut intoa täynnä ja jännittänyt uusia juttuja, kuten tätä lehtijuttua.
Nyt sitten aiheeseen! Pakko sanoa että jutun otsikko ja sisältö on semi raflaava ja siinä tuodaan vahvasti esille luksus ja tietynlainen elämäntyyli, mutta hyvällä maulla kuitenkin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Stressasin ennen haastista, että mitä jos vaan alan höpöttää ja kaikki tärkeät pointit jää sanomatta, koska mun suu käy vaan kun kerron asioista, jotka ei millään tavalla liity mihinkään ja kadotan mun punaisen lankani. 😀 Onneksi Susanna oli rento ja mukava. Mä rentouduin ja olen täysin oma itseni, eli juttua tuli niinkin paljon että kaikkea ei saanut mahtumaan lehteen, joten Me Naiset nettisivusta pääsette myös lukemaan lisää mm. miksi valitsin sektion ja mistä blogi sai alkunsa.
Muodista olisin halunnut keskustella enemmän haastiksen aikana. Maybe another time. Muoti on intohimoni, uskon itseeni ja omiin kykyihini tehdä vielä jotain merkittävää muodin parissa. Unelma olisikin suunnitella oma vaatemallisto, stailaa ja tuoda naiseutta esille eri tavoin blogin ja itseni kautta. Mähän en sipsuttele koroissa aamusta iltaan, joten naiseuteni ei pelkästään liity eleganttiin pukeutumiseen, vaan siihen mitä olen ja millainen olen sydämessäni.
Lukekaa juttu. Saa kommentoida. Tiedän että aihe herättää varmasti mielipiteitä. Pus
Mahtavaa päivää kaikille. xx
Ylläoleva kuva Me naiset nettisivuilta.
50 Responses
Juttu oli musta hyvä ja onneksi netistä pääsi lukemaan lisää.:) Ehkä hiukan ylikorostettiin tuota luksusta, mutta niinhän haastatteluissa aina tehdään eli lehti pitää saada myytyä.
Pakko kommentoida tuohon sektio asiaan… Asia joka herättää varmasti keskustelua. Itse koen kroppani kärsineen enemmän sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Alapää parantui nopeammin kuin sektiohaava ja palautui samanlaiseksi kuin ennen synnytystä se oli. Olisin mielelläni jättänyt sektion kokematta, se tuntui alatiesynnytyksen rinnalla luonnottomalta tavalta saada vauva. Toisaalta vauvan turvallisuus ja terveys oli etusijalla sektiota pohdittaessa. Alatiesynnytys oli hieno ja voimaannuttava kokemus, mielelläni kokisin sen vielä uudelleen.
Nyt sanon tän ihan suoraan… Siis tuo sektiojuttu, voiko typerämpää olla? Sen valitseminen siksi, ettei “paikat mene pilalla” on vaan niin kerta kaikkiaan lapsellista ja noloa, että miten pystyit edes päästämään suustasi jotain noin hölmöä? Ensinnäkin naisen “paikat” EI mene pilalle alatiesynnytyksessä, TIEDÄN, koska olen kolme lasta synnyttänyt. Olen entinen malli ja tiedän naisten ulkonäkö- ym. paineista kaiken. Synnyttäminen ei kuitenkaan ole niitä asioita, joiden kenenkään naisen tarvitsee pelätä vievän oman naiseuden ja pilaavan alapään (sitä varmaan tarkoitit?). Sen sijaan naiset, jotka laukovat typeryyksiä lehdissä, pilaavat kaikkien naisten maineen, etenkin omansa. Tuo lehtijuttu kaikessa tyhjänpäiväisyydessään oli minun silmissäni viimeinen naula arkkuun, mitä tulee pikku hiljaa romuttuneeseen käsitykseen sinun älykkyydestäsi Didem. Sori…
Sinä TIEDÄT vain oman kokemuksesi, älä siis yleistä. Itse olen synnyttänyt alateitse yhden lapsen ja kivuliaat seuraukset siitä kulkevat vieläkin mukana. Vuoden verran synnytyksestä yhdyntäkivut veivät parisuhteen alamaihin. Joten jos toisen lapsen joskus saan, valitsen sektion puhtaasti itsekkäistä syistä, sillä minulle sen riskit tuntuvat omalla kohdalla pienemmille. En kannusta ketään sektioon mutta haluan tuoda esille, että on alatiesynnytyksessäkin riskinsä ja jokainen tehkoot omat valintansa muiden kritisoimatta.
Tykkäsin jutusta ja mielestäni tosiaan saa itse synnytystyylinsä valita, mutta samaa ihmettelen, miten ihmeessä niin monet naiset luulevat, että paikat menee alatiesynnytyksessä pilalle?! Mulla paikat oli alle kuukaudessa palautuneet samanlaisiksi kuin ennen, sektion arpi on aika ikuinen.. Että tuosta syystä ei kyllä sektiota kannata valita! 🙂 Pakko vielä se sanoa, että raivostuttaa sun saama kritiikki siitä, että elät miehen tuloilla, olit pitkään kotiäitinä ja samalla pidit blogia, siinä on jo työtä vaikka kuinka (mulle riitti hommaa ihan vaan siinä kotiäitiydessä..). Jos nyt sitten siihen päälle miehellä on hyvät tulot, niin ei se oo mikään syy sua mollata! Hyvää kesää sinulle!
Voi ei Didem. Juttu ja toteutus sinällään ihan ok, vaikka hyvin pinnallinen kuva jääkin sinusta varmasti monelle… Mutta se ei itse asiassa haittaa minua.
En oikeasti haluaisi loukata sinua sanomalla tätä, mutta pidin blogistasi ja sinusta paljon enemmän silloin kun se oli vain ns. pintaa. Nyt viime aikoina olet yrittänyt ehkä enemmän kertoa syvällisemmästä puolestasi ja ajatuksistasi, ja sen myötä myös kiinnostus sinua ja blogiasi kohtaan on hiipunut. (Vaikka useimmiten käy bloggareiden kohdalla toisin) Olet upea, kaunis ja tyylikäs, niin kuin itse tiedätkin ja se mielestäni riittää täällä blogimaailmassa. Sinun pukeutumisestasi ja tyylistäsi saa inspiraatiota, ja välillä on myös kiva ns. tirkistellä arkielämääsi blogin kautta, mutta kaikki muu vain lähinnä ärsyttää.
Tuo sektio-kommentti ja jotkut aikaisemmatkin ajattelemattomat kommenttisi saavat välillä aikaan jopa pahan mielen. En usko että se on kuitenkaan tarkoituksesi.
Tärkeintä toki o,n että uskot itse itseesi ja maailmankatsomukseesi, mutta pahoin pelkään ettei se kosketa suurinta osaa meistä suomalaisista, tai naisista yleensäkään. Jotkut asiat ja ajatukset voi pitää omanaan, ja aina ei kannata yrittää saavuttaa huomiota hinnalla millä hyvänsä.
Toivon että jatkat blogaamista, ja toivon sinulle myös menestystä muodin parissa muutenkin. Suo silti hetki sille ajatukselle, että ehkä tämän blogin voisi yrittääkin pitää vain pinnallisena raapaisuna elämääsi ja muodin maailmaan, jolloin lukijoitakin saattaisi pysyä sivuilla pidempään?
Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi, ja toivottavasti Suomen kesästänne tulee aurinkoinen ja ihana 🙂
Hei Ellie..ja sori kun vastaan nyt vasta 🙂 Meillä sukujuhannus meneillään (40 henkee) ja ollut paljon tekemistä.
Kiitos palautteesta.
Uskon että blogini pysyy suht pinnallisena, niin kuin mielestäni tähänkin saakka. En omasta mielestäni ole pohtinut hirmu syvällisiä asioita täällä blogissani.
Vaikka kirjoitankin mielipide juttuja (joissa esiintyy useimmiten huumoria…mitä ei aina muut tajua) ja avaan teille omia ajatuksiani, niin en kuitenkaan mene niin syvälle niissä. Olen parempi ehkä keskustelemaan asioista, kuin kirjoittaa niistä. 😀
Olen iloinen siitä että muut saa asuistani inspiraatiota omaan pukeutumiseen, se on mun pääjuttu. Siinä sivussa kuitenkin haluan kertoa arjestani, tapahtumista ja ajatuksistanikin.
Mä olen niin tunneihminen, että bloginikin aiheet menee vähän tunne edellä ja fiiliksen mukaan 🙂
Hyvää Juhannusta <3 Silmät ristissä kirjoitan, joten nyt myös hyvää yötä sulle! xx
…ja nyt minua rupesi harmittamaan että kuullostin liian ilkeältä ja ankaralta! 😀 Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi. En tarkoita ettetkö olisi ihana ja hyväsydämminen tyyppi varmasti myös oikeassa elämässä, jolla on paljon fiksuja ajatuksia. Ne eivät ehkä vain aina välity haluamallasi tavalla blogikirjoitustei kautta. Siksi ehkä olisikin turvallisempaa pysytellä niissä “pinnallisemmissa” jutuissa..?
Voin toki olla väärässäkin 🙂
-Ellie
Mulla jäi sektiosta hyvä kokemus (myöskin toipuminen oli nopeaa) , että valitsisin sen anytime uudelleen. Onhan se naiselle erittäin suuri leikkaus ja lapselle shokki tulla ulos tuntemattomaan, vauva kun ei ole valmistautunut siihen millään tavalla.
Mä tein lopullisen päätöksen sektiosta pari viikkoa ennen synnytystä. Mun vartalo, lantio ja paikat oli niin pienet ja ahtaat, että lääkärinikin suositteli sektiota minulle, koska halusin häneltä vielä varmistuksen. Mulle kauheempaa olis ollut lähtee synnyttää ja ponnistelee 24h ja joutua ommeltavaksi tai pahimmassa tapauksessa hätäsektio ratkaisuun. Mulla ei ole kokemusta Suomen anestesia lääkäreistä, mutta Sveitsissä homma toimi erittäin hyvin. Tunnen muutaman anestesialääkärin, jonka kanssa olen keskustellut asiasta ja he ovat olleet sitä mieltä että niin pienikokoiselle kun minä olen ja olin myös raskaan ollessani, sektio oli hyvä vaihtoehto. Kävimme läpi alatiesynnytyksen ja sektion riskit. Naisen vartalo palautuu varmasti, mutta minä en halunnut/enkä tulevaisuudessakaan halua että sieltä tulla tupsahtaa ulos ketään 😀
Tämähän on mielipiteeni vaan enkä tuputa sektioo kenellekkään. Jokaisella on oikeus valita miten synnyttää. Mutta Suomessa ollaan aika rajusti sektioita vastaan ja ollaan sitä mieltä että nainen ei ole synnyttänyt lasta jos se on tullut sektiolla ulos maailmaan. Mulle on täysin fine, en koe että olen jäänyt paitsi mistään, koska en ole synnyttänyt alateitse. Sama juttu liittyy imetykseen. Luca joi korviketta. Jokaisen naisen kuuluu tehdä just niinkuin kokee parhaimmaksi itselleen ja myös lapselleen.
🙂 Vaikka olenkin arvostelun kohteena, niin jokaisen valintaa pitää kunnioittaa.
xx
Ainoa noista, mikä on millään tavalla relevantti synnytyksen kannalta, on lantion ahtaus. Sitäkään ei voi päätellä ulkoisista mitoista, eli laihalla ihmisellä lantio ei välttämättä ole ahdas. Oma pienikokoisuutesi ei vaikuta synnytyksen sujumiseen. Ja et kai ihan vakavissasi usko, että “paikkojen” ahtaus vaikuttaisi synnytykseen jollain tavalla? :’D (Päin vastoin, hyvä lantionpohjan lihaksisto helpottaa synnytystä!) Vai oliko pointtina vain päästä mainostamaan tiukkoja paikkoja?
Sveitsissä sektio on yleinen synnytystapa, eli sitä varmaan “suositellaan” helpommin kuin Suomessa. On totta, että Suomessa ollaan aika sektiovastaisia, ja sen riskejä saatetaan korostaa liikaakin. Toisaalta hoetaan kuin mantraa, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeasti, mikä ei aina pidä paikkansa – esim. 3. asteen repeämät eivät noin vain parane. Onneksi ne kuitenkin ovat tosi harvinaisia. Normaaleista 1. ja 2. asteen repeämistä toipuu sukkelasti ja paikat palautuvat kyllä ennalleen, jos lantionpohjaa treenaa. Emätinhän väljenee kaikilla naisilla jonkin verran jo raskausaikana.
Mielestäni sinulla on tietenkin oikeus omiin valintoihisi, mutta miettisin tuota, miten perustelet valintaa julkisuudessa. Tällä hetkellä argumenttisi ovat osittain suoraan sanottuna höpönlöpöä, ja antavat väärän kuvan asioista tietämättömille nuorille lukijoillesi.
Olet ihan oikeassa. Jokaisen valinta on henkilökohtainen ja sitä pitää kunnioittaa.
Anteeksi jos kommentistani tuli sellainen kuva että jotenkin tuomitsen sinut. En toki, jokaisella on oikeus päättää omasta vartalostaan. Vaikka äiti olisikin.
Jotenkin vain viime aikoina on tuntunut kuinka oikein yrittäisit herättää kärkästä keskustelua valinnoistasi ja elämäntavastasi? Voi toki olla että tämä ärsyttää vain minua, ja ehkä silloin on itselläni peiliin katsomisen paikka? Mutta turha provosoiminen ärsyttää kaikesta huolimatta… muidenkin kuin vain sinun toimesta 🙂
(Ja ps. Olen itsekin hyvin pienikokoinen ja silti synnyttänyt 2 lastani alateitse alle 3tuntiin ilman mitään ongelmia. Lapsetkin toki ovat olleet aika pieniä. Enkä toki tarkoita että se tekisi minua yhtään paremmaksi ihmiseksi/äidiksi, mutta kerron vain että se on mahdollista, vaikka lantiota ei omistaisikaan 😉
Sinun tapauksessasi tosin jos läääkärikin on ollut sitä mieltä että vauvan olisi liian ahdasta tulla ulos alateitse, on sektio varmasti ollut oikea päätös kaikin puolin 🙂 Aina se pienikokoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä että myös synnytystiet olisivat ahtaat.
xx
Oliko sulla kuvattu siis ihan lantioalueen luut ja sitä kautta diagnosoitu ahdas lantio? Nimittäin suomalainen lääkäri on minulle selityänyt, että isokokoisella naisella voi olla ahdas lantio ja vastaavasti pienikokoisella naisella normaali. Itse olen myös hyvin hoikka, siro ja pienikoinen nainen ja synnyttänyt ilman mitään ongelmia kaksi tervettä lasta. Ja näin on tehnyt pari muutakin ystävääni. Tiesitkö, että on tutkittu, että aasialaiset naiset ovat todella hyviä synnyttämään alakautta, vaikka ovat usein todella pienikokoisia. Pointtini on se, että on ikävää jos, siis vain jos, vetoat kokosi rajoittaneen synnytystavan valintaa. Olisiko kuitenkin ennakkoluulot/pelot alapään pilalle menemisestä vaikuttaneet tapaasi synnyttää sektiolla. Totuuus on se, ettei todellakaan useimmilla naisilla siellä mene mikään pilalle tai muutu. Itselläni ei tullut edes repeän repeämää (olin onnekas) ja olin samantien kunnossa/kykenevä liikkumaan, nostelemaan vauvaa ym.
Joo, tiedän! Pienikokoisuudella tarkoitan myös että lantioni oli ahdas. Kävimme lääkärin kanssa läpi samat asiat mitä just kirjoitit. Minut checkattiin ja todettiin että sektio minun kohdallani voisi olla parempi. Tämä tapahtui siis pari viikkoa ennen Lucan syntymää ja laskettua aikaani. Koska olin sektion kannalla, niin valinta oli helppo.
Mutta siis joo..faktahan on se että ihmisen ulkoinen muoto ei määrittele sitä onko lantio leveä/normaali/pieni.
xx
Joskus sektiota ei voi välttää, vaan se on tehtävä äidin tai lapsen pelastamiseksi. Alatiesynnytykseen verrattuna sektio on kuitenkin suuri vatsan alueen leikkaus, johon liittyy AINA 3-6-kertainen vakava komplikaatioriski. Sektio lisää hedelmättömyyttä ja seuraavan raskauden riskejä. Pitkällä aikavälillä sektio lisää vuotohäiriöitä, kroonisia kipuja, sekä yhdyntäkipuja huomattavan monella. Näitä asioita on hyvä punnita synnytystapaa valitessaan.
Tässä lukiessa voisi kuvitella että synnytystavan valinta olisi joka naisen subjektiivinen oikeus, ja että aina voisi riskeittä valita sen tavan joka itseä kiinnostaa. Todellisuudessa ainakaan Suomessa synnytystapaa ei voi vapaaksi valita kuten keittiön kaapistoa. toivottavasti ei muuallakaan. Äiti voi toivoa, mutta lopullisen päätöksen tekee aina naistentauteihin ja synnytyksiin erikoistunut lääkäri ( ei muuten koskkaan anestesialääkäri, vaikka leikkaukseen osallistuukin).
Jos sektiolle ei ole lääketieteellisiä perusteita, on mietittävä onko sektion tuoma lisäriski hallittavissa, sekä ymmärtääkö potilas riskit. Jos vastaus jompaan kumpaan kysymykseen on ei, sektiota ei yleensä tehdä.
OMG mikä lehtijuttu! Oma mielipiteeni on että tuo ei kyllä muuttanut kuvaa sinusta ainakaan positiivisempaan suuntaan, melko mitäänsanomatonta ja lapsellista puhetta.
Toivon todella että sinun ja avopuolisosi “palvelija” suhde tulee kestämään, vakka on kantensa valinnut!
Moi Pamela 🙂
Kiitos kommentista. Uskon että moni on kanssasi samaa mieltä ja sen takia haluaisinkin kuulla että mikä vaikkapa tuossa lehtijutussa oli mielestäsi lapsellista?
Se että olen yliromantikko, tykkään olla hyvä miehelleni, hoitaa kodin, pitää huolta itsestäni, lapsestani ja myös parisuhteestani, tai että tykkään materiasta? Korostettu elämäntyyli?
Mielelläni kuulisin miksi juttu on lapsellinen ja mikä sua ärsytti jutussa?
Sanon tän siis ihan hyvällä 🙂
xx
“Naisen vartalo palautuu varmasti, mutta minä en halunnut/enkä tulevaisuudessakaan halua että sieltä tulla tupsahtaa ulos ketään 😀 ”
Jos kehun kaverini upeaa vartaloa, en yleensä tarkoita kyseenomaisen henkilön pimppiä. Toisaalta tästä kulmasta katsottuna blogitekstisi saavat kokonaan uuden ulottuvuuden-).
Musta on kiva että Didem pystyy järkyttämään Suomi-mammoje mielenrauhaa. Asiat josta Didem puhuu ovat aivan normaaleja ja hyväksyttyjä Keski-Euroopassa. Esim. Ranskassa suurin osa synnytyksistä tapahtuu sektiolla, se on aivan normi käytäntö sielä.
Itse asiassa Suomi-mammoihin verratuna Didem on feministi. Nykyään Suomessa eletään “lapsen ehdoilla”, parisuhde sikseen kunhan äiti ei jätä mico-janicaa hetkeksikään yksin ennen lapsen 10. ikävuotta.
Kertoisitko lisää siitä, keitä ovat nämä “Suomi-mammat?” Kaikki suomalaiset äidit? Tarve lokeroida ja kategorisoida ihmisiä on muuten myös hyvin suomalainen piirre. 😉
Feminismi tarkoitti alunperin tasa-arvoa, ja tasa-arvoon kuuluu, että jokainen saa olla oma itsensä ja toimia haluamallaan tavalla niin kauan kun ei loukkaa muiden vapautta. Tähän ei sovi se, että määritellään muiden äitien puolesta, miten heidän tulisi toimia ollakseen onnellisia ja pitääkseen parisuhteensa kunnossa. Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan.
Keinotekoinen vastakkainasettelu ja joko-tai-asetelman luominen ovat valitettavan yleisiä argumentointivirheitä. Harmittavan usein törmää kummallisiin ennakkoluuloihin ja äideille ulkopuolelta asetettuihin paineisiin, että suunnilleen suoraan synnytyslaitokselta on lähdettävä kavereiden kansssa piknikille ja miehen kanssa treffeille, tai kaverit ja mies kaikkoavat, elämä menee ohi ja oma aika on ikuisesti mennyttä. Ihmisiltä on hävinnyt suhteellisuudentaju. Vauva-aika on todella lyhyt aika ja se, että äiti (ja/tai isä) pesii alkuvaiheessa vauvan kanssa kotona, kuten luonto on tarkoittanut ja kuten vauvan kehitykselle on hyväksi, ei tarkoita, että hän jämähtäisi kotiin ikuisesti.
Romantiikan ja parisuhteen ylläpitäminen ei myöskään vaadi vauvan viemistä johonkin hoitoon ja kotoa poistumista. Satunnaisia huippuhetkiä tärkeämpää on mielestäni toisen huomioiminen jokapäiväisessä arjessa ja pienet yhteiset hetket puolison kanssa ihan sen kotoisen vauva-arjen keskellä.
Aamen! Kiitos tasta kommentista. Suomessa aina valilla unohdetaan, etta maailmassa on monia tapoja tehda asioita, eika se Suomessa omaksuttu tapa aina ole se ainoa oikea. Itse mukaudun huomattavasti mielummin esim. ranskalaiseen kulttuuriin, jossa naiset nahdaan kuitenkin ensisijaisesti NAISINA ja parisuhteen osapuolina raskaudenkin aikana seka sen jalkeen. Lisaksi parisuhteessa ei menna lapsen ehdoilla, vaan LAPSI MUKAUTUU parin arkeen. Yleisesti Suomessa asiahan on toisin pain ja ikavista seurauksista huolimatta kyseista toimintamallia puolustetaan – naiset etunenassa – henkeen ja vereen. Didemin tuoma raikas tuulahdus keskusteluun on siten erittain tervetullutta!
Olen synnyttänyt 6 lastani alatiesynnytyksellä, koska koin sen minulle sopivampana vaihtoehtona. Varmasti meillä kaikilla äideillä on se oma vahva käsitys raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä. Jokaisella on onneksi vapaus hoitaa nämä niin kuin itse parhaaksi näkee. Onnekseni olen ainakin ulkoisesti palautunut lähes siihen mitä olin ennen ensimmäistä raskauttani ja miehenikin tuntee vielä vetoa 🙂 Palautumiseen vaikuttaa monet asiat, niin geenit kuin liikunta ja ruokavalio. Toinen juttu on imetys… kuulemma maitoa tulee kun vaan imettää. Kaikille sitä ei tule ja kaikki äidit sitä ei halua tehdä. Annetaan jokaisen tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Pääasia että lapsi tuntee äidin turvalliseksi ja rakastavaksi <3
Erittäin kauniisti sanottu. Olen kanssasi samaa mieltä <3
Didem, musta tuntuu että olet saanut ihan liikaa rumaa palautetta tuosta jutusta. Tuntuu pahalta lukea, miten ilkeitä kommentteja saat, vaikka kerrot vain omasta elämästäsi ja omalta arvopohjaltasi arjestasi. Jaan itse joitakin samoja arvoja kanssasi, vaikka miellänkin itseni hieman enemmän konservatiiviksi, ja musta on ikävää, miten helposti sut ja sun elämäntyyli tuomitaan. Sitä kuuluisaa suvaitsevaisuutta voisi joskus harjoittaa myös meidän arvokonservatiivien suuntaan ;). Vaikutat Didem superherttaiselta ihmiseltä ja hyvältä äidiltä, kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä <3
Ne,jotka ovat valinneet synnytystavaksi alatiesynnytyksen,eivät tietenkään myönnä tai huomaa,että “paikat” olisi löystyneet. Mutta kyllähän ne löystyvät,kun pari kiloinen pötkylä sieltä tulee ulos. Jumppaamalla saa tilannetta varmasti korjattua,mutta ei se alapää ikinä samanlaiseksi palaudu kuin ennen synnytystä. Se on vaan hyväksyttävä ja asian kanssa elettävä,jos alakautta synnyttää. Sama koskee rintoja;eivät nekään täysin ennalleen palaudu imetyksen jälkeen. Toisilla paremmin,toisilla huonommin. Jokainen tekee omat valintansa, ja kantaa vastuunsa niistä. Muiden valinnoista on turha käydä vinkumaan.
Ohhoh, en olisi osannut arvata, että joku tietää toisen paikkojen palautumisasteen paremmin kuin henkilö itse. 😀 Minusta on jännää, millainen määrä urbaanilegendoja ja outoja uskomuksia liittyy synnytykseen, joka on kuitenkin maailman luonnollisin tapahtuma. Jos naisen paikat todella menisivät synnytyksessä “pilalle”, ihmiskunta olisi jo aikaa sitten kuollut sukupuuttoon.
Jos joltakulta murtuu jalka tai katkeaa käsi, kukaan ei epäile, että murtuma jäisi ikuiseksi. Jostain syystä synnytyksen vaikutuksia silti kuvitellaan ikuisiksi. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ihan suotta! Kudoksilla ja lihaksilla on ihmeellinen voima korjata itsensä. Lisäksi lantiopohjan lihasten kunto vaikuttaa “paikkoihin” valtavan paljon myös synnyttämättömillä naisilla, eli nämä asiat eivät ole kiinni sattumasta ja onnesta.
Omiin valintoihin on tietenkin oikeus, mutta jos ne perustelee osin paikkansapitämättömillä argumenteilla, ei kannata yllättyä, jos saa niistä palautetta.
Se emättimen venyminen kyllä tapahtuu siinä raskauden aikana itsessään, joten synnytystavalla ei ole oikeastaan väliä. Sektion jälkeen saattaa olla hankalampi tunnistaa lantiopohjalihaksiaan, kun taas synnytyksen jälkeen ne tunnistaa helpommin. Joten synnytyksen jälkeen on helmpompi itsensä timmiksi jumpata.
t. molemmilla tavoin synnyttänyt
Hei Didem,
Luin lehtijutun, ja mielestäni se oli kokonaisuutena ihan hyvä. Siinä tuotiin tiivistetyn selkeästi esiin se, että feminimisiä on se, että jokainen nainen saa valita tapansa elää. Ja sinun valinta sattuu olemaan kotirouvan osa.
Jutun (muistaakseni) lopussa mainitsit kateudesta, joka kohdistuu ulkonäköösi tms. Koska itse hyväksyn itseni ja ulkonäköni tällaisenaan, en osaa kadehtia muiden ulkoisia avuja. Mutta minusta olisi ihanaa, jos minulla voisi olla samanlainen elämäntyyli kuin sinulla. Minäkin tahtoisin juoda shampanjaa laukkuostosten välillä Zurichissä. Se mikä monelle on lomaa tai unelmaa, on sinulle arkea. Siitä minä olen sinulle hiukan kade, ja luulen että niin moni muukin.
Ihanaa kesää sinulle Didem!
Siis niin turhaa melua tyhjästä ja kuka lukee Me naiset-lehteä, jäänne jostain 1970-luvulta. No totta Didem sopii kyllä tuohon lehteen oikein hyvin, hänkin jäänne jostain eli ei mistään.
Mikä ton koko sektio jutun pointti oli? En käsitä. Tuoda esiin sinun pieniä paikkojasi vai kannustaa naisia valitsemaan sektio oman vartalonsa takia?? Jotenkin outo koko juttu, kun ei tämä sun blogisi varsinaisesti mikään äitiysblogi ole ollut. Koko sektio jutun olisi voinut jättää väliin kokonaan, ihan turhaa infoa lukijoille.
Hei, luin tuon jutun muutama päivä sitten. Sinusta sai melko yksinkertaisen kuvan, puhut miehesi menestyksekkyydestä ja kuinka haluat hemmotella häntä ja olla hänen elätettävänään. Eikö sinulla ole tarvetta menestyä itse ja mahdollistaa omien laukkujen osto? Puhun ns. kunnianhimoisuudesta. Vaikea ymmärtää että joku “tyytyy” helpoimpaan reittiin.
On todella outoa lukea tällaista määrää arvostelevia kommentteja juttujasi kohtaan. Aivan kuin ihmiset kokisivat heidän arvoistaan ja mielipiteistään poikkeavat ajatuksesi henkilökohtaisina loukkauksina. Jokaisella on oikeus elää kuten haluaa, arvostaa tai olla arvostamatta asioita ja olla mitä mieltä asioista haluaa. Oman kantansa kertominen tai omastä elämästä puhuminen ei automaattisesti tarkoita, että väittäisi niiden olevan ainoita oikeita tapoja. En ole huomannut Didemin arvostelevan muita elämäntyylejä tai arvoja tai väittänyt muiden elävän tai ajattelevan väärin. Miksi on niin vaikea hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia? Erilaisen arvomaailman omaaminen ei aina tarkoita, että ihminen olisi tyhmä. Didem on varmasti miettinyt omat valintansa loppuun asti ja valinnut arvonsa tietoisesti. Jos muiden erilainen ajatusmaailma herättää näin suurta närkästystä, olisi mielestäni hyvä katsoa peiliin ja pohtia, miksi näin tapahtuu. Aidosti pohtia, miksi minä ärsyynnyn tästä erilaisuudesta? Miksi minä en voi hyväksyä toisen arvoja, elämäntyyliä tai valintoja? Miksi koen Didemin jutut hyökkäyksenä itseäni vastaan? Miten se on minulta pois, että Didem on erilainen kuin minä?
Minun mielestäni arvostelevia kommentteja on kyllä yllättävän vähän, ja suurin osa toisin ajattelijoidenkin kommenteista ovat ihan asiallisesti perusteltuja eriäviä mielipiteitä 🙂 Ja hyvä niin! Monet muut bloggarit saavat paljon rajumpaa kommenttia ja suorastaan ilkeyksiäkin kommenttiboxiinsa.
Antaa kaikkien kukkien kukkia! 🙂
Mä olen myös sitä mieltä että bloggaajat saavat kohtuuttomasti aivan tarpeetonta ja turhaa kritiikkiä…. blogatkaa itse ja tehkää paremmin mutta toi huutelu ja muka “asialliset” ja silti ivalliset kommentit on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ja haluavatko yliopisto tason argumentointia opiskelleet ihmiset osoittaa “oppimansa” perustelemalla ja tulkitsemalla alkuperäistekstin tahallaan väärin tai etsimällä kaikki yksityiskohdat joihin voi tarttua ja hyökätä toista kohtaan?! Herätkää ja muuttakaa elämänne jos se on niin vaikeaa suoda hyvää ja onnea toisille. Se ei ole sinulta pois!!!
Mutta eihän se niin voi mennä, että “blogatkaa itse ja tehkää paremmin!” ?? Jokaisella on oikeus valita mitä ammatikseen ja harrastuksekseen tekee, ja jos on valinut bloggaamisen, täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Eikä tässä tapauksessa tämä kritiikki (muutamaa kommenttia lukuunottamatta) ole mennyt mielestäni ollenkaan hävyttömyyksiin. Suurimmaksi osaksi asiallisia kommentteja myös niiltä, jotka ajattelevat toisin.
Ja koska bloggaamiseen tarvitsee myös lukijoita, on Didemistä varmasti myös mielenkiintoista tietää minkälainen tyyli ja argumentit ärsyttävät isoa osaa hänen lukijoistaan. Tällöin hän voi jatkossa ehkä miettiä myös omaa tyyliään ja ulosantiaan 🙂 Vaikkei ketään tarvitsekaan alkaa tarkoituksella miellyttämään, kyllä Didemistäkin on varmasti mukavaa että hänen blogillaan olisi mahdollisimman paljon tyytyväisiä lukijoita 🙂
Suurimmaksi osaksi kuitekin jengi tykkää hänen tyylistä, asenteesta ja jutuista! 🙂 Kaikesta ei kuitenkaan tarvi olla samaa mieltä.
Ja siitä täytyy kyllä antaa Didemille täydet pisteet, että ikinä ei ainakaan itselleni ole tullut tunnetta, että hän katsoisi jotenkin alaspäin muita, eri elämäntilanteissa tai eri elämänvalintoja tehneitä!
Vaikka Didem tuot vahvasti esille omat valintasi, huokuu sinusta kuitenkin suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus muidenkin valintoja kohtaan! Se on hienoa ja arvostettavaa:)
Hei annami ja muut katkerat! Onko teidän mielestä ihan oikeesti oikein ja kohtuullista syyllistää Didemiä siitä, että hän on tehnyt erin valinnan kuin te? Tuo teidän vauhkoominen vaikuttaa vaan siltä että se teidän tuhero on levahtanut pahemman kerran ja ootte kateellisia niille joilla se on vielä pinkee 😉
En kyllä tajua tätä vouhkaamista sektiosta. Mutta tuo levahtaminen ei kyllä pidä paikkaansa, ainakaan kaikissa tapauksissa. Ja Didemkin kyllä aika vahvasti moralisoi alatiesynnyttäjiä mainitsemalla, että “kuka oikeasti haluaa että paikat menevät”. Kyllä lantionpohjan lihaksia treenaamalla saa niin tiukan tavaran kuin haluaa 🙂 tiedoksi vaan. Mutta tietysti jos pelkää sitä että tavara venähtää ja mies lähtee tiukemman matkaan ni sillehän pelolle ei voi mitään…
No niin, ei tässä kauaa mennytkään, kun vasta-argumentit menivät tälle asteelle eli toisin sanoen loppuivat. 😀 Kuten kuka tahansa voi kommenttini lukemalla todeta, ne eivät sisällä “vauhkoamista” eivätkä “katkeruutta”. Niistä puhuminen onkin vain keino yrittää mitätöidä argumenttini, kun sitä ei pysty asioissa pitäytymällä tekemään.
Kuten sanoin jo kahdesti, en kritisoi Didemiä tai ketään muutakaan sektion valitsemisesta. Valitsisin sen itsekin, jos lantioni todettaisiin kuvauksissa ahtaaksi. Didem on saanut kritiikkiä niistä valintansa perusteluista, jotka ovat epärelevantteja: “paikkojen” ahtaus ja pienikokoisuus. Nämä eivät vaikuta synnytykseen mitenkään, ja tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Mielestäni on ihan hyvä tuoda nämä seikat esille, etteivät asioista vielä tietämättömät nuoret lukijat ala kuvitella, etteivät voi synnyttää, jos ovat pienikokoisia.
On myös vastuutonta levittää sellaista ajatusta, että sektio olisi ikäänkuin tasavertainen vaihtoehto alatiesynnytykselle, ja olisi ihan OK valita sektio ilman lääketieteellistä syytä. Tämäkään ei pidä paikkansa, sillä silloin äiti ottaa vakavia riskejä paitsi itsensä, myös vauvansa kannalta. Paikkojensa puolesta pelkäämisestä joutuu siis maksamaan aika kovan hinnan. Tämäkin on hyvä tuoda esille, ja jokainen voi sitten tehdä omat valintansa oikean tiedon valossa.
Kyse on siis oikeasti vakavista asioista, ei siitä, kenellä on tiukin tuhero.
Pohdiskelit levähtäneisyysastettani, joten tässä sinulle graafinen kuvaus. Omassa synnytyksessäni jouduttiin tekemään melkoisia toimenpiteitä, jotta napanuoran kiertynyt vauva saatiin ajoissa ja hengissä ulos. Synnytyksen jälkeen alapääni muistutti räjähtänyttä kraateria, ja tikkien määrää ei edes laskettu. Kaikesta tästä huolimatta kudokset paransivat itsensä parissa kuukaudessa ennalleen, kuten ne yleensä tekevät – alapää paranee siinä, missä murtunut jalkakin. Sektioon relevantteja syitä ovat siis lääketieteelliset syyt tai vakava synnytyspelko, mutta paikkojen puolesta pelkäämisen takia sitä ei ole mitään syytä valita. Kuten pari ihmistä jo kertoikin, emätin väljenee jo raskausaikana, ja sen palautuminen ei ole kiinni mistään muusta kuin lantiopohjan treenistä.
Jos tuo omat valintansa esille provokatiiviseen sävyyn ja pyytää kommentteja, ei pidä hämmästyä, jos kommenteissa on myös kritiikkiä.
Kiitos lehtijutustasi Didem! Olet onnekas, kun voit tehdä elämässäsi sellaisia valintoja, jotka eivät ole monelle muulle mahdollisia. Miehesi on luonut omaisuutensa omalla työllään ja jos se on teidän perheen valinta, että hänen tuloillaan eletään ja sinä hoidat kodin, niin se on tietenkin ok. Mitä tulee tuohon alatie/sektio-keskusteluun, niin itse en ole koskaan harmitellut sitä, että minulle tehtiin aikoinaan, jo 14-vuotta sitten sektio. Kyse oli raskausmyrkytyksestä ja sen seurauksena tehdystä hätäsektiosta. Kaiken lisäksi lapseni syntyi keskosena. Tänään hän on komea urheilullinen ja hyvin koulussa menestyvä miehenalku, jonka elämää seuraan kaikella äidinrakkaudella. Jos olisi ollut mahdollista silloin valita, olisin varmasti valinnut sektion, sillä pelkäsin synnytystä. Olisi kiva tietää, kuinka paljon sektioita epäonnistuu. En ole kuullut yhdestäkään. Sen sijaan, olen kuullut lukemattomia tarinoita superkivuliaista synnytyksistä repeämineen, kuin myös siitä, miten lapsi on jopa vammautunut synnytyksessä. Sektiosynnytykset ovat totta kai yhteiskunnalle kalliimpia, joten siksi niitä ei automaattisesti suositella. Minusta näissä asioissa pitää olla valinnanvapautta ja varsinkin, jos pystyy itse taloudellisesti vaikuttamaan asiaan, on se silloin ok ja saisi kyllä olla ok niidenkin kohdalla, jotka eivät nykyään voi valita. Joka tapauksessa, kunnia ihan kaikille äideille olivatpa sitten synnyttäneet alateitse tai sektiolla! Vielä sellainen pointti, että 47-vuoden elämänkokemuksella voi sanoa, että olen aika varma, että sinäkin elät ja ajattelet minun ikäisenä monista asioista toisin kuin nyt ja ehkä silloin olet luonut oman urasi muodin tai jonkun muun kiinnostuksen kohteesi parissa. Tämä maa on täynnä pienten lasten äitejä, jotka ovat myös mielellään kotona, shoppailevat ja viettävät aikaansa ystävättärien kanssa kahvitellen. Monella ei ole siihen samanlaisia taloudellisia edellytyksiä kuin sinulla ja siksi joudutkin varmasti kateuden kohteeksi. Katselin muutaman videobloggauksesi ja olet todella luonnollinen esiintyjä. Ehkä näemme sinua jossain vaiheessa enemmänkin kameran edessä. Oikein hyvää kesää sinulle ja perheellesi ja teen aina niin kuin itse parhaaksi näet!
En ota kantaa siihen miten kukakin synnyttää, mutta sektiossa komplikaatioriski on 3-6x suurempi kuin alatiesynnytyksessä. Vaikka Marjuska et henkilökohtaisesti olisi kuullut yhdestäkään sektiokomplikaatiosta niin kyllä niitä valitettavasti tapahtuu.
Sektio tehtiin 2013 suomessa yli 9 400 äidille, 27%:llä sektioon liittyi lievähköjä ja 10%:lla vakavia komplikaatioita mm. keuhkovaltimotukoksia, aivovaltimoiden ja -laskimoiden tuloksia, kohdunpoistoon johtava verenvuoto, henkeäuhkaava yleisinfektio tai verenvuoto, muutamia mainitakseni. Monessa länsimaassa sektioriskit ovat huomattavasti suurempia.
Marjuska, on hienoa että sektiosynnytys sujui sinun ja lapsesi kohdalla hyvin.
Riskitöntä se ei silti ole syntyvälle lapsellekaan.
Sektion riskit ovat alatiesynnytykseen verrattuna suuremmat paitsi äidille, mutta myös lapselle
– spinaali- tai epiduraalipuudutus voi laskea äidin verenpainetta ja heikentää istukan verenvirtausta rajusti, jolloin lapsi kärsii hapenpuutteesta.
– sektioon liittyy rv:llä 37 seitsenkertainen ja rv:llä 39 kuusinkertainen vakavien hengitysvaikeuksien riski verrattuna alatiesynnytykseen.
– sektiolapsi joutuu alateitse syntynyttä useammin valvonta- ja teho-osastolle liian matalan ruumiinlämmön tai verensokerin vuoksi (alatiesynnytys nostaa lapsen adrenaalineritystä ja valmistaa lasta selviämään kohdun ulkopuolisessa maailmassa, sektiolapsella tämä suojamekanismi ei toimi.)
– sektiolapsella on lähes 2%:n riski saada ihoviilto veitsestä verrattuna
– alateitsesyntyneiden immuunijärjestelmä toimii ensi kuukausina sektiolla syntyneiden immuunijärjestelmää paremmin,
– tutkimukset viittaavat siihen että sektiosyntymä lisää mm. atopian, astman tai infektiokierteen riskiä myöhemmin elämässä.
-sektion jälkeisessä seuraavassa raskaudessa lapsella on noin kahdeksankertainen riski kuolla synnytykseen kohdun repeämisen vuoksi.
Tästä huolimatta on tilanteita, jossa ehdottomasti on turvallisin vaihtoehto niin äidille kuin lapsellekin.
Itsellä herää vain yksi kysymys kaikkien näiden ilkeiden kommenttien lukemisen jälkeen; onko se teiltä pois jos joku haluaa elää elämäänsä ns. vanhojen arvojen mukaan, siten että mies on on se talouden pää? Viekö se teiltä jotain, jääkö teiltä jotain saamatta? Ei. Jos kaksi aikuista ihmistä on löytänyt toisensa ja saaneet arjen rullaamaan tekemällä siitä omanlaisensa niin so what! Pitääkö se kaikki muuttaa ei heille niin toimivaksi, vain koska feministit kautta maan sanoo “tämä ei ole oikein, et voi olla onnellinen”..
Jos äiti jää kotiin töistä lasten kanssa ja pienten tukien vuoksi joutuu ns. elämään miehen siivellä niin sehän on ihan sama asia? Joten moralisointi sikseen..
Antaa kaikkien kukkien kukkia, aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi Didem! Keep on rocking 😉
Olen myös sitä mieltä, että jokainen tavallaan. En vain hirveästi löytänyt ainakaan itse, tästä tekstistä ns. perinteisten arvojen noudattamista. Ainakin haastattelu antoi sellaisen kuvan, että nainen vain elää mukavasti miehen siivellä. Ikävä sanoa näin suoraan, mutta sellaisen kuvan siitä sai. Haastattelussahan erikseen vielä mainittiin, että lapsi on päivähoidossa, ja pariskunnalla on paljon kahdenkeskeistä aikaa. Olen sitten varmaan itse niin vanhanaikainen, että jos lapsen kanssa jäädään kotiin, niin silloin lapsi on kotihoidossa. Tämä olisi mielestäni sitä perinteisenpää mallia. Ja jos lapsi viedään vielä viikonloppuisinkin hoitoon isovanhemmille, niin milloin sitä perheen keskeistä oikein jää? Hienoa, että äiti osaa myös ottaa aikaa itselleen ja parisuhteelle, mutta ei tekstistä oikein perhekeskeisyyskään paistanut läpi.
Mutta kuten sanoin, kukin tyylillään.
Elegantti pukeutuminen? Please. Ehkä susta vielä joskus tulee elegantti pukeutuja, nyt ei vielä olla siellä.
Mua aikuisena, 36-vuotiaana naisena jotenkin huvittaa tämä nuorten naisten “luksuselämä”. Moni meistä työssäkäyvistä naisista myös harrastaa muotia, huolehtii itsestään ja harrastaa myös hyvää seksiä kumppaninsa kanssa. Vaikka ehdimme käydä myös töissä. You can have it all, girls. Ja oma työ on oikeasti mielenkiintoista ja kehittävää. Stockalla ja Luikan kaupassa ehtii pyöriä, vaikka kävisikin töissä, ja vieläpä joskus ladata kivoja kuvia itsestään ja elämästään someen. 😉 kuinkahan monta vuotta ajattelit inspiroitua itsestäsi ja milloinkahan muu ulkopuolinen maailma alkaa myös kiinnostaa?
Mua sen sijaan kiinnostaa, -elämä kun muuttuu koko ajan- että miten olet ajatellut selvitä, mikäli joskus pistätte lusikat jakoon? Etsitkö uuden elättäjän itsellesi?
Huhhei, tervemenoa kanalaan. En voi uskoa, että tällaista juttua edes julkaistaan tämän päivän Suomessa. Toisaalta, ehkä hyvä, ettei kyseinen bloggaaja tee mitään muuta kuin keskity itseensä – ehkä tulee vähemmän vahinkoa tällä tavalla.
Olen myös 168cm pitkä ja painoni on aina 43-46kg eli olen vielä vähän pienempi kuin sinä. Olen synnyttänyt kaksi lastani alateitse, kuopus painoi 4kg. Olen samaa mieltä kuin monet kommentoineet, että kroppa “pehmenee” sen raskauden aikana ja luonnollinen alatiesynnytys luonnollisesti edesauttaa sen palautumiseen ja paikat palautuu ja kiinteytyy nopeammin omiin mittoihinsa (eikä edes jää rumaa sektio arpea). Itseasiassa mulla on paino vielä aina vähän aina pudonnut kummankin lapseni syntymän jälkeen alkupainosta (enkä koskaan edes yrittänyt laihduttaa, päinvastoin halusin että raskauskilot olisivat lähteneet hitaammin että iho pysyy tahdissa mukana). Mieheni on sitä mieltä että kroppani on enemmän “lean” nyt kuin ennen lapsia. Ja sitäpaitsi, esikoisen synnytin luomuna (kuopuksen kanssa piti jarrutella että isä kerkee mukaan ja siksi piti laittaa spinaali). Kätilöni sanoja lainaten, pienet ja kapealanteiset naiset on niitä kaikkein joustavampia.
Pitää vielä lisätä olet ihan Alexa Chungin näköinen. Olet varmaan kuullut usein?
Hän on tyylillisesti erittäin inspiroiva nainen. <3
xx
Viestiketju on vanha mutta kommentoin kuitenkin.
Teet juuri sitå mistä tasa-arvossa on kyse eli teet itse omat valintasi omaksi ja perheesi parhaaksi enkä käsitä naisia jotka voivat pitåå sitä huonona asia.
Suomessa ja Sveitsissä on sama lapsi ja öitiyskuolleisuus.
Suomalaisilla Suomessa synnyttäneillä naisilla on Euroopan mittakaavassa paljon alatiesynnytyksistä jääneitä pysyviä elämää haittaavia vaurioita. Johtuen fanaattisesta alatiesynnytyspakosta. Eli kansamme naisten hyvinvointi ei ole korkealle arvostettu.
Ja jokainen kätilö, lääkäri, synnyttänyt itse sekä mies tietävät sen ettå emätin ei ole sama enää alatiesynnytyksen jälkeen. Lihakset voi treenata tiukoiksi mutta paljon on venynyt pysyvästi leveämmäksi. Jo epiosotomia-arpi laajentaa emätintä.
Naisen elimistö valnistautuu synnytykseen pehmentämällä kehoa mutta siihen valmistautumiseen ei kuulu emättimen suurentuminen ja väljentyminen. Vain alatiesynnytys suurentaa ja väljentåä emättimen. Esim. Kun naiselle on tehty 3 sektiota eikä hän ole synnyttänyt ollenkaan alakautta niin naise emätin on kaikkinensa ihan samanlainen kuin se oli ennen seksielämän aloitusta ja se asia ei valehtelemalla miksikään muutu niin ikävå kuin se tosiasia onkin.
Miksi pitåä valehdella? Ilmeisesti siksi koska asia on niin satuttava. Kyllähän se onkin epäreilua että nainen tekee koko työn ja joutuu vielä ottamaan palkaksi alqpään muutokset. Se ei ole sitå tasa-arvoa ei.
Toivottavasti Suomessakin saa mahdollisimman pian valita aina synnytystapansa niin kui esim Sveitsissä ja Iso-Britanniassa.
Teit oikein ja kaikkea hyvää sinulle.