Viidentoista minuutin kuluttua meidän pitää nousta ja lähteä kävelemään kohti porttiamme. Terveisiä One worldin loungesta, jossa aika on vierähtänyt mukavasti. Minun piti aloittaa postaus paljon aikaisemmin, mutta päätin olla avaamatta konetta ja muistella mielessä meidän lomaamme täällä. Tykkään muistella ja minulla on hyvä muisti. Muistan erilaisia lomia ja asioita tosi hyvin yksityiskohtia ja tuoksuja myöten. Paras kamera onkin silmät ja parhaimmat muistot tulee ihan vain elämällä. Vähän haikea mieli lähteä kahdestaan Lucan kanssa kotiin. No, eiköhän siihenkin arkeen taas nopeasti totu. Ihminen, kun on sopeutuvainen kaikkeen 😉
Edessämme on yölento ja lennämme Oslon kautta. Odotan jopa lentoa. Aion ottaa lasin kuohuvaa, muokkaa kuvia, katsoo ainakin yhden elokuvan ja nukkua. Luca luultavasti nukahtaa heti kun päästään koneeseen.
Maailman kauneimmat auringonlaskut ovat kyllä täällä. Jättimäisen punainen aurinko laski horisontin taakse ajaessamme lentokentälle. Niin kaunista.
4 Responses
Hauska idea! Meidän mummolta ainakin on jäänyt läjä tuollaisia “rintarosseja” ja pitääpä kaivella josko joku niistä sopisi johonkin takin pieleen 🙂
Miksi et panostaisi seuraavaksi uuteen hyvään kameraan mielummin kuin uuteen chaneliin? 😉 Kuvasi ovat kauniita mutta monesti huonolaatuisia :/
<3!
Aivan mieletön! Paljonko della margassa oli hintaa tälle ihanuudelle? 🙂