MYÖHÄSSÄ

Kuvat: Sara Ollila

Niin siinä sitten kävi, että myöhästyin jatkolennoltani. Mahdollisuudet oli aika pienet, mutta iso kiitos Turkish Airlinesille ja Istanbulin lentokentän henkilökunnalle, jotka auttoivat, olivat kohteliaita ja yrittivät parhaansa.

Pääsin koneesta ulos ensimmäisenä ja kentällä minua odotti sellainen mini lentokenttäauto joka ajoi hirveetä vauhtia emergency passport tiskille. Mahdollisuudet tyssäs aika nopeasti kuitenkin siihen kun kanssani seisoi aika monta muuta matkustajaa eri puolilta maailmaa, joilla myös oli kriittinen tilanne. Jotenkin puhuin itseni kuitenkin jonon ohi ja passitarkastuksen jälkeen lähdin kassialman näköisenä Chanel ja LV olalla heiluen juoksemaan tuhatta ja sataa vähän toiveikkaana, jos sittenkin ehtisin ja kone olisi odottanut minua. Istanbulin kenttä ei kuitenkaan ole ihan pienimmästä päästä, eikä kone odottanut minua 😀

Olin läpimärkä hiestä vielä hetki sitten ja kädet täristen kävelin Turkish Airlines tiskille selvittelemään uutta lentoa. Mun päästä vaan valui hikeä niin paljon, etten saanut lopetettua sitä. Hetken aikaa osoitin mieltäni ja heittäydyin lapselliseksi. Päästin muutaman kyyneleen keskellä lentokenttää, mutta mielenosoitus kesti vaan minuutin pari, jonka jälkeen rauhoitun ja päätin taas olla aikuinen. Onneksi matkustan yksin, niin ei ole ketään kelle valittaa ja kiukutella. Saan ihan keskenäni täällä purra hampaitani yhteen jos haluan olla pahalla tuulella.

Onneksi kesäaikaan lentoja Bodrumiin menee monta päivässä, joten pääsen vielä tämän päivän aikana perille. Meitä oli oikeasti varmaan joku 100 henkilöä eri puolilta maailmaa, samaan aikaan jonottamassa uusia lentoja eri puolille Turkkia. Tutustuin yhteen tyttöön, jonka kanssa olen nyt jutellut ja aika on kulunut nopeasti. Täällä ei valitettavasti toimi wifi, mutta sain lainata nettiä, niin sen takia pääsin päivittelee taas.

Tuon tekstin kirjoitin jo monta tuntia sitten kentällä, mutta kentällä ei toiminut wifi. Nyt vasta perillä ja toimiva netti käytössä. Bodrumin lento oli myös kaksi tuntia myöhässä. Kello on 1.35 ja koitan nyt alkaa nukkumaan. Odotan jo aamua ja turkkilaista aamupalaa 🙂 

xx Didem