Olen aina uskonut itseeni, mun intohimoihin, haaveisiin ja päämääriin joita mulla on ollut elämän aikana. Päämääräni eivät minun tapauksessani liity vain uraan/unelmaammattiin. Naisena olen jo saavuttanut paljon ja olen todella onnekas. Koska tiedätte mitä naisen rooli minulle merkitsee niin varmaan tiedätte myös että tarkoitan saavutuksilla sitä että olen löytänyt minulle sopivan miehen, saanut perheen. Olen 27 vuotiaana 2 vuoden ikäisen pojan hehkeä äiti. Raskaus ei näy missään ja se tuntuu hyvältä. Minulle ulkoinen olemus merkitsee kyllä, koska se tuo itselleni energisen ja myös itsevarmemman olon. Minulta saa kysyä ulkonäköön liittyviä asioita jos kiinnostaa. Blogin pitäminen on konkretisoinut minulle sen että haluan olla tyyli-ikoni, stylisti ja muodinmonitaituri. Uskon että jollain tasolla täällä blogissani olen saavuttanut tyyli-ikonin tittelin joillekkin lukijoilleni!
Tärkein tuki mulle on mieheni. Hänellä on todella suuri vaikutus mun kaikkeen ja saan hänestä tosi paljon voimaa, MUTTA myöskin jos riidellään ja meillä on vastoinkäymisiä niin menen täysin toimintakyvyttömäksi. Eli vaikutus on molemminpuoleinen. Fakta on se että hän myös on mahdollistanut minulle elämän, jossa olen näin vapaasti voinut toteuttaa itseäni, unelmoida rauhassa ja tehdä juuri tämännäköistä blogia. Hän mahdollistaa mulle asioita, jotka ei todellakaan ole itsestäänselvyyksiä ja mahdollisia muille (suurimmalle osalle). Olen etuoikeutettu.
Hän on täydellinen paketti: Hän näyttää hyvältä (se on tärkein), hän pukeutuu niin että mun polvet vapisee koska on pukeutumisellaan niin hot! Hän on vaikuttava (se kiehtoo). Rakastan häntä.
Olen kokonainen kun perheeni on kasassa. Suuren vaikutuksen ovat myös tehneet mieheni 4 lasta edellisestä avioliitosta. Heistä on tullut osa minua ja koen olevani taas etuoikeutettu kun asiat on sujuneet niin hyvin meidän kaikkien välillä.
Äitiyden kokeminen on kuitenkin jotain niin suurta, jota mikään ei voita. Pidän itseäni parhaan äitinä Lucalle. Minusta on ihanaa ajatella että edelleen teen samoja asioita mieheni ja ystävieni kanssa, mitä tein ennen lapsen syntymää. Se on todella tärkeää.
Olen jo menestynyt äitinä olemisena 🙂
Äiti, joka samaan aikaan lakkaa kynsiä, lukee satua ja höpsöttelee.
Kerran yksi tuttuni sanoi tämän: Didem, sä et näytä ollenkaan äidiltä ja sä et kuulosta lainkaan äidiltä. Mä haluan sit joskus olla samanlainen äiti kun sinä.
Se että en näytä ollenkaan äidiltä, sillä hän ei viitannut kroppaan tai minkä kokoinen olen. Vaan siihen että vaikka lapsi viekin aikaa aamuista, niin kyllä yhtälailla oma ulkonäköni tulee myös ykkösenä. Jaan sen ykkössijan Lucan kanssa. Olette huomanneet että meikki ei välttis ole se millä teen sen hehkeän ulkonäön itselleni. EN! Vaan ajallani: juon kahvin rauhassa, mietin mitä laitan päälleni, hieron vartalolleni vartalovoita, hypin ja tanssin ehkä alusvaatteissa ympäri kämppää, nauran, laitan hiukset vaikka ponnarille, ripsarii, hajuvettä, valitsen laukun, sopivat kengät.
Tuntuu hyvältä lähteä vaikkapa vain ihan tohon lähipuistoon tai kauppaan.
Tuo lause ei tarvitse mitään sen suurempia selityksiä.
