Törmäsin Jodelissa viime viikolla aloitukseen, joka laittoi kyynelkanavat virtaamaan. Olen koittanut kirjoittaa tätä postausta monta kertaa, mutta aina se on jäänyt kesken. Olen miettinyt, onko turha enää palata vanhoihin kirjoituksiin ja alkaa selittelemään omaa menneisyyttä, mutta palatessani jälleen lukemaan kaikkia kommentteja aiheesta sain viimein rohkeuden kirjoittaa tämän tekstin. Jodelin aloituksessa keskusteltiin vanhasta postauksesta, jossa kerroin silloisesta elämäntyylistäni todella provosoivaan tyyliin. Blogini alkuvaiheessa kirjoitin mielestäni nokkelasti ja koitin synnyttää kohua, mutta olen joutunut maksamaan siitä kovan hinnan. Minua pidettiin ”gold diggerinä” jonka aiheuttamaan kohuun oli helppo lähteä mukaan ja lyödä itse lisää löylyä kiukaalle, sillä asia otti päähän niin paljon. Olen kuitenkin kasvanut ja muuttunut ihmisenä niiltä ajoilta ja myös oppinut läksyni. Mielestäni jokainen saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, jonka oli tarkoitus alunperin olla myös tuon kohua aiheuttaneen postaukseni pointti. Olen pahoillani siitä, miten tökerösti toin asioita esille eikä tarkoituksena ollut loukata ketään, saati kehottaa ihmisiä elämään jollain tietyllä tavalla.
Olen se tyttö joka rakastui mieheen, joka vei minulta jalat alta ja näytti sellaisen tavan elää, josta olen kovin kiitollinen. Hän on myös tukenut ja kannustanut minua toteuttamaan itseäni sillä urapolulla, jossa olen tänä päivänä. Meidän kymmenen vuoden taipale on ollut yhtä vuoristorataa, mutta kaikesta ollaan yhdessä selvitty. Olen joutunut kasvamaan todella paljon mieheni rinnalla ja ruotinut blogissa sellaisia henkilökohtaisia asioita, jotka olisi hyvin voinut jättää kirjoittamatta. Nykyään osaan erottaa henkilökohtaisen elämän työstäni, joka toimii omalla kohdallani paremmin. Jos perustaisin blogin nyt ensimmäistä kertaa, tekisin asiat toisin.
Mitä tulee erilaisiin lehtihaastatteluihin. Media leimasi minut blogini alkuaikoina nopeasti ”luksuskotirouvaksi” jota onkin siitä lähtien käytetty klikkiotsikkona yhdessä sun toisessa yhteydessä. Me Naiset -lehteen tehtiin haastattelu, jossa haluttiin kertoa tarinani nimenomaan tästä kyseisestä vinkkelistä. Olin tuolloin helposti vietävissä enkä osannut aina pukea ajatuksiani sanoiksi. Muistan myös yhden blogipostauksen, joka piti julkaista otsikolla ”Mitä naiseus minulle merkitsee”, mutta vaihtuikin viime hetkellä erään lehden toiveesta raflaavampaan ja myyvään versioon: ”Miten hurmata menestynyt mies”, josta johtuen postauksen kulma muuttui täysin. Naiivi tapa ajatella johti minut tilanteisiin, jossa onnenonkijan leimaa on ollut vaikea lähteä muuttamaan. Tällä hetkellä mediakritiikki on terminä paljon tutumpi ja minulla on yritys, jonka eteen olen tehnyt kovasti töitä jo monen vuoden ajan. Muoti on aina ollut suurin intohimoni, ja olen mennyt askel kerrallaan kohti tätä unelmaa.
Olen pienestä asti ollut se tyyppi, joka on ollut heikompien puolella ja valmiina auttamaan muita. Tapanani ei ole tuomita ketään enkä pidä ajattelusta, jossa toisen menestys olisi itseltä pois. Läheiseni kyllä tietävät tämän enkä ole koskaan kokenut, että minun tarvitsisi todistella asiaa mitenkään. Suomalaisilla on valitettavasti tapana arvostella rankalla kädellä ihmisiä, jotka poikkeavat jollain tavalla massasta. Olenkin joutunut olemaan koko blogiurani ajan suurennuslasin alla, joka on ajoittain ollut raskas taakka kantaa. Elämänkokemuksen myötä olen kuitenkin tänä päivänä paljon vahvempi ja tiedän kuka olen. Elämänjanoisena ihmisenä haluaisin kannustaa elämään enemmän ja pohtimaan vähemmän mitä naapuri puuhaa. Siitä kun ei itse saa mitään. Luultavasti vain pahan mielen, jos lähtee vertaamaan muihin. Kannustetaan toisiamme. Itselläni on valtavan hieno tukiverkosto. Ympärilläni on paljon vahvoja, itsevarmoja naisia, ystäviä, kollegoita, työnantajia, joilta olen oppinut paljon. Haluan vielä painottaa, että naisen paikka ei missään nimessä ole alistuva, vaan me kaikki olemme tasavertaisia. Jos ei vielä tässä yhteiskunnassa niin vähintäänkin tavoitteena tämä on mielestäni tärkeä. Olen halunnut näyttää esimerkkiä siitä miten unelmat voivat toteutua, kun on valmis tekemään pitkäjänteisesti töitä ja pysyä mahdollisimman optimistisena, tuli eteen sitten mitä tahansa. Haluan, että me naiset seisomme yhdessä ja tuemme toinen toisiamme.
Itselläni on aina ollut vahva hoivavietti ja se näkyy kaikissa ihmissuhteissa. Tykkään ”palvella” eli olla hyödyksi ja auttaa niin ystäviä, perheenjäseniä, lastani kuin miestänikin. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin jollain tavalla tossun alla. Naisen paikka kun ei ole pelkästään keittiössä essu päällä. Pakko sanoa, että sosiaalinen media on hyvin armoton paikka ja sitä on vaikea käsittää, mikäli ei itse ole alalla. Some jättää yksin monien asioiden kanssa ja saattaa helposti näyttää väärän kuvan. Virheille on harvoin tilaa julkisessa keskustelussa, joka nostaa kynnystä ottaa kantaa asioihin. Tuomitseminen ei ole oikea tapa, vaan pitäisi mielummin antaa tilaa kasvaa ja kehittyä. Jotta ihmiset uskaltaisivat kertoa oman mielipiteensä, on annettava mahdollisuus tehdä myös virheitä. On ihan selvää, ettei kaikkea voi tietää, mutta se ei tarkoita sitä etteikö olisi valmis oppimaan uutta.
xx Didem
30 Responses
Voi muru miten kehno tuuri! ❤️ Mun familylla kävi muutama vuosi takaperin vähän saman tyylinen juttu. Finski lakkoili silloin ja meidän suorat lennot Thaimaahan vaihdettiin välilennolla Lontoon kautta Thaikkulaan. Kaikki sujui hienosti Lontooseen asti, kunnes siellä todettiin, että isäni passi ei ole riittävän kauan voimassa. Lontooseen se siis riitti, mutta ei Aasiaan. Jos meillä ei olis ollu välilentoa niinkuin ei pitänytkään, olisi Suomen puolella asia huomattu ajoissa ja saatu pikapassi. No lennettiin äitini ja veljien kanssa Thaimaahan ja isä tuli päivän perässä. Mutta muutamat kyyneleet vuodatettiin Lontoon päässä. Ihanaa lomaa ja päivitä paljon asu kuvia auringossa. Olen lähdössä Thaikkulaan taas joulukuun alussa perinteisesti ☺️
No mullakin kävi tuuri, että hoksasin mennä virkailijalle, muuten mut olis käännytetty Lontoossa takaisin Suomeen ? Koska siis Lontoon liput saatiin ja laukku tagit myös suoraan Jenkkeihin, niin olisin voinut ajatella, että jatkolennon liput tulee sit vasta Lontoossa .
Nojoo, mut täällä nyt ollaan ja ihanaa on ❤️? En ole koskaan käynyt Thaimaassa ? Malesiassa kylläkin muutaman kerran. Onneksi pääset pian lämpöön rentoutumaan ☀️
Voi mikä tuuri! Saitko mitään hyvitystä vai menikö rahat ihan hukkaan ekalta lennolta?? Voisitko esitellä spanissa vielä lentoasusi? Olis myös kiva tietää sinun “täydellisen matkalaukun” sisältö ❤️ Super lomaa!!
Rahat meni kyllä ihan hukkaan.. :/
Esittelen lentoasuni, kun siitä ollut nyt niin paljon kysynytää.
KIITOS <3
Hei, saako kysyä mikä viisumi sulla on USAan? Ajattelin että matkustat ESTAlla.
Meillä on 10 vuoden viisumi tänne.
Ihana, että pääsitte kuitenkin hyvin perille<3 Tosi kurjaa tuuria! Onko teillä millaiset viisumit tai Estahan on vain sähköinen, mutta teillä taitaa olla toisenlaiset:)? Saanko kysyä vielä minkä pituinen ja painoinen olet, kun näytät niin sopusuhtaiselta:)? Olen vasta alkanut lukea blogiasia (joka on tosi kiva) ja mietin, että lomailetko Losissa vai asutko siellä, onko teillä oma koti siellä tms. :)? Ihanaa aikaa sinne aurinkoon!
Heippa Jenni <3
Olen 168 cm ja 48 kg.
Tervetuloa tänne blogiin. Lomaillaan täällä (lyhyempi talvi) 🙂 Meillä on Air bnb kämppä, joka on ihana. Hyvin skandi tyylinen. En niin diggaa tummasta ja mahtipontisesta jenkkityylistä. Meillä on tänne 10 vuoden viisumi.
Toivottavasti viihdyt täällä. Meillä alkaa täällä päivä vasta 😀
Kauniita unia sinne xx
Kauan viivytte reissulanne?
Katsotaan 🙂
Voi ei!! 🙁 onneks pääsitte perille!
Ja voisitko välillä myös snappailla lomalta? Itse kun en instagramiin ole halunnut liittyä, niin ei ole mahdollisuutta seurata…. juttujasi on kuitenkin kiva seurailla niin tällaista pientä lukija palautetta/toiveita 🙂
Toiveesi on kuultu <3
Ehkä mä vaan pysyttelen molemmissa 😀
Voi että, todella ikävää. Tiedän niin fiiliksesi <3 🙁 Kerran myös heräsin alle 2 tuntia ennen lennon lähtöä! Onneksi kerkesin kuitenkin lennolle, mutta oli se semmosta kaahaamista kanssa lentokentälle! Toisella kertaa myöhästyin kokonaan koneesta vaikka tulin lähtöportille alle minsa sen jälkeen kun ovet oli sulkeutuneet. Siellä vaan todettiin että ovia ei enää voida avata, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää.. Oli se semmosta kyynelten vuodattamista kanssa.. Onneksi sä kuitenkin pääsit lopuksi perille rakkaasi luo<3 Ps. Voisitko tehdä jonkun postauksen matkustamisesta, justiinsa matkustusasusta kuvineen yms plus vinkeistä mitä kannattaa ottaa matkalle mukaan? Olen pian kans itse taas lähdössä reissuun 🙂 Ihanaa lomaa teille sinne!
Mua jotenkin nauratti tää kommentti ❤️ Ihana ☺️
Matkustusasu postausta on toivottu niin paljon, että pitää jollain tapaa toteuttaa se. ?
Sullahan kävi hienosti. Monilla olis matka pysähtyny siihen kun ei rahat riitä uuteen lentolippuun.
Totta, mietin ihan samaa ❤️
Luottokortit on onneksi lähes kaikilla 🙂
Hei. Loppu hyvin kaikki hyvin 🙂 Minäkin mietin, että mikä viisumi? Estallahan saa olla sen 3kk ilman viisumia. Ellei sulla sit jotain työviisumia tmv ole. Nauttikaa lomasta ja ajasta siellä :)Mä niin nautin näistä mahtavista lumimaisemista täällä .
Just näin ☺️ Meillä on 10 vuoden viisumi tänne.
Valkoinen lumimaisema on myös kaunista. Tällä hetkellä nautin kyllä kovasti ❤️ Kiitos ?
Ihanaa reissua rakkaan luokse<3 nauttikaa! Itsekin sain vihdoin ja viimein poikaystäväni viime viikonlopuksi Suomeen vaikka SAS vähän matkaa hankaloittikin
Ihanaa Suvi ❤️ Nauttikaa tekin!!
En kylla ihan ymmarra tata viisumi asiaa. Totta toki jenkkeihin tarvitsee viisumin jos menee yksityiskoneella tai on siella toissa, mutta EU kansalaisena riittaa ESTA joka haetaan hetkessa netista. Jos syysta tai toisesta on viisumi niin kylla ESTA:a voi silti hakea. Mutta paasitte perille ja se on tarkeinta.
Meillä on 10 vuoden viisumi Jenkkeihin. Meillä on myös one way ticke tänne, kun ei osattu päättää takaisintulo päivää ja one way ticketillä ei voi mennä estalla.
xx
Hyvä, että pääsitte perille! Mutta tosiaankin miksi viisumi, ja vielä lapsella? Et kai aio jäädä sinne ja jättää meitä yli 90 päiväksi?
Ihana. En aio jäädä ja jättää ❤️ Kunhan nyt hetkeksi vain pitkää talvea pakoon. Vielä voi vaan lähtee, kun Luca ei ole koulussa.
Joo miehelläni, minulla ja Lucalla on 10 vuoden viisumi.
Ajatko Jenkkilässä autoa muuten? Ja ovatko miehesi laspet siellä kans nyt teiän kanssa? ❤️
Lapset ovat täällä. Ollaan just menossa hakee poikia koulusta. Viimeksi ajoin kyllä, mutta tällä reissulla en vielä ole ajanut ?? varmasti ajan..muuten olen kokonaan muiden varassa ???
Minä Jenkeissä asuneena mietin, miten olet saanut sinne 10 vuoden viisumin ? Miehesi tilanteen vielä jotenkin ymmärrän. Kun ette ole edes naimisissa…
Mitähän tähän nyt voisi vastata…? Meillä nyt vaan on. Haettiin ja saatiin.
Eihän viisumin saamisessa ole mitään kummallista, koska turistiviisumeitakin on olemassa 10 vuoden. Kaikki eivät voi esim. saada Estaa, jos on vaikka käynyt Iranissa lomalla, joten sen jälkeen ainoa vaihtoehto Jenkkeihin pääsemiseksi on anoa B viisumi, joka on 10 vuotta voimassa.
Nimimerkillä minullakin on sellainen, eikä siinä ole mitään tekemistä naimissa olon kanssa.