En koskaan ajatellut että kirjoittaisin jotain aikuisena, esimerkiksi tällaista blogia. Syynä se että kielessäni on niin paljon virheitä, enkä mielestäni ole koskaan ollut taitava kirjoittaa mielenkiintoisia tekstejä. Olen saanut kritiikkiä lukuisista kielioppi virheistäni. Sorry guys, en tule palkkaamaan copywriteria, eikä miehenikään aijo puuttua asiaan, koska muuten blogini ei olisi enäää yhtä aito ja näköiseni. Olen myöskin saanut runsaasti positiivista palautetta :). Se että blogia kun kirjoittaa,ei ole mitään väärää tai oikeaa, olikin yksi painavimmista syistä jotka sai minut näyttää vihreää valoa tälle harrastukselleni. What u see is what u get! Aina on heitä joita ihmetyttää/ärsyttää kuinka voin nauttia makeasta ja hienosta elämästä, ilman että olen tehnyt/ansainnut (rahallisesti) mitään. Noita tapauksia tulee aina olemaan ja on aina ollutkin matkani varrella. Näen elämäni tarkoituksen omalla tavallani ja elän unelmaani sen takia että saan toteuttaa itseäni juuri parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tänään kuuntelin kaupungilla kun nainen tiuski miehelleen, että hän ei ole tulossa kotiin vaan lähtee shamppanjalle, kun mies kyseli mitä ruokaa he voisivat tehdä illalla..niin ajattelin mielessäni että minun suusta ei ikinä voisi tulla samanlaista kommenttia miehelleni. Tässä tullaan siis siihen unelmani elämiseen. Olen löytänyt miehen joka arvostaa minun haluani “palvella” häntä. Hän ei ota mitään itsestäänselvyytenä ja aluksi hän ei ymmärtänyt miksi hän tulee aina valmiiseen pöytään, tai miksi kaadan kokista hänen lasiin kun näen että se on puolityhjä ja kokispullo on hänen puolellaan. Mulle tärkeintä on että voin antaa kaikkeni rakkaalleni ja saan myös takaisin just sitä mitä tarvitsen. Vaikka kun laitan pöydälle nachoja ja salsaa, pilkotun hedelmä lautasen tai muita herkkuja..niin mielessäni on että ihanaa kun kulta tulee kotiin niin hänelle löytyy heti jotain tarjottavaa ja lämmin vastaanotto minulta. Minulla on perinteinen/vanhanaikainen kuva naisen ja miehen rooleista. Voi se jonkun mielestä olla pinnallistakin että kaunis nainen seisoo korkkareissa ja essussa kotona ja luulee olevansa jotakin erityistä.
Jos tilanne on se mikä meillä, eli se että voin olla kotona lapsen kanssa pidempääkin, niin miksi ei?! Miksi haluaisin tehdä pitkää päivää töissä ja sen jälkeen tulla väsyneenä kotiin ja hoitaa kotiasiat, mieheni ja lapseni kanssa laatuajan niin täydellisesti kun pystyn?! Uskon että molemmat osapuolet on onnellisempia kun aikaakin on enemmän. Kaikilla ei sitä ole, mutta se ei myöskään tarkoita että tämä elämäntapa on saamatonta ja laiskaa, koska en ole ansainnut rahojani itse. Rahallisesti en koskaan tulekaan ansaitsemaan paikkaani, vaan olen jo suorittanut sen vaiheen antamalla rakkautta yllikyllin sellaiselle miehelle joka tekee mulle perhosia vatsaan päivittäin. Nukahdin eilen hymyyn, kun ajattelin iltaamme, sitä että loikoilimme lattialla tyynyjen päällä ja katselimme elokuvaa. Onnellisuus tulee niistä pienistä asioista ja ne pienimmät arjelliset asiat on minulle niitä kaviaari unelmia. <3
