TURHAA HUOMIOTA

YÖPAITA / BY PIAS

COLLEGE  / ACNE STUDIOS

SANDAALIT / BIRKENSTOCK

KAULAKORU / THOMAS SABO

LAUKKU / CHANEL

Lomamatkan ja sitä kautta blogin hiljentymisen aikana olen pohtinut sitä miltä julkinen työ minusta ajoittain tuntuu. Turkissa mietin (usein) mistä aiheesta postaisin seuraavaksi ja missä välissä. Loman aikana luovuuteni monesti katoaa enkä keksi helposti aiheita. Silloin haluaisin vain rentoutua, mutta silti minua painaa se, että pitäisi päivitellä blogia. Siskoni otti minusta kuvia, mutta tuntui ajoittain raskaalta vaivata muita kuvaamisella. Vuosien varrella, minustakin on nimittäin tullut aika tarkka ja vaativa kuvien suhteen. Tämä työ luo usein paineita, joka eivät välity ulospäin. En ole mikään luontainen kirjoittaja, joten tekstin luominen voi välillä viedä aikaa. Välillä voi myös tuntua siltä, että haluaisi vain pois julkisuudesta ja säästyä sitä kautta turhalta huomiolta (viime viikolla tuntui näin :D)

Yksi hyvä esimerkki siitä milloin minulla meni isosti hermot oli viime viikolla Hangossa. Olin tehnyt ostoksia eräässä putiikissa ja kuvasin tilannetta someen, koska aidosti tykkäsin kaupan valikoimasta. Tämän jälkeen Jodeliin ilmestyi kommentteja siitä, että olisin tehnyt piilomainontaa, vaikka yhteistyöllä ei ollut mitään tekemistä shoppailujeni kanssa. Ymmärrän piilomainonnan vakavuuden, mutta se raivostuttaa eniten, kun väitetään asioita mistä ei ole tietoa. En koe, että brändien esilletuominen olisi itseltäni pois. Saatan hehkuttaa somessa asioista, jotka koen hyviksi ilman, että olisi aina yhteistyö mielessä. Ilkeät kommentit on niin turhauttavia ja hetkellisesti minusta voi tulla niiden takia jopa epävarmempi työstäni. Usein kyllä tunnen niin, että olen hyödyksi ja teen jotain järkevää, mutta juuri negatiivisten kommenttien myötä saattaa miettiä, että kaikki on turhaa. Tiedän, ettei pitäisi ottaa kommentteja niin helposti itseeni. Todellisuudessa kuitenkin nautin työstäni ja koen onnistumisen tunteita jossain määrin päivittäin.

Minulle tässä työssä stoorien tekeminen Instagramissa on kaikista luontevinta, kun taas jotkut kollegani vieroksuvat sen tekemistä. Pidän siitä, että sitä osaa somesta ei yleensä kaunistella ja voi olla luonnollisesti. En suunnittele stooreja etukäteen, vaan tykkään vuodattaa niihin ajatuksenvirtaa tai fiilistellä erilaisia hetkiä. En itse välitä sen tyylisistä tarinoista, jotka on kovin muokattu, vaan pidän nimenomaan aitoudesta. Insta feed saa olla se esteettinen ja kaunisteltu puoli.

Tää nyt oli tämmöinen fiilispohjainen teksti tänään. Kaikilla meistä varmaan fiilikset heittelee ja välillä itselläni on tullut jopa olo hypätä kokonaan taka-alalle tämän työn osalta. Mutta esimerkiksi sunnuntaina, kun sain postauksen julkaistua, oli taas ikävä tätä kaikkea. Tietyt kokemukset ja palautteet muokkaavat näitä fiiliksiä suuntaan ja toiseen. Uskon, että kaikkien alojen julkisuuden henkilöt kokevat vastaavia juttuja. Tässä työssä on toki omat varjopuolensa, mutta se on myös erittäin palkitsevaa. Lukijoiden positiiviset ja kannustavat kommentit puskevat eteenpäin ja kehittävät parhaiten. Toki rakentava palaute on aina suotavaa, mutta suoranainen hyökkääminen ja haukkuminen eivät vie mihinkään. Välillä vaan tuntuu, että sanon tai teen mitä tahansa, siitä nousee meteli ja siihen halutaan tarttua. Voin myös olla väärässä!

Tähän saakka blogi ja somet ovat olleet pääroolissa työssäni. Olen kuitenkin viime aikoina pohtinut muitakin ideoita miten voisin laajentaa erilaisia kanavia liittyen brändiini. Uskon, että minulta irtoaisi osaamista muissakin osa-alueissa, toki niin, että ne tukisivat kaikkea sitä mitä tällä hetkellä teen. Elokuussa lähden ainakin Köpiksen ja Tukholman muotiviikoille.

Kuinka moni muuten lomailee vielä?

xx Didem