VASTAUKSET OSA 2

 

Jonkun verran. Tosin minun äitini ostaa melkein Lucan kaikki vaatteet. 

Tärkeintä on tukea lasta ja lapsen intressejä. Kasvaessaan Luca kehittää koko ajan kiinnostuksen kohteita ja ne eivät välttämättä kulje käsi kädessä minun toiveiden kanssa, mutta sehän se tärkein juttu onkin. En halua että Luca kulkee minun polkua ja halujeni mukaan, vaan kokeilee ja yrittää harrastuksia laidasta laitaan. Jos hän innostuu baletista, niin tuen häntä 100 % siinä. Mikä tärkeintä, niin lasta pitää muistaa tukea ja kannustaa. Ei pelkästään silloin kun lapsi voittaa tai onnistuu. 

 

Tätä kirjoittaessa minulle tuli kova ikävä Lucaa, joka on tällä hetkellä päiväkodissa.

En.

 

Sopivan tiukka. Haluan että kun Luca kasvaa, niin koti on hänelle turvallinen paikka. Haluan että hän pystyy puhumaan minulle vaikeistakin asioista. 

 

Kehun sopivasti.

 

Pidän paljon Jari Sinkkosen ajatuksista. Tässä yksi linkki hyvään artikkeliin “hyvä itsetunto ei rakennu vain kehuista.”

 

 

Voi kiitos, ihana kuulla. Lucan saaminen ei pelottanut. Minulla oli hyvä ja turvallinen olo kaikesta tulevasta. Luotin itseeni. Haasteita on tietenkin, se on luonnollinen osa äitiyttä. On tärkeää näyttää tunteensa avoimesti. Aina ei myöskään tarvitse jaksaa. Meillä on ollut se etu, että on todella hyvä tukiverkosto täällä Suomessa. Parisuhteen hyvinvointi, heijastuu myös lapseen. 🙂  

 

 

Liikuin paljon raskauden aikana. Kävin salilla ja pitkillä kävelyillä. Raskaus toi minulle vain vatsan ja sekin lähti sitten synnytyksessä. Extrakiloja ei tullut, sen sijaan painoin vähemmän kuin ennen synnytystä. Voi olla että “stressi” ja elämänmuutos vaikutti painonlaskuun. Sektioarpi on pieni, siisti ja melkein näkymätön. Bikinrajan alapuolella, joten sitä ei näe, eikä se häiritse minua lainkaan. Rasvasin itseni päivittäin, jotta välttyisin raskausarvista, söin terveellisesti ja pidin huolta kunnostani. 

 

Sketion jälkeen pyrin liikkumaan varovasti. Vatsalihastreenit aloitin ehkä pari kuukautta sektion jälkeen. Toipuminen on hyvin yksilöllistä ja pitää kuunnella omaa kroppaansa. Lapsen myötä arkiliikkuminen tuplaantui minulla. Lapsen kanssa touhuminen käy siis välillä ihan urheilusta. 

 

 

Kyllä mietin, paljonkin. Hänen roolinsa blogissani vähenee kyllä iän myötä. Voin kirjoittaa äitiydestä ja olla äiti täällä, ilman että hänen kuvat esiintyvät siellä. 

 

 

Joo, opiskelin Arcadassa sosionomi linjalla, jossa sai lastentarhanopettajapätevyyden. Varhaiskasvatuksesta on näin yleisellä tasolla ollut hyötyä, mutta ei se kyllä näy joka päiväisessä äitiydessä. Oma lapsi on oma lapsi. En kasvata lastani kasvatuskirjan kautta. 

 

Olen tiukka, eikä Luca saa todellakaan tehdä mitä haluaa. Kuri tuo myös tietyn turvan lapselle. On erittäin tärkeää että lapselle asetetaan rajat.

 

Joka viikko ei tarvitse ostaa uusia leluja. Tällä hetkellä sakset ja leikkaaminen on kova juttu. 🙂 Jos aikuisella on mielikuvitusta, niin se myös tarttuu lapseen. Materia ja uudet lelut ei tee leikistä sen parempia.

 

On mielenkiintoista seurata kuinka noin pieni ihminen osaa käyttää tablettia paremmin kuin aikuinen. Meillä on peliajat kotona ja yleensä tablettia käytetään autoreissuilla/lentomatkoilla. Luca sai oman tabletin 3-vuotis synttärilahjaksi ja siihen tablettiin on ladattu hänelle sopivia pelejä. 

 

Luin jostain että olis tehty tutkimuksia asiasta ja että tabletin käyttö auttaisi huomion ja tarkkaavaisuuden jakamista. Eli uskon että tabletista on jotain hyötyäkin. Tablettia ei saisi käyttää pelkästään sen takia että saatais lapsi hiljaiseksi.

 

 

Luca katsoo aamuisin pikkukakkosta ja iltapäivällä satunnaisesti ruotsin tai suomenkileisiä lastenohjelmia.

 

En ole perhtynyt tähän math dots systeemiin. Kolme vuotiaan tai alle ei vielä tarvitse opetella/osata lukea, kirjoittaa tai laskea. 

 

Lucan rooli blogissani vähenee kyllä iän myötä. 

 

Usko ei ole ollut näkyvässä roolissa vielä. Joskus luetaan iltaruokus. 

 

Molemmat. 🙂 Mieheni on niin paljon kotona, että Lucan kasvatus on aika 50/50. 

 

 

Rasvasin itseäni päivittäin. En tiedä auttoiko se rasvaaminen, vai onko kyse vain ihotyypistä, mutta yhtäkään raskausarpea ei jäänyt. Rasvasin ihan normi bodyshopin coconut voilla. 

 

Saumattomat leggarit oli kova hitti raskausaikanani. Ostin niitä Miamista silloin monta paria, ne olivat erittäin mukavat. H&Mltä hankin yhdet mustat raskauspillifarkut, mutta muuten käytin vain löysiä paitoja tai mekkoja. Oma melipiteeni raskausvaatteisiin ei ole kovin positiivinen, mutta onneksi tänä päivänä löytää myös normipuolelta vaatteita jotka sopivat raskaanaoleville. Eli jos nyt olet raskaana niin isot löysät neuleet ja mukavat leggarit on hyvät. Syksyn pitkät villakangastakit ilman nappeja (pelkällä vyötärö “vyöllä”) sopivat hyvin raskaanaoleville, koska vyön voi solmia oman maun mukaan, eikä takki kiristä mistään. 

 

 

Kyllä ne näkyy, olen niin tunteikas ihminen. Myös Luca on erittäin herkkä. Välillä menetän hermoni ja korotan ääntäni. Paha mieli tulee heti. Se 10 laskeminen pitäisi muistaa joka tilanteessa. 

 

Imetin alle pari kuukautta. Samaan aikaan Luca sai myös korviketta (varsinkin öisin). Imetys ei ollut mun juttu. Vaihdoin kokonaan korvikkeeseen kun Luca oli reilu pari kuukautta vanha. Hän nukkui paljon paremmin, koska vatsakin täyttyi. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään.