HILJAINEN KIELI

Kuvat Sofia Ruutu

Keskustan kauppojen ja torien hiljainen kieli täällä Helsingissä on venäjä. Kaikki tietävät varmasti, että venäläiset ovat aikoinaan joutuneet  varomaan sanomisia, jotta välttyisivät ongelmilta. Hiljaa puhumisen, sanojen varomisen kulttuurin ymmärtää kun puheistaan on joutunut vastuuseen. Liian kovaääninen tai avoin puhe väärälle kuulijalle päätyessään aiheuttaa reaktion, josta koituu harmia lausujalleen. Tämä asia tuli esille, kun puhuin eilen kovaäänisesti ja innostuneesti kaverilleni ja mieheni puuttui asiaan. Tämän jälkeen keskustelimme aiheesta. Minua kun on muutenkin aina kiinnostanut venäläisyys ja heidän kulttuurinsa.

Samaa olen itsekkin joutunut miettimään. Vaikka olenkin innoissani suuresta määrästä lukijoita, pohdin joka päivä mitä voin kirjoittaa siten, etten aiheuta itselleni harmeja? Osaanko edes kirjoittaa epäkohdista loukkaamatta, terävästi ja kiinnostavasti? Annoin kerran kaverilleni negatiivista palautetta, vaikka yritin tehdä sen niin varovaisesti kuin osasin, niin kaverini loukkaantui. Kysyin sitten viisaammalta ystävältäni neuvoa ja hän kertoi että palautteen antajan on hyvä kysyä lupaa ja sen saatuaan lopputulos on monesti parempi.

Ihmiset ovat nykyään tosi agressiivisia somessa, jonka takia moni on hiljentänyt puheitaan, jotta välttyisivät aggressioilta ja kiusaamiselta. Aiemmin fbssä, instassa ja tässäkin blogissa oli kovaäänisempää äänenkäyttöä.

Löytyisikö viisasta, joka kertoisi miten lupa teräväkielisempään puheeseen somessa heltiäisi, ettei somen, torien ja kauppojen kieli enää hiljenisi?

Tällaisia ajatuksia tänään 🙂

xx Didem