Nuorempana lupauduin aina mukaan joka paikkaan, vaikka olisin välillä halunnut vain jäädä kotiin. Tai lähdin mukaan johonkin sellaiseen mihin en välttämättä olisi halunnut, vain siksi, ettei kehdannut kieltäytyä. Sitten jossain vaiheessa voi vaan tulla stoppi, ahdistun ja saatan feidata tai jättää vastaamatta viesteihin ja puheluihin. On myös sitten turha valittaa muille asioista, jotka on loppupeleissä täysin itsestä kiinni. Itse nämä tilanteet aiheutan, kun en osaa olla oikealla tavalla itsekäs. Tästä juuri haluan teille kirjoittaa, sillä terve itsekkyys on mielestäni tärkeä asia oman hyvinvoinnin, ihmissuhteiden ja uran kannalta. Itsessäni on tapahtunut kehitystä tämän asian tiimoilta.
Työssäni täytyy muistaa oma markkina-arvonsa, ja osata vaatia eikä olla liian taipuisa kaikkeen mahdolliseen. Pitää myös osata sanoa ei. Minusta on todella lyhyessä ajassa kasvanut työn puolesta hyvällä tavalla vaativampi, koska olen itsevarmempi siitä mitä teen. Kokemuksen ja tekemisen kautta on tullut enemmän rohkeutta ja uskallusta sanoa suoraan. Minulla on käynyt hyvä tuuri, että ympärilleni on siunautunut niin ihania ihmisiä ja minua on aina autettu ja tuettu tällä alalla. Toki olen myös sellainen ihminen, joka uskaltaa kysyä apua. Mitä osaavampia ja itsevarmempia ihmisiä tukiverkostossa on, sitä enemmän uskaltaa itsekin olla rohkeampi ja oppia. Vain tekemällä oppii, ja vastoinkäymiset muistuttavat seuraavalla kerralla siitä miten ei kannata toimia. Kannattaa olla tarpeeksi vaativa, sillä hyvän tekijän kohdalla hinnasta ei yleensä tarvitse tinkiä.
Työni puolesta, näin kiireistä syksyä ei aiemmin ole ollutkaan, ja olen joutunut kieltäytymään monesta jutusta ajan puutteen vuoksi. En valita yhtään, vaan enemmänkin iloitsen sitä, että olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että töitä riittää ja voin valita mitä haluan tehdä. Koen edelleen bloggaamisessa tärkeimmäksi sen, että kirjoittaa sellaisista asioista, jotka ovat itselleen tärkeitä. Myös yhteistöiden kohdalla ajattelen samoin.
Suoraan sanominen ei mielestäni ole negatiivinen asia, sillä kaikki riippuu siitä miten asiat muotoilee. On hyvä miettiä hetken omassa päässä ensin mitä sanoo tai kirjoittaa vaikka ylös kaikki tärkeimmät pointit esimerkiksi ennen työpuhelua. Alan paineen alla helposti selitellä ja saatan sanoa jotain ihan muuta, kun mitä olen alunperin suunnitellut. Olen myös helposti anteeksipyytelevä turhaan, kun en osaa sanoa tarpeeksi napakasti. Läheisille ihmisille olen yleensä todella suorasanainen, ja olen huomannut sen, että ihmiset kyllä ymmärtää. Olen onneksi ajan kanssa oppinut sen, että voi esimerkiksi perua sovitun tapaamisen tuntematta pahaa mieltä asiasta. Olen jättänyt turhat selittelyt pois ja ottanut ennemmin suoran linjan. Kaikkialle ja joka paikkaan ei tarvitse eikä aina voikkaan keretä. Mielummin kuuntelee itseään, kun tekee asioita väkisin vastoin omaa tahtoa ja jaksamista vain miellyttääkseen muita. On myös hyvä oppia tunnistamaan omat heikkoudet ja sanoa ne ääneen, jolloin pystyy kehittymään ja kasvamaan paljon paremmin ihmisenä.
Muistakaa vaatia tarpeeksi itseltänne, jolloin voitte myös vaatia samaa käytöstä muilta.
Lucalla valuu vielä nenä, joten tämäkin päivä menee kotioloissa. Huh, alkaa olemaan aika villi meininki ja turhautunut lapsi täällä kotona 😀
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉