TERVEELLÄ TAVALLA ITSEKÄS

Nuorempana lupauduin aina mukaan joka paikkaan, vaikka olisin välillä halunnut vain jäädä kotiin. Tai lähdin mukaan johonkin sellaiseen mihin en välttämättä olisi halunnut, vain siksi, ettei kehdannut kieltäytyä. Sitten jossain vaiheessa voi vaan tulla stoppi, ahdistun ja saatan feidata tai jättää vastaamatta viesteihin ja puheluihin. On myös sitten turha valittaa muille asioista, jotka on loppupeleissä täysin itsestä kiinni. Itse nämä tilanteet aiheutan, kun en osaa olla oikealla tavalla itsekäs. Tästä juuri haluan teille kirjoittaa, sillä terve itsekkyys on mielestäni tärkeä asia oman hyvinvoinnin, ihmissuhteiden ja uran kannalta. Itsessäni on tapahtunut kehitystä tämän asian tiimoilta.

Työssäni täytyy muistaa oma markkina-arvonsa, ja osata vaatia eikä olla liian taipuisa kaikkeen mahdolliseen. Pitää myös osata sanoa ei. Minusta on todella lyhyessä ajassa kasvanut työn puolesta hyvällä tavalla vaativampi, koska olen itsevarmempi siitä mitä teen. Kokemuksen ja tekemisen kautta on tullut enemmän rohkeutta ja uskallusta sanoa suoraan. Minulla on käynyt hyvä tuuri, että ympärilleni on siunautunut niin ihania ihmisiä ja minua on aina autettu ja tuettu tällä alalla. Toki olen myös sellainen ihminen, joka uskaltaa kysyä apua. Mitä osaavampia ja itsevarmempia ihmisiä tukiverkostossa on, sitä enemmän uskaltaa itsekin olla rohkeampi ja oppia. Vain tekemällä oppii, ja vastoinkäymiset muistuttavat seuraavalla kerralla siitä miten ei kannata toimia. Kannattaa olla tarpeeksi vaativa, sillä hyvän tekijän kohdalla hinnasta ei yleensä tarvitse tinkiä.

Työni puolesta, näin kiireistä syksyä ei aiemmin ole ollutkaan, ja olen joutunut kieltäytymään monesta jutusta ajan puutteen vuoksi. En valita yhtään, vaan enemmänkin iloitsen sitä, että olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että töitä riittää ja voin valita mitä haluan tehdä. Koen edelleen bloggaamisessa tärkeimmäksi sen, että kirjoittaa sellaisista asioista, jotka ovat itselleen tärkeitä. Myös yhteistöiden kohdalla ajattelen samoin.

Suoraan sanominen ei mielestäni ole negatiivinen asia, sillä kaikki riippuu siitä miten asiat muotoilee. On hyvä miettiä hetken omassa päässä ensin mitä sanoo tai kirjoittaa vaikka ylös kaikki tärkeimmät pointit esimerkiksi ennen työpuhelua. Alan paineen alla helposti selitellä ja saatan sanoa jotain ihan muuta, kun mitä olen alunperin suunnitellut. Olen myös helposti anteeksipyytelevä turhaan, kun en osaa sanoa tarpeeksi napakasti. Läheisille ihmisille olen yleensä todella suorasanainen, ja olen huomannut sen, että ihmiset kyllä ymmärtää. Olen onneksi ajan kanssa oppinut sen, että voi esimerkiksi perua sovitun tapaamisen tuntematta pahaa mieltä asiasta. Olen jättänyt turhat selittelyt pois ja ottanut ennemmin suoran linjan. Kaikkialle ja joka paikkaan ei tarvitse eikä aina voikkaan keretä. Mielummin kuuntelee itseään, kun tekee asioita väkisin vastoin omaa tahtoa ja jaksamista vain miellyttääkseen muita. On myös hyvä oppia tunnistamaan omat heikkoudet ja sanoa ne ääneen, jolloin pystyy kehittymään ja kasvamaan paljon paremmin ihmisenä.

Muistakaa vaatia tarpeeksi itseltänne, jolloin voitte myös vaatia samaa käytöstä muilta.

Lucalla valuu vielä nenä, joten tämäkin päivä menee kotioloissa. Huh, alkaa olemaan aika villi meininki ja turhautunut lapsi täällä kotona 😀

xx Didem