Kuvat Juuli Rönkä
Oloasu / Nelly.com
Maiharit / Zara
Olen monta kertaa yrittänyt kirjoittaa tästä aiheesta, mutten ole saanut kunnolla aikaiseksi. Minun mielessä on usein pyörinyt idea kirjoittaa luovista ammateista, mutten vain ole tiennyt miten lähteä asiaa avaamaan. Olen nimittäin itse opiskellut ihan eri alaa mihin olen lopulta päätynyt, joten siksi aihe on itselleni henkilökohtainen ja tärkeä. Ajattelin nuorempana, että on hyvä olla sellainen ammatti, joka on varma, ja josta löytyy aina töitä ja koska olen aina halunnut lapsia, niin koin myös että pedagogiikka ja sosionomin opinnot olisivat muutenkin hyödyllistä tietoa elämässä. Myöhemmin olen tajunnut sen, että omalla osaamisella on paljon enemmän merkitystä. Toki uskon, että olisin myös hyvä lastentarhanopettaja ja nauttisin myös siitä työstä. Lasten kanssa tarvitaan paljon luovuutta ja heittäytymistä. Silloin kun työskentelin päiväkodissa, niin työstäni pidettiin ja taitoihini luotettiin. Pidin kehityskeskusteluita lasten vanhempien kanssa ja minulle annettiin vaativia vastuualueita kahden vuoden työsuhteeni aikana. Se tuntui hyvältä! Työvuosien aikana olin jo hakenut kouluun, mutta pidin opiskelupaikkaani hyllyllä pari vuotta. Vaikka sosionomi opinnot oli todella mielenkiintoiset ja tiedän, että olisin pärjännyt hyvin opetusalalla, niin oman lapsen saamisen jälkeen ajatukseni kuitenkin muuttuivat. Mieheni on aina ollut kova tsemppaamaan ja kehumaan minua ja muistuttanut minua siitä, että omia unelmia kohti pitää mennä, mutta niiden eteen joutuu tekemään töitä. Mikään ei tule itsestään ja jotenkin hänen puheista sain itsevarmemman olon mennä kohti niitä salaisia unelmia joita minulla oli ja joista hänelle puhuin. Hän on aina tiennyt, että muoti ja vaikuttaminen on ollut vahvasti osa minua jo nuoresta lähtien. Siitä se ajatus sitten blogin pitämisestä lähti.
Jos oikeasti taitaa jonkun asian niin sellaiselle ihmiselle löytyy kyllä käyttöä. Luovuus on monesti sellainen piirre josta ajatellaan, ettei sellaisille henkilöille välttämättä löydy niin sanottuja oikeita töitä. Nykyään voi kuitenkin luoda uusia ammatteja ihan tyhjästä ja kehitellä jotain ihan omaa. Toki näissä asioissa on omat riskinsä, mutta esimerkiksi yrittäjänä oleminen sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Olen työasioissa selkeästi oman elämäni herra, ja haluan tehdä asiat ominpäin. Se on usein haasteellista ammateissa, joissa täytyy toimia ryhmissä ja delegoida, jonka takia oma työni sopii itselleni hyvin. Bloggaamisessa on paljon sellaisia asioita, jotka sopivat itselleni niin kuin omat työajat ja vaihtelevat työtehtävät. Työ on niin monipuolista ja haasteellista ja koko ajan on kehitettävä itseään ja luotava jotain uutta. Se on ihanaa! Luovuus kulkeekin tämän ammatin kanssa ihan käsi kädessä ja se kuuluu sekä ideoiden synnyttämiseen että niiden toteuttamiseen.
Luovuutta joutuu käyttämään kaikissa ammateissa jossain määrin ja nykyään sen merkitys on kasvanut. Sitä on hyvä tarkastella ja treenata omalla kohdalla lähtemällä mukaan erilaisiin projekteihin, haastamalla itseään ja kokeilla juttuja oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Uusia aloja syntyy nimittäin jatkuvasti ja siksi on välillä hyvä myös hypätä tuntemattomaan ja kokeilla jotain uutta. Voi yllättyä siitä mihin kaikkeen pystyy ja löytää itsestään uusia puolia. Aikoinaan blogin perustaminen oli täysin hyppy tuntemattomaan, ja lähdin kirjoittamaan sitä, jotta voisin saada oman ääneni kuuluviin eli tuoda ajatuksiani julki sekä ihan puhtaasta mielenkiinnosta tätä alaa kohtaan. Bloggaamisen ohessa nautin myös somen päivittämisestä ja muista työtehtävistä, joita tähän alaan kuuluu. On mielenkiintoista suunnitella erilaisia yhteistyökuvioita, kuvauksia ja muita luovia projekteja, joissa koen olevani parhaimmillani. Toki sitä koko ajan kehittyy, ja haluan myös uudistua ja viedä omaa osaamista jatkuvasti uudelle tasolle. Tekemällä oppii, ja siksi suosittelenkin rohkeasti lähtemään mukaan sellaisiin asioihin, jotka eivät välttämättä ole niin varmoja, mutta jotka voivat viedä itsensä ihan toiselle tasolle!
Tänä viikonloppuna haluan vain rauhoittua. Huomenna kuvaan pari asua Monan kanssa ja sunnuntaina vanhempani tulevat kylään, mutta muuten meinaan vaan ottaa iisisti. Pitäisi käydä läpi niitä vanhoja valokuvia ja tehdä niistä se postaus teille.
Ihanaa viikonloppua 🙂
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉