OLETKO SINÄKIN AIKAOPTIMISTI?

Olen hyvä esimerkki niin sanotusta aikaoptimistista. Kyseessä on piirre, jossa omaa ajankäyttöä on joskus hankala arvioida. Varsinkin ennakointi on tuottaa tuskaa, kun pitäisi suunnitella menoja etukäteen niin, että ehtii tekemään kaikki sovitussa ajassa ja pysyä aikataulussa. Buukkaan yleensä hirveästi asioita samalle päivälle ja koetan sen jälkeen sykkiä paikasta toiseen ja olla ajoissa paikalla. Käykö muillekin niin, että kuvittelee aamulla ehtivänsä moneen paikkaan päivän aikana, mutta lopulta ehtiikin siitä vain murto-osaan? Yritän saada aina mahdutettua päivään mahdollisimman monta asiaa, mutta järkevintä olisi keskittyä johonkin tiettyyn ja unohtaa hoppuilu. Tiedän monesti jo etukäteen, etten välttämättä ehdi, mutta miten voikaan olla niin vaikeaa sanoa joihinkin asioihin ei ja olla realisti!? Olisi hyvä tehdä rauhallisesti asiat loppuun miettimättä liikaa mitä on luvassa seuraavaksi.

Yksi aikaoptimistin huonoista piirteistä on myös myöhästely, jota harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti. En ole elämäntapamyöhästelijä, mutta minulla on kuitenkin vaikeuksia olla ajoissa sovittujen menojen kohdalla. Saatan ajatella, että minulla on vielä pari tuntia aikaa valmistautua ja alan räplätä puhelintani sen sijaan, että menisin esimerkiksi suihkuun. Vaikka olisi kuinka paljon aikaa jäljellä, tulee minulle melkein aina kiire. En jotenkin osaa hahmottaa sitä miten paljon jokin tietty asia kestää. Kroonisen myöhästelyn hallitsemiseksi on olemassa erilaisia keinoja, niin kuin esimerkiksi kellon siirtäminen eteenpäin. Toinen konsti on miettiä ja ajoittaa oma aikataulu niin, että huijaa itseään menemään paikan päälle 5-10 minuuttia aikaisemmin, jolloin on luultavasti juuri sovittuun aikaan perillä. Löytyykö lukijoistani hengenheimolaisia tähän aiheeseen? Olisi kiva tietää muiden vinkkejä siihen miten ajankäyttöä voi hallita!

xx Didem