Kuvat / Angelina Ilmast
Kuvat / Viikonloppuna juttelin erään lukijani kanssa ja kohtaaminen oli mukava. Tykkään siitä, että minulle tullaan juttelemaan, ja on kiva tavata seuraajia kasvotusten. Olen mielestäni tuttavallinen myös livenä ja toivon, että ihmiset tulisivat vain rohkeasti esittäytymään. Lukijoilla on monesti jo valmiiksi sellainen olo, että he tuntevat minut, joten on mukava tehdä tuttavuutta myös toisin päin. Kysymys kuuluu vain, tietävätkö ihmiset kuitenkaan sitä kuka oikeasti olen? Toki haluan antaa itsestäni paljon blogiin, mutta haluan myös pitää joitain henkilökohtaisia asioita itselläni. Myönnän, että olen välillä huono vastaamaan viesteihin, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en välittäisi. Minulle tulee myös paljon yhteydenottoja somessa, mutta en mitenkään pysty vastaamaan niistä jokaiseen. Yritän kuitenkin parhaani. Eräs kuvaaja oli esimerkiksi laittanut minulle viestiä Instagramin Directiin enkä ollut huomannut sitä. Hän tuli yhdessä tilaisuudessa sitten puhumaan ja muistuttamaan minulle viestistä, jonka jälkeen yhteistyömme lähti käyntiin. Tämän takia suosittelen aina palaamaan asiaan myöhemmin, jos mahdollista, sillä syy ei ole siinä ettenkö välittäisi. Vastaan viesteihin ja palautteeseen kuitenkin kaikista mieluiten somen kautta, sillä sieltä löydän viestit helpommin ja nopeammin ja niihin on kivempi vastata.
Välillä on vaikea erottaa se mikä on yksityisyyttä ja mikä ei. Tulee usein hetkiä, kun on vaikea erottaa oma tila julkisesta minästä. Olenko vastuussa lukijoille, kun avaan elämääni julkisesti? Ja missä menee raja yksityisyyden ja some-minän välillä? Tällaisia kysymyksiä mietin usein. Joskus saattaa tulla paineita siitä täytyykö minun näyttää hyvältä 24/7. Somessa toki näytetään se kiillotettu puoli omasta elämästä ja väritetään todellisuutta. Voisin kuitenkin luoda täysin eri todellisuuden itseni ympärille ja alkaa jopa uskomaan siihen itse. Pidemmän päälle se ei todellakaan ole hyvä idea, ja pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman aito oma itseni. Lukijoiden tulee ymmärtää se, ettei kaikki ole aina niin positiivista, vaikka se illuusio on välillä kiva luoda. Instassa esimerkiksi haluan fiilistellä quoteilla ja tuoda esille sitä ihanteellista minäkuvaa. Voin puhua itsestäni kolmannessa persoonassa ja leikitellä sananlaskuilla ja unelmoida. Aina kuvissa ja oikeassa elämässä ei ole yhteyttä, vaikka niissä olisikin pieni totuudensiemen. Voin laittaa tosi iloisen tekstin, vaikka olisikin suruaika tai toistenpäin. Olisi kiva tietää miten te olette oppineet tuntemaan minut somessa ja miten analysoitte postauksiani? Katsotteko vain nopeasti kuvani ja tekstini läpi vai syvennyttekö niihin enemmän esimerkiksi miettimällä mitä minulle oikeasti kuuluu?
Luen välillä Jodelia ja katson sieltä mitä minusta puhutaan. Se ei kuitenkaan aina ole hyvä ajatus, sillä en haluaisi antaa niiden vaikuttaa itseeni millään tavalla. Pyrin olemaan esimerkillinen, mutta haluan samalla nauttia elämästä ja olla oma itseni välittämättä liikaa siitä mitä minusta puhutaan. Myönnän, että joskus on toki vaikeitakin hetkiä ennakkoluulojen tai negatiivisten kommenttien kanssa. On kuitenkin hyvä muistaa se kuka oikeasti on ja luottaa niihin läheisiin ihmisiin, jotka tuntevat minut parhaiten. Minulla on ymmärtäväisiä seuraajia, jotka puolustavat ja myötäelävät kanssani vaikeinakin hetkinä. Voin livenä olla yllättävänkin avoin ja tykkään myös kysyä seuraajieni taustoista. Minulla ei ole tapana erottaa arki- ja työminää keskenään, koska vapaa-aika ja työ kulkevat niin käsi kädessä. Minulla ei oikeastaan ole mitään työroolia vaan olen koko ajan oma itseni.
Mikä on teidän mielestä paras tapa olla vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa ja miten voisin syventää sitä yhteyttä? Blogissa näytän tiettyjä puolia itsestäni, mutta onko jotain, jossa voisin olla vielä avoimempi? Kiitos jo etukäteen vastauksista, ootte parhaita!
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉