TWO WEEKS IN BODRUM

Viimeistä päivää viedään Turkissa. Viimeiset kaksi viikkoa täällä ovat todellakin tuntuneet lomalta. En voisi kuvitella kesälomaa ilman jokavuotista Turkin matkaa. Vaikka olenkin kuvannut paljon stooreja koko loman ajan, niin itse kamera on pysynyt visusti laukussa, vaikka kauniita kuvauslokaatioita riittäisi. Kuvia on siis loppujen lopuksi aika vähän, vaikka tässä postauksessa saakin scrollaa ja scrollaa ennen kuin pääsee tekstin kimppuun. 😀 

Olen saanut teiltä valtavasti viestejä loman aikana ja toiveestanne tulen tekemään Bodrum -postauksen, johon liittyen otan mielelläni vastaan vielä lisää kysymyksiä teiltä. Mitä haluatte erityisesti tietää? Bodrum on toinen kotini ja osa minusta kuuluu tänne. Omalla kohdallani täällä oleminen on erilaista kuin turisteilla. Puhun kieltä, tunnen ihmisiä ja olen osa tätä kulttuuria. Bodrumilla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni ja uskon sen välittyvän myös somen kautta. Uskon, että nimenomaan juurieni takia viihdyn täällä niin hyvin, vaikka maisemissakaan ei ole valittamista. Yksi erityisesti sydäntä lämmittävä juttu tänä vuonna tällä reissulla on ollut se, että olen tavannut lukijoitani eri puolelta maailmaa, jotka ovat olleet sattumalta samaan aikaan täällä. He ovat tulleet juttelemaan. Ensi vuonna ajateltiin vuokrata purjevene ja seilata sekä täällä, että Kreikan saaristoissa. 

Nyt akut ovat siis ladattuna, vaikka pari lisäpäivää tai -viikkoa ei olisi yhtään haitannut. Ensi viikko meneekin jo ihan eri maisemissa kun suuntaan kohti Köpiksen muotiviikkoja. Ranta ja kaftaanit vaihtuu syysmuodin valtaamiin katuihin. Köpiksestä sitten suoraan Flowhun, jonka jälkeen alkaa täysin uusi vaihe elämässämme. Nimittäin Lucan koulu. Vielä ei olla ehditty jännittämään tätä, mutta sen aika tulee vielä varmasti. Koulutarvikkeet pitää vielä hankkia ja kontaktimuovi kirjojen sekä vihkojen päällystykseen. Muistaako joku miten vaikeaa niiden päällystys oli? Kuplia ei saanut jäädä. 

xx Didem