Olen sairastanut bulimiaa joskus 18 vuotiaana. Siitä voin kertoa lisää jos teitä kiinnostaa. Olen aina siis ollut todella hoikka, hyvä itsetunto, ei mitään komplekseja…mutta se alkoi siitä että oli yh kirjoitukset ja tylsää kotona kun piti vaan lukea. Aloin käymään lenkillä paljon ja söin vain omenoita. Sen jälkeen ruokailuni muuttui ilta ahmimiseksi. Moneen vuoteen ei ole ollut enää mitään ja olen täysin terve. Se on vaan sairas tauti pään sisällä. Ainakin minulla se toi jännitystä ja sairatsa mielihyvää päiviini. Puhun tästä hyvin avoimesti ja jos haluatte kuulla enemmän, laittakaa viestiä/kysymyksiä. Tunnen niin monia joilla on jonkin sortin syömishäiriö. Näen ihmisten läpi ja tunnen ne toimintamallit. Siitä ei vain puhuta, kukaan ei puutu ja henkilö itse osaa todella taidokkaasti yleensä peittää sairauden. Kun istutte kouluruokalassa vaikka, niin helposti yli puolet tytöistä miettii ruokaansa epänormaalilla tavalla.
Aikaisemmin en paljon välittänyt mitä aamupalaksi söin. Pystyin vetämään wienerin tai dallaspullan ja kahvin. Nykyään en voisi kuvitellakkaan että aamupalaksi syön mitään makeaa. Meillä syödään puuroa, leipää ja hadelmiä aamuisin.
Hemmottelen itseäni hyvillä juustoilla, pähkinöillä, viinillä. Kun makeahammasta kolottaa niin popsin karkkeja. Karkit ovat paheeni. Nyt kun käytiin Ikealla pari päivää sitten vedin kaksi hodaria, mieheni söi kolme 🙂 joten kyllä me herkutellaan ja nautitaan erilaisista ruoista. Onneksi minulla on vielä ainakin semmoienn kroppa jossa aineenvaihdunta toimii. Tietenkin oman terveyden ja hyvän mielen vuoksi jonkin sortin liikunta kaikille on hyväksi. Sitä tulee Lucankin myötä jo tarpeeksi. Tehkää kaikki 90 vatsalihasta tänään. 30 aamulla, 30 päivällä ja illalla kun telkkarii katsotte nin ne vikat 30. Tätä kun teette päivittäin niin ei masu ainakaan huonommaksi mene:)