Photos by Janita Autio
Youtubea selatessa Enrique Iglesias Hero biisillään pomppasi ruudulle. Ajoin moottoritiellä, vielä oli valosaa. Ajaessa olen kaikista luovimmillani, en tiedä mistä just silloin ideat, hyvät jutut, vastaukset ongelmiin, erilaiset tekstit mielessäni ja valtava energia kumpuaa. Musiikilla on niin suuri vaikutus minuun. Aloin myös miettii eri haastattelu tilanteita elämäni aikana ja yhtäkkii just nyt mulla olis niin hyvät vastaukset. Ensi kerralla pyydän haastattelijaa mun kaa pienelle ajelulle, niin eiköhän saada hyvä juttu kasaan.;)
Ajan jonkun verran Helsinki – Riihimäki väliä. Tunnin aikana mun mielessä tapahtuu niin ihmeellisä asioita. Eläydyn ilmeillä, katseella, ajoasennolla, ehkä vähän nopeudellakin yksin autossa. Mulla on melkein jokaiseen biisiin joku muisto/tilanne, jotka tulee sekunnissa mun mieleen. Olen tunneihminen, jonka takia mieli saattaa muuttua yks kaks siitä, mitä se oli hetki sitten. Tämä vaikeuttaa, jopa minua ymmärtämään itseäni. Myös joidenkin biisien musavideot tuovat niin suuret tunteet esille, kuten Hero. Vieläkin se tuo teinivuodet mieleen. Tänään tämän vuoksi oli pakko ajaa ulos seuraavasta liittymästä, pois motarilta. Pysähtyä ja palata ajassa taaksepäin. Muistan ikuisesti kun näin Hero musavideon ensimmäistä kertaa. Istuin keskellä olohuoneen lattiaa ja kyyneleet valui poskia pitkin videon aikana. Tämä on teinivuosina ollut minulle tärkeä biisi ja musavideo. Mä halusin aina olla Jennifer Love Hewittin tilalla. Halusin olla karkuretkellä siellä aavikolla farkkuhaameessa, ajella avoautolla niin että setelit vain lentelee, nauttii hetkestä, ennen kun mafiatyypit tulee keskeyttää. Halusin huutaa, itkee ja raivoo sille pahalle tyypille, kun se ilmestyy paikalle ja tekee pahaa mun rakkaalle, halusin itkeä sateessa yhdessä mun elämäni rakkauden kanssa, joka tipahtaa polvilleen, kun tekee kuolemaa. “I will stand by you forever. You will take my breath away.” Kuulostaa kun olisin edelleen 13 v, mutta yritän kertoa ne fiilikset just sillä tavalla, kun ne silloin teininä oli.
Rakastin jo pienestä saakka kaikkia rakkauslauluja. Osasin laulaa, ennen kuin opin puhumaan. Musiikki on ollut todella vahvasti mukana mun elämässä. Lapsena esiinnyin paljon, olin eri laulukilpailuissa, Riihimäen nuorisoteatterin myötä musikaaleissa. Rakastin esiintymistä. En pelkästään laulanut, vaan mulla oli aina joku koreografia siihen myös. Tänä päivänä edelleen tykkään katsella musavideoita, varsinkin niitä, joissa on tarina. Beyonce – If I were a boy, on hyvä.
Mä luulen, että sellainen, jolle musa on yhtä tärkeä väline kaikkeen, ymmärtää ehkä mitä tarkoitan tällä tekstillä. Sitä on vaikea selittää. Kuinka vahva se vaikutus on ja kuinka pystyn säätelemään mielialaani sillä. Hyvällä tavalla. Ainakin tähän saakka. Silloin kun tapailin miestäni, niin laitoin kerran Eminemin Love the way you lie biisin 10 kertaa repeatille. Se oli soinut Teatterissa, kun ekan kerran nähtiin ja siitä oli tullut meidän biisi, ainakin mun mielessä ja kyl siitä lopulta tulikin yksi niistä meidän biiseistä.
Lopulta sit eilen pääsin takas Helsinkiin ja mun oma pieni “filminpätkä” katkes siinä vaiheessa, kun pysähdyin S-marketin eteen, sammutin auton ja musa loppui. Vauhdilla ja aika lennokkaasti paiskasin autonoven kiinni ja loikkasin tien yli kauppaan, moikkasin kassaa kuin se olis kuulunut “käsikirjoitukseen”, mutta hedelmäosastolla olin ja taas ihan normaali tavallinen minä, perjantai iltana, yksin kaupassa.
Musiikki on terapeuttista.
Tuo ulkona paistatteleva aurinko sai itseni ulos pienelle lenkille aamulla. Lucalla on muskarin juhlakonsertti tänään, jonne pukeudumme juhlavasti. Niin söpöä. Pitää vielä silittää Lucan paita ja föönaa omat hiukseni. Olen parantunut tässä blowdry hommassa. 😉
Good day Sunshine!
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉