Mussuttelen rucolaa, tomaattia, mozzarellaa ja vähän kaikkea muutakin. Oikeastaan ahmin, ihan kuin olisi kiire syödä, mut kiljuva nälkä ja niin houkutteleva tarjoilu pöydällä et vaikea olla hidas. Huom! Minä olen valmistanut pöydän antimet 🙂 kehun itseäni. Kehutteko te itseänne ääneen koskaan? Mä teen sitä usein..miksei ihmiset uskalla kehua itseään. Jos kerta mielessään ajattelee että hei onnistuimpa tässä, vitsi kun hyvännäköinen olen tänään, niin miksei sano sitä ääneen?! Minä en koe itseään kehumista ylimieliseksi..kehotan ihmisiä kehumaan itseään. Mitä vastapuoli ajattelee? No mieheni joka näitä kuulee usein ei ajattele oikeastaan mitään..mutta mietin sellaista puolituttua, jolle vaikka kehuisin jotain itsessäni tai tekemääni ihan spontaanisti, niin uskon että häntä ärsyttäis asia, vaikka hän olisi samaa mieltä, niin häntä ärsyttäisi se että niin avoimesti sallin itselleni hyvänolon tunteen ja vielä korostan sitä kehumalla itseäni. Mä kehun paljon muita ja siis kehut tulee täysin sydämestä, kehuja ei satele turhaan ellen tarkoita sitä mitä sanon. No joo, vähän pohdiskelua tähän syömisen ja lasin viinin väliin.
Syömisestä puheen ollen. Muistan kun olin päiväkodissa töissä ennen sosiaalipedagogiikka opiskelujani, niin lounasaikaan en ikinä syönyt ruokaa. Lasten kanssa syödään niin aikaisin, nopeesti ja sit se hässäkkä niin en vaan syönyt muuta kuin hedelmiä. Sit kahvihuoneessa vedin lasten päikkäreiden aikana liiankin usein Dallas pullaa. Se oli sitä aikaa kun pystyin aamupalaksi syömään karkkia tai wienerin kahvin kera. Juu, ja olin almost yhtä laiha. Epäterveellistä silti, onneksi tavat ovat muuttuneet.
Mallipoikani on seikkaillut Zürichin puistoissa ja terasseilla Batmanina. Oltiin Hannan ja pikku Viktorin kanssa Terassidrinkeillä ja aamupäivällä tehtiin pyöräily retki perheen voimin toiselle puolelle järveä.
Perjantaina nukutaan ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme <3
