Photos by Kristiina Ketonen
Taas on se aika vuodesta kun kaupat täyttyy erilaisista joululahjatarjouksista ja stressaantuneista lahjojen metsästävistä asiakkaista. Joululahjoja on mukava antaa ja saada, mutta ne aiheuttavat meissä välillä stressiä ja turhaa jännitystä. Mitä antaa ihmiselle, jolla on kaikkea? Tiedän mitä tulen saamaan, mitä minä annan vastalahjaksi? Kenelle antaa ja kenelle ei? Mitä antaa sellaiselle, jolla ei välttämättä ole varaa ja saa vain turhia paineita siitä mitä antaa vastalahjaksi? Onko pakko antaa vastalahja? Miksi lahjoja annetaan ja mitä on lahja puhtaimmillaan?
Lahjojen antamisen ja vastaanottamisen merkitys ulottuu tästä päivästä historiaan saakka. Esimerkiksi Antiikin Kreikan arkaiisissa kulttuureissa merkittävään rooliin nousi se, kuka kykeni antamaan niin paljon, ettei toinen kyennyt vastaamaan tällaiseen ”hyväntekeväisyyteen”. Tällä tavoin saavutettiin sosiaalisesti korkeampi asema. Pahimmillaan menetelmä johti kierteeseen ja samaan aikaan ongelmiin. Missään nimessä ei saanut joutua alempaan sosiaaliseen asemaan. Tällainen talousjärjestelmä perustuu lahjojen antamiselle, mutta myös sille, että jokainen on velvollinen hyvittää saatu lahja.
Millainen merkitys lahjoilla on markkinataloudessamme tänä päivänä? Tietenkin iso merkitys. Ilmaiset tuotelahjat, näytepakkaukset, ruokakaupoissa uuden jätskin maistaminen ja siihen päälle myyntimiehen loistava myyntipuhe, miksi tämä jäätelö kannattaisi ostaa just nyt. Minulla ainakin syntyy paine tuollaisessa tilanteessa ja helposti ostan sen jäätelön, jota en edes oikeasti halua. Vastavuoroisuuden periaate istuu siis syvällä luonnossamme. Meille tulee tarve hyvittää saamamme “lahja” ostamalla myytävä tuote, jotta tilanteesta pääsee pois mahdollisimman nopeasti, tuntematta syyllisyyttä.
Materian sijaan voi myös antaa aikaa, joka tuntuu olevan monilla kortilla tänäpäivänä. Näin aikuisena, yhteinen ajanvietto hyvän ystävän tai siskojen kesken on luultavasti paljon antoisampaa, kuin lahjojen vaihtaminen. Tännä vuonna ollaankin sovittu, ettei siskojen kesken vaihdeta lahjoja, vaan lyödään lukkoon treffit ja vaihdetaan kuulumisia, ajatuksia ja nautitaan siitä hetkestä.
Rakastan kuitenkin myös lahjojen antamista. Niiden antamisesta ja myös saamisesta tulee hyvä olo, niin kauan kun ei ole paineita puolin ja toisin. Arjen keskellä lahjan antaminen on vielä parempaa. Parasta lahjojen antamisessa on saajan reaktio. Kun tiedät, että hän on tarvinnut jotain, tai pitkään haaveillut jostain ja nyt saa sen, tai kun yllätät hänet täysin omalla ideallasi ja huomaat myöhemmin kuinka suuri merkitys lahjalla oli hänelle. Mielestäni se on lahja puhtaimmillaan, kun ei odota itse takaisin mitään, vaan täydestä sydämestä haluaa antaa toiselle jotain, oli se sitten materiaa tai joku elämys.
Lapsuudessa meidän kuusen alla oli aina hirmuinen vuori paketteja. Pienen ja vähän isommankin lapsen paratiisi. Tulen sellaisesta perheestä, jossa lahjoja todellakin annettiin ja annetaan vieläkin. Toki tänä päivänä Luca on se, joka enimmäkseen niitä paketteja availee meillä jouluaattona. En koe, että materian paljous, olisi vaikuttanut minuun mitenkään erityisemmin ja jos on, niin enemmän siihen suuntaan, että ajattelen ettei kaikkea tarvitse olla. Haluan opettaa Lucalle rahan ja tavaran merkityksen. Tänään puhuttiin Lucan kanssa kodittomista (niitä kun näkyy täällä katukuvassa jonkun verran). Puhuttiin myös siitä, kuinka maapallolla on paljon lapsia, joilla ei ole edes sitä yhtä leikkiautoa, joilla voisivat leikkiä. Meidän vakkari leikkipaikan lähelle on tullut sellainen lahjakori, jonne voi lahjoittaa leluja vähävaraisille perheille/lapsille. Luca on tänään valinnut kaksi autoa, jotka hän vie huomenna lahjakoriin. Ei saa koskaan aliarviodia lapsen maailmaa ja lapsen ajatuksia. Tästäkin koskettavasta aiheesta meillä oli oikein hyvä keskustelu 4 -vuotiaan kanssa.
Postauksen ihanat kuvat ovat Gauharin mini Pop-Up shopista. Tutustuin brändiin alkusyksystä ja olettekin varmaan huomanneet täällä blogin puolella, kuinka paljon pidän heidän tuotteistaan. Ennen matkaani tänne, halusin kuvata tyylikkäästi toteutetun Pop-Upin, joka juuri oli tullut Urban A:han. Brändillä on niin ihania juttuja ja nimenomaan täydellisiä lahjaideoita ystävälle, perheelle, vaimolle, työkaverille tai vaikkapa lastenne opettajille. Mielestäni Gauharin tuotteet edustavat kauneutta, puhtautta, ajattomuutta ja vähän luksusta.
“Some gifts are big. Others are small. But the ones that come from the heart are the best gifts of all”
-Tinku Razoria
Tunnelmallista Joulun odotusta rakkaat.
ps. Rakkautta ei voi koskaan antaa liikaa 🙂
xx Didem
8 Responses
Kiitos Didem, hyviä ja kauniita ajatuksia! Lahjaksi voisi antaa myös pieniä lahjakortteja; lipukkeita, joissa on esim. “Hartiahierontaa 30 min”, jalkahierontaa, siivousta, lapsenvahtina oloa, yms. Myös vaikkapa Kirkon ulkomaanavun kautta voi ilahduttaa ystävää Hyvän mielen lahjoilla ostamalla kehitysmaan lapselle koulupuvun tai koulutarvikkeet, tai kanan, possun tai lampaan. Tai naiselle ammatin, tai koko kylälle kaivon.
❤️❤️
No moikka!
Vastaanpa sulle tähän sinkkiasiaan! Laitoin jo instankin kautta, mutta: sinkin kanssa pitää tietää, paljonko ottaa, ja mitä laatua se on. Samaten, ei koskaan aakulla, eikä varsinkaan ikinä tyhjään/tai jonkin mandariinin/hedelmän jälkeen! Ja, jotenkin voi olla, ettet ylipäätään tarvitse mitään sinkkiä..?! Älä nyt ainkaan enää sitä ota 🙂
Ne öljyt on parempia, ja smaten niiden kanssa pikkuhiljaa ♡
Laitan sulle tähän mun kotisivut, kun teen työkseni myös Intuitiivista konsultointia, liittyen näihin kaikkeen.
Toivottavasti vatsa rauhoittuu.
http://www.miakuusisto.fi
Kiitos 🙂
Sinkkiä en ole uskaltanut syödä sen episodin jälkeen. Öljyjä pääsen kokeilemaan jo ensi viikolla. Päivitän sit tänne blogiin miten ovat vaikuttaneet. Kiitos linkistä, checkaan sun sivut Mia ?
Muistanko väärin viime joulun postauksen pienestä materiaali hypetyksestä…?
Kyllä minä materiaalista ilahdun myös ??
Upee teko ja hienoo kuulla et opetatte lapsille arvoja käytännön toiminnalla! Voin sanoa et omalla kohdallani ennen tilanteen heittelyä en tajunnut luontaisen myötätunnottomuuden lisäks heikompiosaisten tilannetta sen takia koska oon aina ollut lellitty ja vanhempani eivät osoittaneet mitään myötätuntoa esim kodittomia kohtaan vaan syyttelivät. Ikään kuin meidänkään perhe ei olis lopulta tuurilla vahvassa sosioekonomisessa asemassa vaan muka omalla työllä eikä lähtötilanteen epätasa-arvoon perustuen, jolloin sille omalle työlle on aivan toisenlainen arvokertymä sekä tietotaidon takia ei astu pahimpiin sudenkuoppiin ja jos jotain sattuu kuten nyt mulle suku on backup ettei joudu kadulle. Lapsena muistan olleeni myötätuntonen mut mitä pidempään oon vanhempieni seurassa ollut sitä vähemmän sitä oli. Myötätuntoa oli ainoastaan hyvin rajallista ryhmää kohtaan joka jotenkin liittyy itseen esim äidillä (tiettyjä) naisia kohtaan (ei esim alkoholistinaisia mut vaikka naisia kohtaan jotka saa pienempää palkkaa kuin miehet samasta työstä). Mut kukapa ei puolustais asioita tai eturyhmiä jos siitä on itselle hyötyä/kuuluu samaan porukkaan? Ei siinäkään mitään väärää ole jos asia oikea mut jos se rajoittuu tähän niin kyse ei ole ihan yksiselitteisesti myötätunnosta vaan myös oman edun ajamisesta.
Tälläsellä kasvatuksella tehdään jo valmiiksi hulluista kuten musta vielä hullumpia ja tunneköyhempiä ihmisiä. Olen kiitollinen et oon nähny monet puolet elämässä koska uskon et monipuolisuus lisää mun vaikutusvaltaa käsitellä asioita, koska jos ei handlaa politiikkaa, fyrkkaa, sotaa ja riskienhallintaa, ei käytännössä pysty auttamaan vallassa olevia, jolloin ei voi saada kiitokseksi vastaan esimerkiks kodittomien tilanteen haltuunoton joka on mun yks henkilökohtaisista agendoista mitä haluan et Suomesta alotetaan talouden uudistuksen ohella. En nyt väitä et vallassa olevia ei kiinnostais tälläset vaan he eivät kuuntele ihmisiä joilla ei ole valtaa, jolloin tälläsistä asioista ei päästä edes keskustelemaan ja jakamaan tietoa sekä konkreettisia ideoita.
Omalta osalta oon alkanu toimia viimesen muutaman vuoden aikana niin et tarjoan ruokaa tai rahaa jos nään kaverin jolla menee heikosti ja toisaalta jos mulla on rahaa tarjoan baarissa mielelläni ihmisille joilla ei ole rahaa jos hyviä tyyppejä. Oon toki tarjonnu baarissa aiemminkin mut se on liittyny puolestaan egoismiin, omaneduntavoitteluun ja sosiaaliseen vammasuuteen. Tavallaan toi tarjoilukin jos se ei oo vilpitöntä menee samaan kastiin kun toi lahjadilemma minkä otit esille; uskon et voit antaa vaikka kuinka kalliin lahjan kenelle vaan vähävaraiselle jos se on vilpitöntä. Siinä oon myös samaa mieltä et paras lahja ei oo tavara, mut jos se osuu napakymppiin saati täyttää jonkun perustarpeen mikä häneltä puuttuu vaikka koti tai ruoka, silloin se saa toisen merkityksen ja kertoo myös susta jotain.
Oli piristävää lukee tää postaus!
Todella viisas, oivaltava ja kaunis kommentti! Tulin tosi hyvälle mielelle, kun luin tämän. 🙂