Photos by Janita Autio
Kirjoittelen täältä Stockan 6 kerroksen Hesburgerista. Olen juuri vetänyt vegetortillan ja juonut pahaa mustaa kahvia. Kahvi oli kyllä nyt niin ylimääräinen ja samalla havahdun siihen, että vedenjuonti on unohtunut koko päivänä. Ei ihme, että tähän aikaan alkaa aina päätä jomottaa, kun juon liian vähän vettä. Luca leikkii tyytyväisenä ja minä sen sijaan voin keskittyä tähän kirjoittamiseen. Meillä oli tänään mahtava kuvauspäivä Kristiinan kanssa. Mentiin Lapinlahden hylätyn sairaalan hoodeille kuvaamaan. Mikä mesta! Wau. Saatiin mahtavia syyskuvia mielettömän sään ja ympäristön vuoksi. Sinne mennään kyllä vielä uudestaan. Noin upeaa paikkaa voisi hyödyntää niin monella tapaa. En oikein osaa sanoa sen tämänhetkisestä toiminnasta sen enempää. Jotain siellä on, koska ihmisiä oli jonkun verran. Vaikka nyt alkaa kylmyys jo tuntumaan kuvatessa, niin on tää syksy ollut ihan mahtavaa aikaa.
Kohtaamiset kaikenlaisten ihmisten kanssa on kyllä niin mahtava asia. Imen aina kaiken irti onnistuneista ja inspiroivista kohtaamisista. Huono alku päivälle voi yhtäkkiä tehdä täyskäännöksen ja päivä voi puhkea kukkaan niin pienestä asiasta. Minun päivääni paransi hurjasti Kristiinan jälleen näkeminen, kuvauslokaatio ja ne hetket kuin katsottiin kamerasta onnistuneita otoksia, raikas sää, kukkakaupan myyjä, joka muisti minut viime kerrasta, Polhemin aina niin iloinen ilmapiiri, uusi Gina Tricotin takki ja se fiilis kun asuni vaihtui yhtäkkiä uuteen asuun kesken sovituksen (mun teeppari sopikin hyvin yhteen mustan trikoohaameen ja maihareiden kanssa, voila) ja tajusin olevani hyvä äkillissä stailauksissa, pirteä Polarn O. Pyretin väki täällä Stockalla. Paljon kohtaamisia ja tapahtumia, jotka ohjaa ihmisen mieltä eri suuntiin.
Asiasta toiseen. Yhtä asiaa en voi ymmärrätää. Ollaan siis täällä Hesburgerin leikkipaikassa ja yksi äiti antaa lapsensa mennä aivan miten sattuu. En voi ymmärtää näitä äitejä, jotka antaa lapsensa riehuu ihan kuin jotkut eläimet leikkipaikassa, joka on täynnä muita lapsia. Pitkä jono liukumäkeen, niin tämän yhden lapsen äiti vain nauraa ja hymyilee omalleen, kun tämä yrittää kiivetä ylös liukumäkeä pitkin, samaan aikaan kun kuusi muuta lasta haluaisi laskea alas. Tätä tapahtui siis koko ajan ja olin näin lähellä, etten avaa suutani ja sano sille äidille jotain. Siis niin ärsyttävää, tiedättekö mitä tarkoitan? En ymmärrä niitä vanhempia, jotka eivät aseta minkäänlaisia sääntöjä lapsilleen. Ihan oikeasti!
Disco pantsit tulevat myyntiin 6 lokakuuta Lindexin myymälöihin. Berliinimunkit olivat liian makeat mun makuun, vaikka ne väkisellä halusinkin näihin kuviin. Ei tarvitse taas seuraavaan 10 vuoteen syödä niitä 😉
Ihanaa iltaa!
xx Didem
8 Responses
…ilman kypärää hiukset liehuen. Top gun/ Tom Cruise-meiningillä, tykkään! Sulla on viime aikoina ollut jotenkin ihan erityisen raikkaita kuvia! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/ericak
Joo joooo…just noin :)))
Ihanaa, kiiitos.
Aurinkoista päivää!
Ihanat kuvat!
Oletko kokenut “äitipiireissä” sellaista inhottavaa ignooraamista tai nenänvartta pitkin katsomista?
Mulla on just sellainen kokemus juuri nyt, aivan käsittämätöntä minkälaisia jotkut äidit (naiset) ovat, en ymmärrä yhtään miksi Suomessa äitiys on sellaista kuppikunta meinikiä.
En kyllä oikeastaan ole. Päiväkodin ilmapiiri vanhempien kesken on ollut mieluisa ja muutenkin ehkä sit ollut tuuria näissä asioissa. Sveitsissä itseasiassa koin lapsellista ja typerää käytöstä muiden lasten vanhemmilta. Se tapahtui suomalaisten muskarissa. Olin ylivoimaisesti nuorin äiti ja siellä oli sellainen ahdistava ilmapiiri (katotaan nenänvartta pitkin) . Muskar jäi pariksi kerraksi, koska ei vaan ollut fiilistä käydä. Mä käyn siellä lapsen takia, en juoruilemassa/dissaamassa muita (mitä ne myös teki).
Olen kyllä ihminen, joka ei liikaa jaksa keskittyä muiden huonoon käytökseen. Sanon kyllä mielipiteeni, jos koen että mua kohdellaan huonosti.
Pitää myös mainita, että hirveesti en ole liikkunut/liiku äitipiireissä.
Ikävää, jos sulla on noin. 🙁 Ilmeneekö se just jossain äiti-lapsi ryhmissä?
Aurinkoista päivää ja tsemppii <3
I hear you sister. Ja aivan käsittämättömän upeita kuvia viime aikoina. Love them all.
Booom sister! 😉 Kiiitos!!
Oon tosi ilonen, että sulla on nyt ollut jo useassa postauksessa ammattivalokuvaajan kuvia, sillä näissä tulee esille hehkuva kauneutesi parhaalla tavalla! Toki pidän myös niistä itse otetuista kännykkäkuvista, ja niistä omista kamerakuvista koska niistäkin välittyy omanlainen uniikki tunnelma, mutta juuri tällaisia kuvia sinusta henkilönä olen kaivannut blogiisi, sillä olet erittäin kuvauksellinen.
Olisi kiva nähdä kuvia sinusta myös hempeissä ja vaaleissa sävyissä/ympäristössä näiden vahvasti asennetta sisältävien kuvien rinnalla (jos saa antaa toivetta :D) pidän myös näistä, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä täysin erilaisessa ympäristössä.
Kaunista ja raikasta kevättä kaunotar!
Ihana ihana ihana kommentti. Kiitos! Lähetin tämän myös Janitalle. Hän, joka on se suurin syy upeille kuvilleni. Hänkin ilahtui. <3
Kaunista ja raikasta kevättä sinulle myös!
Hempeitä värejä ja kuosia kyllä tulossa! Kesälllä näen itseni pomppivan kukkaismekossa niityillä. Joo, mut siis laitan korvan taakse toiveesi. Hyvä onkin saada vaihtelua, ettei aina ole raffi meininki.