Kuvat: Kristiina Ketonen
Kaupallinen yhteistyö: Pandora
Se hetki, kun sain Lucan syliini sairaalassa oli jotain unohtumatonta. Ei ole mitään suurempaa kuin äidin rakkaus. Olen aina unelmoinut äidiksi tulemisesta ja sen jälkeen kun lapsi syntyi elämä sai ihan uudenlaisen merkityksen. Olisi ihan hullua kuvitella elämää ilman lasta ja perhettä. Unelmoin aina äitienpäivän vietosta jo silloin, kun en ollut vielä edes raskaana.
Being a mother! Kamppailen päivittäin siitä toiminko oikein vai väärin ja kyseenalaistan omaa äidillistä roolia. Onko aamulla syöty hyvin tai sanoinko Lucalle oikein tai miten käyttäydyin missäkin tilanteessa. Mikään ei ole sen haastavampaa, kuin pienen viattoman lapsen kasvatus. Sitä helposti syyttää itseään kasvatuksellisissa asioissa, mutta on opittava myös luottamaan itseensä. Turvallinen koti ja kasvuympäristö ovat kaikkein tärkeimpiä ja tämän lisäksi sopivassa määrin rajoja ja rakkautta. Rajoista kiinnipitäminen on tärkeää, vaikka itsellä olisi omassa elämässä huolia tai stressiä. Ei ole aina helppoa erottaa näitä asioita toisistaan.
Luca on kasvattanut myös itseäni paljon ja sen myötä olen löytänyt itsestäni ihan toisen puolen. Koen, että olen rauhoittunut ja löytänyt elämääni oman merkityksen. On ihanaa saada antaa jotain merkittävää toiselle ja tuntea sitä kautta itseni tärkeäksi. Suuri rikkaus on se, että lapsellani on laaja tukiverkosto, jotka ovat ihan käden ulottuvilla kaikissa hetkissä. Elämässämme on mahtavia ihmisiä, joihin voi luottaa ja joilta saa voimaa.
On tärkeää myös tehdä omia asioita ja antaa itselle aikaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä lapsen kanssa vaan on myös tärkeää muistaa itsensä. Ja kuten olette huomanneetkin, olen sen tyyppinen ihminen, että osaan nauttia myös ajasta yksin ilman lasta. Viikonloppuisin tähän löytyy usein aikaa, jolloin voi nähdä enemmän ystäviä ja ottaa rennosti.
Lapseni tuo aina itsestään jotain uutta eikä siihen menoon tunnu kyllästyvän ikinä. Meillä on mennyt tosi hyvin ja koen, että ollaan loistava tiimi. Lucan kanssa on aina hauskaa ja on myös hienoa miten hyvin hän osaa olla mukanani esimerkiksi blogitilaisuuksissa tai muissa työhön liittyvissä tapahtumissa. Luca täyttää toukokuun lopussa viisi vuotta ja on ollut hauska huomata tiettyjä piirteitä, jotka ovat selkeästi minulta. Mietin monesti millainen tyyppi hänestä on tulossa. On mielenkiintoista seurata miten hän ratkoo tiettyjä tilanteita. Tunteellisuus, herkkyys ja empaattisuus tulevat vahvasti minun puoleltani. Yleensä ajatellaan, että poika ei saa itkeä tai olla herkempi, mutta olen itse eri mieltä ja haluan antaa Lucan olla oma itsensä ja tuoda esille omat tunteensa. Haluan antaa hänen harrastaa erilaisia asioita ja jos vaikka tanssiminen tuntuu paremmalta, kuin jalkapallo niin sitten se on niin.
Toivon, että voisin kasvattaa hänestä mahdollisimman ymmärtäväisen, kohteliaan ja avarakatseisen ihmisen. Tärkeää on opettaa erottaa oikea väärästä ja pitää huolta hyvistä käytöstavoista. Toki pojilla on tiettyjä stereotyyppisiä piirteitä, esimerkiksi se, että pojat ovat hieman vilkkaampia kuin tytöt. Koen sen tärkeäksi, että pojalla on isä kasvattajana, jota kautta saada miehen mallia.
Jokainen äiti toivoo onnistuvansa ja siksi äitienpäivä onkin niin tärkeä. Äidit kunniaan! Äitinä oleminen on tärkeintä työtä mitä on olemassa ja sitä pitääkin juhlia suuresti. Reilu viikon kuluttua nostetaan taas malja kaikille äideille!
Aurinkoista viikonloppua ja terveisiä täältä Clarion hotellin 16 kerroksesta. Helsinki, näytät kauniilta täältä ylhäältä 😉
Kuvien korut löytyvät Pandoran Spring 2017 -mallistosta ja seuraavista linkeistä:
Luminous Droplets Drop Earrings
Interlocked Hearts Pendant Charm
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉