Photos by Janita Autio & Kristiina Ketonen (kuvat 11, 14, 17)
Tänään vanhoja kuvia selatessa tuli iso hymy kasvoille, kun mietin miten upeita kuvia ja tuotoksia olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut aikaiseksi. Siitä iso kiitos kuuluu hyville tyypeille, jotka tulivat puoli vuotta sitten elämääni. Ammattikuvaajan kanssa työskentely on alusta asti ollut luontevaa ja mieluisaa puuhaa. Olen siinä mielessä erilainen bloggaaja, että jätän kuvaamisen ja editoinnin heille, jotka sen osaavat. Minä keskityn muotiin, ideointiin, omana itsenäni olemiseen ja kameran edessä heittäytymiseen.
Olen koonnut suosikki kuviani kevään ja kesän ajalta tähän postaukseen. Janita ja Kristiina ovat molemmat huippukuvaajia ja olen kiitollinen siitä, että saan tehdä töitä näin huippu tyyppien kanssa, joita kaiken lisäksi voin kutsua ystäviksi. Toisten ihmisten menestystä on aina ilo seurata ja se saa myös minut pyrkimään vähintään samaan tai jopa pidemmälle.
Nyt lounasta, kiitos 🙂 Meillä lounastreffit mieheni kanssa.
Mukavaa päivää rakkaat lukijani! Ilman teitä, blogiani ei olisi. Taidan olla herkällä tuulella vieläkin eilisen Vuosaari elokuvan jälkeen. Vuosaari on karu, vahva, ahdistava ja paras näkemäni elokuva.
xx Didem
8 Responses
…ilman kypärää hiukset liehuen. Top gun/ Tom Cruise-meiningillä, tykkään! Sulla on viime aikoina ollut jotenkin ihan erityisen raikkaita kuvia! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/ericak
Joo joooo…just noin :)))
Ihanaa, kiiitos.
Aurinkoista päivää!
Ihanat kuvat!
Oletko kokenut “äitipiireissä” sellaista inhottavaa ignooraamista tai nenänvartta pitkin katsomista?
Mulla on just sellainen kokemus juuri nyt, aivan käsittämätöntä minkälaisia jotkut äidit (naiset) ovat, en ymmärrä yhtään miksi Suomessa äitiys on sellaista kuppikunta meinikiä.
En kyllä oikeastaan ole. Päiväkodin ilmapiiri vanhempien kesken on ollut mieluisa ja muutenkin ehkä sit ollut tuuria näissä asioissa. Sveitsissä itseasiassa koin lapsellista ja typerää käytöstä muiden lasten vanhemmilta. Se tapahtui suomalaisten muskarissa. Olin ylivoimaisesti nuorin äiti ja siellä oli sellainen ahdistava ilmapiiri (katotaan nenänvartta pitkin) . Muskar jäi pariksi kerraksi, koska ei vaan ollut fiilistä käydä. Mä käyn siellä lapsen takia, en juoruilemassa/dissaamassa muita (mitä ne myös teki).
Olen kyllä ihminen, joka ei liikaa jaksa keskittyä muiden huonoon käytökseen. Sanon kyllä mielipiteeni, jos koen että mua kohdellaan huonosti.
Pitää myös mainita, että hirveesti en ole liikkunut/liiku äitipiireissä.
Ikävää, jos sulla on noin. 🙁 Ilmeneekö se just jossain äiti-lapsi ryhmissä?
Aurinkoista päivää ja tsemppii <3
I hear you sister. Ja aivan käsittämättömän upeita kuvia viime aikoina. Love them all.
Booom sister! 😉 Kiiitos!!
Oon tosi ilonen, että sulla on nyt ollut jo useassa postauksessa ammattivalokuvaajan kuvia, sillä näissä tulee esille hehkuva kauneutesi parhaalla tavalla! Toki pidän myös niistä itse otetuista kännykkäkuvista, ja niistä omista kamerakuvista koska niistäkin välittyy omanlainen uniikki tunnelma, mutta juuri tällaisia kuvia sinusta henkilönä olen kaivannut blogiisi, sillä olet erittäin kuvauksellinen.
Olisi kiva nähdä kuvia sinusta myös hempeissä ja vaaleissa sävyissä/ympäristössä näiden vahvasti asennetta sisältävien kuvien rinnalla (jos saa antaa toivetta :D) pidän myös näistä, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä täysin erilaisessa ympäristössä.
Kaunista ja raikasta kevättä kaunotar!
Ihana ihana ihana kommentti. Kiitos! Lähetin tämän myös Janitalle. Hän, joka on se suurin syy upeille kuvilleni. Hänkin ilahtui. <3
Kaunista ja raikasta kevättä sinulle myös!
Hempeitä värejä ja kuosia kyllä tulossa! Kesälllä näen itseni pomppivan kukkaismekossa niityillä. Joo, mut siis laitan korvan taakse toiveesi. Hyvä onkin saada vaihtelua, ettei aina ole raffi meininki.