HUH MIKÄ PÄIVÄ

Photos by Sara

Tätä kirjoittaessa oli vielä eilinen:

Ihan kauhea päivä ollut. Epäonnistumisten kauhu päivä. Onneksi kohta pääsen nukkumaan ja toivon, että huomisesta tulee parempi, paljon parempi. Aloitetaan aamusta, kun kaikki oli vielä hyvin.

Mieheni lähti aamulla palaveriin ja me noustiin Lucan kanssa kokkailee aamupalaa. Kävin pitkässä suihkussa, pesin hiukset, föönasin hiukset ja valmistauduin, koska oli tulossa kiva päivä. Ystäväni Kriselda ja hänen poikaystävänsä ovat täällä ja oltiin menossa heidän kanssa meksikolaiseen ravintolaan lounaalle mieheni palaverin jälkeen. Ajattelin pyhittää aamupäivän ensin työ jutuilla ja otinkin koneeni mukaan leikkipaikkaan, jonne mentiin Lucan kanssa uberilla. Sisäleikkipaikka sijaitsee lähellä rantaa ja ravintola jonne oltiin menossa syömään oli Downtownissa. Tätä en tiennyt aamupäivällä, koska enpä ollut selvittänyt ravintolan sijaintia. Downtowniin voi pahimmillaan kestää parikin tuntia ruuhka-aikana. Anyways..yritän kirjoittaa mahdollisimman selkeesti, jotta joku jaksaa lukea, eikä tule väärinymmärryksiä matkan varrella 🙂

Työjutut kusi jo aamupäivällä, kun netti ei skulannut siellä leikkipaikassa. Selasin puhelinta, jotta aika kuluisi nopeammin. Laturi oli jäänyt kotiin. Jos mulla olisi ollut laturi mukana tänään, päivä olisi ollut kuin mikä tahansa muu päivä. Eipä ollut laturia ja akku väheni tasaisesti tunti tunnilta. Lopulta oli enää 2 prosenttia akkua jäljellä. Mieheni piti hakea meidät täältä rannalta, mutta kun selvisi, että ravintola, jonne oltiin menossa on toisella puolella kaupunkia, mieheni sanoi, että mun pitää tilata nyt nopeasti uber, ennen kun puhelimeni sammuu. Ymmärsin, että minua pyydettiin tilaamaan uber sinne ravintolaan, mutta mieheni oli tarkoittanut, että tilaisin sen kotiin ja, menisimme kotoa yhdessä. Well, ehdin tilaamaan uberin, jonka jälkeen puhelimeni sammui. Lounastreffit oli klo 15 ja kello oli 14.00 kun hyppäsin uberin kyytiin. Matka Downtowniin kesti yli puolitoista tuntia. Tässä vaiheessa en tiennyt, että minua odotellaan kotona, vaan luulin, että treffit oli suoraan ravintolassa. Noh, ajattelin, että ei haittaa vaikka olinkin myöhässä yli puoli tuntia. Kriselda ja Joonas olivat myös vähän myöhässä. Sain puhelimen lataukseen ja hotspotin tarjoilijalta, jotta pääsin koneelleni. Kun ystävä pariskunta saapui ravintolaan, minulle selvisi, että mieheni on siellä kotona odottamassa mua. Siinä eka ärsyttävä juttu, koska eihän sen ollut enää mitään järkeä lähtee tulee Downtowniin meiltä, kun matkassa menee melkein 2 tuntia sairaiden ruuhkien vuoksi.

En ikinä voisi asua täällä eilisen ruuhka kokemuksen jälkeen ja jos asuisin, niin pyörisin varmaan vaan yhden korttelin sisällä. Ihan kauheita ruuhkia, joista ei vaan pääse pois. Istu siinä nyt sit nälkäisen ja janoisen lapsen kanssa monta tuntia. HUOH. No, mut takaisin sinne ravintolaan..eli ok, mieheni ei tulisi syömään ja se oli ärsyyntynyt minulle, kun en ollut puhelimessa tarpeeksi skarppina (koska en ollut kuullut, että hän pyysi minua tulemaan taksilla kotiin, eikä ravintolaan) ja ymmärrän hyvin, minuakin ärsyttäisi tuollainen. Varsinkin kun täällä, ei meilläkään ole liikaa sovittua ohjelmaa muiden kanssa, niin sitä odottaa eri tavalla juttuja ja olisi ollut tosi kiva mennä yhdessä kaikki syömään ja rupattelee. Kriseldan kanssa oli tarkoitus ottaa kuvia, koska hänkin kirjoittaa blogia.

Ei tässä vielä kaikki, hyväksyin tilanteen ja hain puhelimeni latauksesta, kun huomaan, että se ei lähde päälle. Joonas alkoi säätää koneeni kanssa ja päivittelee itunesii ja muitakin ohjelmia, mutta mikään ei auttanut. Mun puhelin oli monta kertaa viimeisen viikon aikana halunnut päivittää uuden version, mutta klikkasin aina vaan “myöhemmin” nappia. Varmaan nyt kun akku oli loppunut, niin se jotenkin automaattisesti yritti alkaa päivittelemään sitä ja meni jotenkin lukkoon, koska rämpläsin puhelinta. Siellä me aika monta tuntia, yritettiin saada luuri toimimaan, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta Joonas tilasi mulle ja Lucalle uberin kotiin ja siinäkin oli omat probleemansa, kun yksi kuski oli se verran sekava, ettei viitsinyt hypätä kyytiin ja toinen ei ottanut meitä kyytiin, koska ei ollut istuinta ja hän kieltäytyi ajamasta Santa Monicaan pahimmassa ruuhkassa. Lopulta saatiin auto, joka vei meidät kotiin 2 tuntia kesti matka. Luca oli nukahtanut autoon ja mä pidättelin kyyneleitä. En usko, että tää kuulostaa teidän korvilta nyt niin vakvalta ja surulliselta, eikä se todellisuudessa ole, mutta siinä hetkessä olin niin loppu, että halusin vaan nopeasti kotiin. Olin vieraassa paikassa, yksin ja vihainen. Ennemmin olisin hukannut lompakkoni, kun, tämän puhelin episodin. Sitä on aika hukassa ilman puhelinta. En muista edes omaa jenkki prepaid numeroani.

Oltiin kotona 20.30 illalla. Mieheni oli tehnyt lohta ja söi siellä kalaa itsekseen, kun astuttiin ovesta sisälle. Minä en ollut syönyt koko päivänä mitään. Jostain syystä oli ruokahalu kadonnut 😀

Yritin koko illan saada puhelinta päälle. Olen lukenut Applen kaikki ohjeet etc..voin kutsua itseäni melkein ekspertiksi, osaan nyt kaiken, mitä tulee näihin käyttöjärjestelmiin ja muihin pulmiin, mutta mun puhelin ei kuitenkaan suostunut tekemään yhteistyötä koneeni kanssa.

Sitten tähän päivään ja tähän hetkeen. Tänään aamulla ajettiin Applen liikkeeseen, jossa vierähti 2 tuntia. Nyt on toimiva puhelin ja koneessa uusin käyttöjärjestelmä, johon pitää totutella.

Mitä tästä opin? Sen, että minulla on pitkä pinna, pysyn lapsen kanssa hyvin rauhallisena (vaikka olen pitänyt itseäni hermoheikkona), Opin myös, että kannattaa kantaa laturia mukana ja pitää päivitykset ajan tasalla. Opin myös, sen, että en ihan heti lähde pahimpana ruuhka-aikana Santa Monicasta Downtowniin heiluu. Jatkossa on myös hyvä kuunnella ohjeita tarkemmin.

Tänään on uusi paljon parempi päivä. Mennään perheen kesken pian lounastamaan ja kiitos hyvien yöunien, osaan jo nauraa eiliselle. Eilen oli vaa niin paljon huonoa tuuria, sellaisia pieniä juttuja näiden lisäksi, jota en edes jaksa mainita. Yksi asia mua vielä ihmetyttää, miksi mun appstore on saksan kielellä? Vaikka vaihdan maata (olen tehnyt sen 20 kertaa) niin silti se vaihtaa sen takas Sveitsin lippuun. Eivät osanneet auttaa applellakaan.

Minulla on teille myös hyviä uutisia. Valokuvaajani Kristiina tulee tänne. Päästään kuvailee. Minulla on niin kova ikävä kunnon kuvauksia.

Siellä mennään pian nukkumaan, joten toivotan teille kauniita unia.

Kiitos ja anteeksi tää purkautuminen.

xx Didem