Photos by Sara
Tätä kirjoittaessa oli vielä eilinen:
Ihan kauhea päivä ollut. Epäonnistumisten kauhu päivä. Onneksi kohta pääsen nukkumaan ja toivon, että huomisesta tulee parempi, paljon parempi. Aloitetaan aamusta, kun kaikki oli vielä hyvin.
Mieheni lähti aamulla palaveriin ja me noustiin Lucan kanssa kokkailee aamupalaa. Kävin pitkässä suihkussa, pesin hiukset, föönasin hiukset ja valmistauduin, koska oli tulossa kiva päivä. Ystäväni Kriselda ja hänen poikaystävänsä ovat täällä ja oltiin menossa heidän kanssa meksikolaiseen ravintolaan lounaalle mieheni palaverin jälkeen. Ajattelin pyhittää aamupäivän ensin työ jutuilla ja otinkin koneeni mukaan leikkipaikkaan, jonne mentiin Lucan kanssa uberilla. Sisäleikkipaikka sijaitsee lähellä rantaa ja ravintola jonne oltiin menossa syömään oli Downtownissa. Tätä en tiennyt aamupäivällä, koska enpä ollut selvittänyt ravintolan sijaintia. Downtowniin voi pahimmillaan kestää parikin tuntia ruuhka-aikana. Anyways..yritän kirjoittaa mahdollisimman selkeesti, jotta joku jaksaa lukea, eikä tule väärinymmärryksiä matkan varrella 🙂
Työjutut kusi jo aamupäivällä, kun netti ei skulannut siellä leikkipaikassa. Selasin puhelinta, jotta aika kuluisi nopeammin. Laturi oli jäänyt kotiin. Jos mulla olisi ollut laturi mukana tänään, päivä olisi ollut kuin mikä tahansa muu päivä. Eipä ollut laturia ja akku väheni tasaisesti tunti tunnilta. Lopulta oli enää 2 prosenttia akkua jäljellä. Mieheni piti hakea meidät täältä rannalta, mutta kun selvisi, että ravintola, jonne oltiin menossa on toisella puolella kaupunkia, mieheni sanoi, että mun pitää tilata nyt nopeasti uber, ennen kun puhelimeni sammuu. Ymmärsin, että minua pyydettiin tilaamaan uber sinne ravintolaan, mutta mieheni oli tarkoittanut, että tilaisin sen kotiin ja, menisimme kotoa yhdessä. Well, ehdin tilaamaan uberin, jonka jälkeen puhelimeni sammui. Lounastreffit oli klo 15 ja kello oli 14.00 kun hyppäsin uberin kyytiin. Matka Downtowniin kesti yli puolitoista tuntia. Tässä vaiheessa en tiennyt, että minua odotellaan kotona, vaan luulin, että treffit oli suoraan ravintolassa. Noh, ajattelin, että ei haittaa vaikka olinkin myöhässä yli puoli tuntia. Kriselda ja Joonas olivat myös vähän myöhässä. Sain puhelimen lataukseen ja hotspotin tarjoilijalta, jotta pääsin koneelleni. Kun ystävä pariskunta saapui ravintolaan, minulle selvisi, että mieheni on siellä kotona odottamassa mua. Siinä eka ärsyttävä juttu, koska eihän sen ollut enää mitään järkeä lähtee tulee Downtowniin meiltä, kun matkassa menee melkein 2 tuntia sairaiden ruuhkien vuoksi.
En ikinä voisi asua täällä eilisen ruuhka kokemuksen jälkeen ja jos asuisin, niin pyörisin varmaan vaan yhden korttelin sisällä. Ihan kauheita ruuhkia, joista ei vaan pääse pois. Istu siinä nyt sit nälkäisen ja janoisen lapsen kanssa monta tuntia. HUOH. No, mut takaisin sinne ravintolaan..eli ok, mieheni ei tulisi syömään ja se oli ärsyyntynyt minulle, kun en ollut puhelimessa tarpeeksi skarppina (koska en ollut kuullut, että hän pyysi minua tulemaan taksilla kotiin, eikä ravintolaan) ja ymmärrän hyvin, minuakin ärsyttäisi tuollainen. Varsinkin kun täällä, ei meilläkään ole liikaa sovittua ohjelmaa muiden kanssa, niin sitä odottaa eri tavalla juttuja ja olisi ollut tosi kiva mennä yhdessä kaikki syömään ja rupattelee. Kriseldan kanssa oli tarkoitus ottaa kuvia, koska hänkin kirjoittaa blogia.
Ei tässä vielä kaikki, hyväksyin tilanteen ja hain puhelimeni latauksesta, kun huomaan, että se ei lähde päälle. Joonas alkoi säätää koneeni kanssa ja päivittelee itunesii ja muitakin ohjelmia, mutta mikään ei auttanut. Mun puhelin oli monta kertaa viimeisen viikon aikana halunnut päivittää uuden version, mutta klikkasin aina vaan “myöhemmin” nappia. Varmaan nyt kun akku oli loppunut, niin se jotenkin automaattisesti yritti alkaa päivittelemään sitä ja meni jotenkin lukkoon, koska rämpläsin puhelinta. Siellä me aika monta tuntia, yritettiin saada luuri toimimaan, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta Joonas tilasi mulle ja Lucalle uberin kotiin ja siinäkin oli omat probleemansa, kun yksi kuski oli se verran sekava, ettei viitsinyt hypätä kyytiin ja toinen ei ottanut meitä kyytiin, koska ei ollut istuinta ja hän kieltäytyi ajamasta Santa Monicaan pahimmassa ruuhkassa. Lopulta saatiin auto, joka vei meidät kotiin 2 tuntia kesti matka. Luca oli nukahtanut autoon ja mä pidättelin kyyneleitä. En usko, että tää kuulostaa teidän korvilta nyt niin vakvalta ja surulliselta, eikä se todellisuudessa ole, mutta siinä hetkessä olin niin loppu, että halusin vaan nopeasti kotiin. Olin vieraassa paikassa, yksin ja vihainen. Ennemmin olisin hukannut lompakkoni, kun, tämän puhelin episodin. Sitä on aika hukassa ilman puhelinta. En muista edes omaa jenkki prepaid numeroani.
Oltiin kotona 20.30 illalla. Mieheni oli tehnyt lohta ja söi siellä kalaa itsekseen, kun astuttiin ovesta sisälle. Minä en ollut syönyt koko päivänä mitään. Jostain syystä oli ruokahalu kadonnut 😀
Yritin koko illan saada puhelinta päälle. Olen lukenut Applen kaikki ohjeet etc..voin kutsua itseäni melkein ekspertiksi, osaan nyt kaiken, mitä tulee näihin käyttöjärjestelmiin ja muihin pulmiin, mutta mun puhelin ei kuitenkaan suostunut tekemään yhteistyötä koneeni kanssa.
Sitten tähän päivään ja tähän hetkeen. Tänään aamulla ajettiin Applen liikkeeseen, jossa vierähti 2 tuntia. Nyt on toimiva puhelin ja koneessa uusin käyttöjärjestelmä, johon pitää totutella.
Mitä tästä opin? Sen, että minulla on pitkä pinna, pysyn lapsen kanssa hyvin rauhallisena (vaikka olen pitänyt itseäni hermoheikkona), Opin myös, että kannattaa kantaa laturia mukana ja pitää päivitykset ajan tasalla. Opin myös, sen, että en ihan heti lähde pahimpana ruuhka-aikana Santa Monicasta Downtowniin heiluu. Jatkossa on myös hyvä kuunnella ohjeita tarkemmin.
Tänään on uusi paljon parempi päivä. Mennään perheen kesken pian lounastamaan ja kiitos hyvien yöunien, osaan jo nauraa eiliselle. Eilen oli vaa niin paljon huonoa tuuria, sellaisia pieniä juttuja näiden lisäksi, jota en edes jaksa mainita. Yksi asia mua vielä ihmetyttää, miksi mun appstore on saksan kielellä? Vaikka vaihdan maata (olen tehnyt sen 20 kertaa) niin silti se vaihtaa sen takas Sveitsin lippuun. Eivät osanneet auttaa applellakaan.
Minulla on teille myös hyviä uutisia. Valokuvaajani Kristiina tulee tänne. Päästään kuvailee. Minulla on niin kova ikävä kunnon kuvauksia.
Siellä mennään pian nukkumaan, joten toivotan teille kauniita unia.
Kiitos ja anteeksi tää purkautuminen.
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉