Vihdoin kotona. Matka Bodrumista lentokentälle on aina haikea, sillä ikävöin jo sinä aikana Lucaa ja perhettäni. Olisin niin mielelläni jäänyt vielä pidemmäksikin aikaa, mutta on myös ihan kiva palata kotiin. Istanbulissa odotus venyi jälleen, sillä kone oli useamman tunnin myöhässä. Pyörin Istanbulin kansainvälisellä puolella erilaisissa liikkeissä ja nautin siitä tunnelmasta. Katsoin taululta, että lentoa siirrettiin monta kertaa aina puoli tuntia eteenpäin. Sitten portilla minuun iski ajatus, että Hermeksen liikkeestä on pakko hakea musta käsikoru hopeisilla yksityiskohdilla uusimmasta mallistosta, ja juoksin salamana toiselle puolelle terminaalia. En ollut tarkistanut tauluja, ja kun juoksin takaisin portille, oli lentoa siirretty vielä tunnilla eteenpäin. Kulutin aikaa kuvailemalla ja tekstailemalla miehelleni, joka oli itsekin reissun päällä.
Onneksi lensin bisneksessä, sillä oli ihana hengähtää, syödä hyvin ja levätä hetken. Vieressäni istui eräs bisnesmies, jonka kanssa höpöteltiin alkumatkasta. Hän oli kovin utelias ja kysyi muun muassa bloggaamisesta, kun huomasi minun ottavan kuvia koneessa. Vanhemmatkin ihmiset ovat nykyään jo tietoisia siitä, että bloggaaminen voi harrastuksen lisäksi olla myös kunnon duunia. Nukuin koneessa loppumatkan ja kun saavuin kotiin, oli Sharon jo vastassa kotiovella. Oli kiva, kun ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin. Aloin heti siivota ja touhuta ja lopuksi juotiin lasit kuohuvaa. Helsinki tuntuu ihan aavekaupungilta Bodrumiin verrattuna, joka on täynnä menoa ja melskettä kellon ympäri.
Nyt valmistaudun juuri Hernesaaren Spotlight-brunssiin, johon mennään tyttöjen kanssa. Tämän jälkeen on itse festarit, joissa on kiva viettää lauantaita hyvällä porukalla. Jään helposti jumittamaan kotiin, joten alan nyt föönata hiuksia etten möhästy!
Ihanaa viikonloppua!
xx Didem
3 Responses
Hei apua!! Anteeksi Didem, mutta kuten arvaat, en yleensä puutu etc kommentoi muiden kirjoituksiin! Mutta; nyt tuo ylläoleva on kauhistuttavaa luettavaa! Älä usko siihen missään nimessä ❤?. Toki tekstisi on välillä hieman “yliampuvaa”, tietyllä tavalla muuttunut juuri pinnallisemmaksikin, kun tykkäsin niistä alkuajoista jolloin olit jotenkin enemmän ns itsesi ??☺. Mutta, kun asuin siellä annankadulla pari vuotta, huomasin myös että sinne helposti hukkaa itsensä jollei ole vahva ja tarkkana!! Halusin pois. En saanut mitään oikeata kontaktia siihen elämään jota siellä tunnutaan hypetettävän, jos ymmärrät. Toki tiedän, että jos on perhe ja läheiset lähellä asia on aivan eri ❤?
Mutta siis, tuohon järkkyyn kommenttiin, niin olen saanut kokea ihan samaa. En vaan voi ymmärtää, että miksi sitten pitää edes lukea blogia jos kerran ei siitä voi tykätä etc??!! Samoin mun uuteen blogiin eksyi marmattajia ja otin kommentoinnin kokonaan pois ?☺☺.
Tsemppiä Didem ja pysy aitona!!
Jos kiinnostelee kurkata mun uusi blogi, niin osoite on sama, tekstit muuttuneet! ??
Pus!!
T. Mia
http://www.miakuusisto.fi. blogi/Loki
Haha tais olla ennätys! Kymmenen kertaa sana “mauton”?? hirveesti sä kommentoit muttet ikinä sano mitään?? vaihda jo levyä
Eikun oho, hän jatkoikin siis vielä. Eli yhteensä 13 kertaa sana “mauton”