HYPPY TUNTEMATTOMAAN

Kuvat Juuli Rönkä
Oloasu / Nelly.com
Maiharit / Zara

 

Olen monta kertaa yrittänyt kirjoittaa tästä aiheesta, mutten ole saanut kunnolla aikaiseksi. Minun mielessä on usein pyörinyt idea kirjoittaa luovista ammateista, mutten vain ole tiennyt miten lähteä asiaa avaamaan. Olen nimittäin itse opiskellut ihan eri alaa mihin olen lopulta päätynyt, joten siksi aihe on itselleni henkilökohtainen ja tärkeä. Ajattelin nuorempana, että on hyvä olla sellainen ammatti, joka on varma, ja josta löytyy aina töitä ja koska olen aina halunnut lapsia, niin koin myös että pedagogiikka ja sosionomin opinnot olisivat muutenkin hyödyllistä tietoa elämässä. Myöhemmin olen tajunnut sen, että omalla osaamisella on paljon enemmän merkitystä. Toki uskon, että olisin myös hyvä lastentarhanopettaja ja nauttisin myös siitä työstä. Lasten kanssa tarvitaan paljon luovuutta ja heittäytymistä. Silloin kun työskentelin päiväkodissa, niin työstäni pidettiin ja taitoihini luotettiin. Pidin kehityskeskusteluita lasten vanhempien kanssa ja minulle annettiin vaativia vastuualueita kahden vuoden työsuhteeni aikana. Se tuntui hyvältä! Työvuosien aikana olin jo hakenut kouluun, mutta pidin opiskelupaikkaani hyllyllä pari vuotta. Vaikka sosionomi opinnot oli todella mielenkiintoiset ja tiedän, että olisin pärjännyt hyvin opetusalalla, niin oman lapsen saamisen jälkeen ajatukseni kuitenkin muuttuivat. Mieheni on aina ollut kova tsemppaamaan ja kehumaan minua ja muistuttanut minua siitä, että omia unelmia kohti pitää mennä, mutta niiden eteen joutuu tekemään töitä. Mikään ei tule itsestään ja jotenkin hänen puheista sain itsevarmemman olon mennä kohti niitä salaisia unelmia joita minulla oli ja joista hänelle puhuin. Hän on aina tiennyt, että muoti ja vaikuttaminen on ollut vahvasti osa minua jo nuoresta lähtien. Siitä se ajatus sitten blogin pitämisestä lähti.

Jos oikeasti taitaa jonkun asian niin sellaiselle ihmiselle löytyy kyllä käyttöä. Luovuus on monesti sellainen piirre josta ajatellaan, ettei sellaisille henkilöille välttämättä löydy niin sanottuja oikeita töitä. Nykyään voi kuitenkin luoda uusia ammatteja ihan tyhjästä ja kehitellä jotain ihan omaa. Toki näissä asioissa on omat riskinsä, mutta esimerkiksi yrittäjänä oleminen sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Olen työasioissa selkeästi oman elämäni herra, ja haluan tehdä asiat ominpäin. Se on usein haasteellista ammateissa, joissa täytyy toimia ryhmissä ja delegoida, jonka takia oma työni sopii itselleni hyvin. Bloggaamisessa on paljon sellaisia asioita, jotka sopivat itselleni niin kuin omat työajat ja vaihtelevat työtehtävät. Työ on niin monipuolista ja haasteellista ja koko ajan on kehitettävä itseään ja luotava jotain uutta. Se on ihanaa! Luovuus kulkeekin tämän ammatin kanssa ihan käsi kädessä ja se kuuluu sekä ideoiden synnyttämiseen että niiden toteuttamiseen.

Luovuutta joutuu käyttämään kaikissa ammateissa jossain määrin ja nykyään sen merkitys on kasvanut. Sitä on hyvä tarkastella ja treenata omalla kohdalla lähtemällä mukaan erilaisiin projekteihin, haastamalla itseään ja kokeilla juttuja oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Uusia aloja syntyy nimittäin jatkuvasti ja siksi on välillä hyvä myös hypätä tuntemattomaan ja kokeilla jotain uutta. Voi yllättyä siitä mihin kaikkeen pystyy ja löytää itsestään uusia puolia. Aikoinaan blogin perustaminen oli täysin hyppy tuntemattomaan, ja lähdin kirjoittamaan sitä, jotta voisin saada oman ääneni kuuluviin eli tuoda ajatuksiani julki sekä ihan puhtaasta mielenkiinnosta tätä alaa kohtaan. Bloggaamisen ohessa nautin myös somen päivittämisestä ja muista työtehtävistä, joita tähän alaan kuuluu. On mielenkiintoista suunnitella erilaisia yhteistyökuvioita, kuvauksia ja muita luovia projekteja, joissa koen olevani parhaimmillani. Toki sitä koko ajan kehittyy, ja haluan myös uudistua ja viedä omaa osaamista jatkuvasti uudelle tasolle. Tekemällä oppii, ja siksi suosittelenkin rohkeasti lähtemään mukaan sellaisiin asioihin, jotka eivät välttämättä ole niin varmoja, mutta jotka voivat viedä itsensä ihan toiselle tasolle!

Tänä viikonloppuna haluan vain rauhoittua. Huomenna kuvaan pari asua Monan kanssa ja sunnuntaina vanhempani tulevat kylään, mutta muuten meinaan vaan ottaa iisisti. Pitäisi käydä läpi niitä vanhoja valokuvia ja tehdä niistä se postaus teille.

Ihanaa viikonloppua 🙂

 

xx Didem

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *