HYVIN PYYHKII

Joka kerta kun pidän blogista enemmän kuin yhden päivän taukoa, niin uuden postauksen kirjoittaminen tuntuu aina yhtä vaikealta. Niin ärsyttävää. Tekstin aloittaminen on se hankalin osuus. Jos nyt vain aloitan kertomalla, että minulle kuuluu hyvää ja päivät ovat vierähtäneet vauhdilla. Luca lensi maanantaina Turkkiin siskoni ja vanhempieni kanssa. Bodrumissa on meidän toinen mummola ja tarkoitus olisi minunkin lähteä sinne perässä. Lähes jokaisena kesänä olen viettänyt osan kesälomastani Bodrumissa. Se on minulle niin rakas paikka ja oikeastaan vasta siellä rentoudun täysillä. Rannalla loikoilu, rantabulevardilla kävely, loungemusiikkia iltapäivällä rannalla hyvän kirjan kanssa, vakkari kahvilat, tutut kasvot, turkin kieli, maisemat, beach clubit, ravintolat, perhe, mummon ruoat, lämpö, kylmä valkkari, turkkilainen musiikki, basaari ja kaupoissa kiertely…oih, odotan tuota. Myös yksin lentäminen on ihanaa. Haahuilen kentällä hyvissä ajoin ja teen matkastani aina mieluisan omilla pienillä erikoisilla jutuillani (älkää kysykö mitä ne on..ne vaan on mun jotain juttuja joita en osaa selittää).

Luca lähti siis maanantaina ja ennen sitä on ohjelmaa ollut jokaiselle päivälle. Ollaan käyty Flamingossa, mieheni lapsuudenkodissa Leppävirralla, mökillä, altaalla, futaamassa, ollaan tanssittu, käyty shoppailemassa, leivottu piirakoita ja vohveleita, juhlittu erilaisia synttäreitä, kävelty Porvoossa ja riehuttu Super parkissa. Epäsäännöllinen arki/työ/loma -rytmi sopii hyvin minulle ja meidän perheelle. Eilen pidettiin Ennin kanssa pitkä shoppailupäivä, joka päättyi espanjalaisiin tapaksiin ja kaiken maailman asioista jutteluun. Hän täyttää huomenna 17 🙂

Olen synttäripostaukseni jälkeen saanut jonkun verran vihakommentteja tänne The Weekndin keikalla tapahtuneesta episodista, joka ei millään tavalla liittynyt minuun. En julkaise niitä, joten teidän on turha lähetellä tänne blogiini jokaiseen postaukseen uusia vihakommentteja, jotka liittyvät muihin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä. Blogini ei ole muiden ihmisten haukkuma foorumi, joten toivon, että ymmärrätte sen, etten ala täällä puimaan muiden asioita, varsinkaan ystävieni asioita. Osa kommenteista on asiallisia, jossa kysytään mielipidettäni, mutta sit on niin sekopäisiä kommentteja, että päätin olla julkaisematta yhtäkään kommenttia, joka liittyy siihen aiheeseen. Pidetään tämä blogi edelleen hyvän mielen paikkana. Jokainen meistä kamppailee erilaisten vaikeuksien kanssa. Meillä on taipumus tuomita ja arvostella ihmisiä ja heidän tekemisiä ja valintoja sokeasti. Siinä ei ole mitään järkeä.

Asiasta kolmanteen..Selviääkö ihminen ilman kasvovoidetta? Selviää! Olen jo kolmatta viikkoa ilman mitään kasvovoidetta. Tuntuu aika hyvältä. Iho ei ole ollenkaan kireä tai kuiva, päinvastoin. Luin jostain, että elävä elin ei tarvitse sellaista määrää voiteita, joita tänä päivänä kaupataan. Iho on suurin elimemme ja ihon täytyy saada olla myös ilman voiteita, jotta se voi hengittää. Viime kesänä kärsin suunympärysihottumasta, muistatteko? Onneksi tammikuussa aloitettu antibioottikuuri auttoi, eikä ihottuma ole palannut. Katsotaan kuinka pitkään selviän ilman mitään voiteita, toki Turkissa käytän aurinkosuojaa, mutta muuten annan ihoni nauttia myös kesälomasta.

Nyt suuntaan Stockalle kakku ostoksille 🙂

PS. Kuvat ovat otettu Porvoosta ja päälläni on tuo lempi &other Stories t-paita, joka toimii myös yöpaitana. Sinä aamuna päätin jättää yöpaidan päälle ja lähtee liikenteeseen lempipaidassani ja Acnen lempifarkuissani.

xx Didem