JOULUVIERAS

 

Saatiin eilen meidän kotiin erityisvieras aaton aatoksi, kun pieni chihu Yatzy asteli olohuoneeseemme. En olekaan aikaisemmin kirjoittanut tänne eläimistä, mutta pidän kyllä paljon koirista. Olen enemmän koira- kuin kissaihminen. Meillä ei ole koskaan lapsuudessa ollut lemmikkejä, sillä äidilläni on astma. En siis koskaan saanut koiraa, mutta minulla oli kyllä kultakala, jonka nimi oli Helmi ?  Vaikka halusin hirveästi akvaarion ja kaloja, niin äiti oli se, joka hoiti kaiken siivouksen ja ruokinnan.

Luca puhuu koko ajan, että haluaisi koiran. Lemmikki olisi ihana lisäys perheeseen, mutta on siinä sitten hommaakin. Ehkä sit kun Luca on sen ikäinen, että voi itse hoitaa ja ulkoiluttaa koiraa.  Jouluvieraamme toi hyvän tunnelman tänne kämppään ja se istui sylissä rapsuteltavana koko illan. Yatzy on todella suloinen 4-vuotias narttukoira, joka on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti. Olen aina tykännyt pienistä koirista niin kuin juuri chihuista ja pomeranioista. Mutta vuosien saatossa on tullut vastaan sen verran mahtavia tapauksia, että kyllä se on luonne, joka merkitsee eniten eikä niinkään rotu. Koiran koolla ei ole niin suurta merkitystä, kunhan se viihtyy hyvin kaupungissa ja voisi olla Lucan kaverina. Lemmikin ottamisessa on iso vastuu, ja sen ottamista kannattaa harkita tarkkaan, vaikka koirakuume nousisikin. Heheh.

Otettiin Yatzin kanssa muutamia yhteiskuvia. Koirien rapsuttaminen on niin terapeuttista, ja uskon, että tämä toinenkin nautti kovasti, koska piti silmiä kiinni koko ajan. Eikö ollakin hyvä parivaljakko? 🙂 Yleensä vieraiden koirien kanssa saatan arastella ja hartiani nousevat korviin asti, vaikka koittaisin ottaa rennosti. Koirat kyllä aistivat tämän, jonka takia ne eivät välttämättä tule helposti lähelle. Oli kiva huomata, että on todella tapauskohtaista se minkälainen suhde koiran kanssa on.

Päälläni on muuten satiininen oloasu, joka on ostettu viime vuonna Jenkeistä. Sopii tosi hyvin näin joulun aikaan käytettäväksi, kun se on niin rento ja mukava päällä. Käytän tätä muutenkin todella paljon kotona, mutta se sopisi yhtä hyvin myös arkikäyttöön esimerkiksi kaupungille. Nykyään pyjamatyylisiä vaatteita ja settejä näkyy tosi paljon joka puolella. Kaulakorun esittelinkin jo eilen Instagramissa. Se on joululahja Lucalta, sillä hän teki sen alusta asti ihan itse. Liikuttavaa oli se, että Luca oli valinnut vain mustia strasseja koruun, kun tietää, että tykkään niistä eniten.

Luca nukkuu vielä, joten istun sohvalla ja katselen yksin joulupukin kuumaa linjaa 😀 Ollaan kohta lähdössä joulupuurolle isosiskoni luokse ja sen jälkeen aaton viettoon vanhemmilleni Riihimäelle. Luca odottaa jo kovasti pakettien avaamista ja joulupukkia, joka on tulossa jossain vaiheessa käymään. Äiti täyttää tänään myös 50 vuotta, joten meillä on vähän erilainen ja todella juhlava jouluaatto tulossa!

Tunnelmallista joulua rakkaat <3

xx Didem

3 Responses

  1. Marsutkin on yksi lemmikkivaihtoehto, taitavat olla aika helppohoitoisia. Olen harkinnut omalle tytölle.

  2. Hän on Ihana, pikkunen ??
    Totta. Lemmikistä on ihan yhtä suuri vastuu kuin muistakin perheenjäsenistä!
    Olen yhdeltä ammatiltani koiraohjaaja myös. Eläintä ei koskaan saa antaa lapsen vastuulle. Se on aina aikuinen, joka kantaa sen homman ❤???

    Ja koulutusta suosittelen aina! Se on koiralle sama, kuin lapselle koulu ??

    Kauniita kuvia! ??????

    Valoisaa Joulua sinne!!

  3. Olet kyllä oikeassa siinä, että se on nimenomaan koiran luonne (ja rodun käyttötarkoitus) joka ratkaisee. Tai pitäisi ratkaista, mutta edelleen tapaa koirien omistajia, jotka ovat ottaneet koiransa vai ulkonäön perusteella. Tapasin juuri alle vuodenikäisen huskyn omistajan, jolta kyselin tuleeko hän harrastamaan rekikoirallaan valjakonvetoa. Katseli hölmistyneenä eikä ihan heti tajunnut mistä rekikoirasta puhuin. Husky oli saatava, koska “ne ovat niin magean näköisiä”. Rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen kannattaa tutustua huolella. Tällä selittyy mm. pienten pystykorvarotujen taipumus haukkuherkkyyteen, shetlanninlammaskoirilla helposti esiintyvä juoksevien ihmisten nilkkojen näykkiminen tai spanieleiden tarve tunkea päänsä jokaikiseen pusikkoon… 🙂 Kun on varautunut, osaa ennakoida näitä asioita koulutuksessa ja koirasta tulee mukava koirakansalainen 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.