Minulla on tällä hetkellä menossa vaatekaapin tyhjennysoperaatio. Karsin sellaisia yksilöitä, joita ei tule usein käytettyä. Pidän enemmän siitä, että kaapissani on muutamia toimivia klassikoita, kun se, että siellä on liikaa kaikkea. Iso osa ystävistäni on vienyt tavaraa itsepalvelukirpputoreille, mutta en ole vielä itse kokeillut sitä. Sitä on kyllä paljon kehuttu helppouden takia. Minulle on sen sijaan muodostunut tavaksi myydä vaatteita ja asusteita IG storyssa. Minulle on myös tässä vuosiden varrella muodostunut ihania vakkariostajia. He ovat joko naapureita, ystäviä tai muita tuttavia. He tulevat välillä luokseni katsomaan juttuja, ja heille ilmoitan ensisijaisesti, jos on jotain mistä haluan luopua. Tällä hetkellä olen luopumassa parista Chanelista ja muutamasta muusta laukusta. Haluan myydä sellaiset jutut pois tieltä, joita ei tule riittävästi käytettyä. Huomaan, että minulla on ne muutamat suosikit, jotka sopivat monen asun kanssa ja toimivat kaikissa tilanteissa. Tällaisiin laukkuihin kannattaa satsata, sillä ne helpottavat ja nopeuttavat asun valintaa.
Olen pohtinut viime aikoina sitä saako materiaan kiintyä. Luopuminen on puhdistavaa omalle mielelle eikä minulla ole ongelmia sen suhteen. Vaikka olen materialisti (olisi hullua väittää etten olisi), niin en kuitenkaan yleensä kiinny materiaan. Toki on joitain yksilöitä, jotka olen saanut ja joissa on tunnearvoa. Jotkut tavarat tuovat muistoja mieleen ja siksi ne on arvokkaita. Mutta yleisesti voin sanoa, etten kiinny materiaan ja mielelläni luovun kaikesta tarpeettomasta. Myös vaihtelu virkistää, joten luopuminen voi tarkoittaa myös uuden ostamista. On lisäksi kiva nähdä uuden omistajan onnellinen fiilis, kun he saavat aarteen käteensä. Teen myös jonkin verran vaihtoja, jolloin saatan vaihtaa esimerkiksi merkkilaukun toiseen ostajan kanssa. Ostoslistalla tällä hetkellä on ainakin Chanelin musta medium klassikkolaukku caviar-nahalla. Parhaimmat ostokset kestävät aikaa ja käyttöä ja niitä voi yhdistellä minkä tahansa asun kanssa. Laadukas laukku on myös hyvä sijoitus, ja siitä pitää samalla paljon paremmin huolta. Kävin juuri hetki sitten pienentämässä yhden Chanel-jakun, jotta sille tulisi mahdollisimman paljon käyttöä. Tämäkin on yksi tapa, jos ei halua luopua vaatteesta väärän koon takia.
Mitä mieltä te olette materialismista ja tavaroihin kiintymisestä?
Hauskaa lauantaita kaikille. Ollaan Martinan kanssa Löylyssä syömässä ja seuraavaksi saunomaan! Iisi koti-ilta tänään!
10 Responses
Olisi mahtavaa, jos voisit kertoa ompelijan/räätälin/paikan, jossa kävit pienennyttämässä jakkusi. Itse etsin Hgistä hyvää ompelijaa0.
ois kiva jos jaksaisit instaan laittaa myytäväks vaatteita. ja laukut kiinnostaa myös todella paljon 🙂 itelläki vaatekaapin karsiminen edessä.
Minusta tuntuisi vähän ikävältä myydä vaatteita jollekulle kasvotusten koska haluan myydä lähes aina vaatteita vain siitä syystä etten sittenkään pidä niistä. Jos pitäisin vaatetta hienona niin jättäisin sen omaan vaatekaappiini. Miettisin miksiköhän ostaja haluaa itselleen sen vaatteen ja pitäisin itseäni pahana ihmisenä kun saan hänet ostamaan sen. En myöskään nykyään osta itselleni vaatteita juurikaan käytettynä. Lapselle ostan jonkun verran vaatteita kirpputorilta, niistä on yleensä luovuttu vain koska ovat jääneet pieneksi.
Ekologisuudessa on vähän se että jos siinä alkaa tavoittelemaan täydellisyyttä niin masentuu kyllä pahasti. Ekologisinta kun on tietenkin lopettaa kuluttaminen kokonaan mikä ei tietenkään ole mahdollista ellei kuole pois.
Nykyään on niin paljon vaatteita valmiina tarjolla että ihmisiä houkuttaa niitä erityisen paljon ostella. Jos tulee mieleen jonkinlainen vaate niin sen voi monesti vain hakea/tilata jostain. Aina ei näin ole ollut. Oma äitini teki mulle vaatteita paljon itse kun olin alle kouluikäinen. Nykyään vaatteiden tekeminen itse on kai aika harvinaista.
Kiinnyn hyvin helpolla vaatteisiini ja kenkiini. Mulla on kyllä selvästi ne tietyt lempparit ja loput sellasia mistäs en luovu sen vuoksi, että tiedän miten herätän ne vielä uudella asukokonaisuudella eloon. Kiinnyn myös todella paljon sisustustavaroihini. Luulen, että tämä johtuu siitä että nuorena minulla oli hyvin vähän vaatteita. Nykyään pyrin ostamaan vaan laatua ja olen huomannu kuinka iso ero on omistaa esimerkiksi saint Laurent nilkkurit kun esimerkiksi ketjuliikkeiden tuotteita. Katson hirveesti mitä materiaalia neuleet ovat ja maksan mieluusti laadukkaasta neuleesta suuriakin summia.
Olen selvästi vähentänyt virhe ostoksia, mutta äiti on ensimmäinen joka katsoo tuotteet mitkä aijon myydä ennen kuin pistän ne facebookkiin myyntiin. Myyn omilla sivuilla niin en joudu postittaa vaan ostajat asuvat yleensä samalla paikkakunnalla 🙂
Voisin kyllä oikeastaan lopettaa blogiin kommentoinnin, tiedän olevani vähän ikävä ihminen enkä haluaisi tehdä huonoa ilmapiiriä blogiin.
Se vois olla ihan hyvä E. Tai jos kommentoit nii kommentoi edes yhteen viestiin kaikki. Kuten muutkin. Ahdistavia nämä jatkuvat yksittäiset kilometrikommentit ja monologit jokaisessa postauksessa. Vie fiilistä muiltakin.
Juuri miettinyt lähipäivinä tota et kiinnyn aika paljon materiaan. Niihin alkaa liittyä muistoja, tunteita, niistä tulee enemmän kuin tavaroita. Mutta kun luopuu jostain, se on todella vapauttavaa niin kuin sanoit. Mä viihdyn paremmin paikoissa, joissa mulla ei ole mitään omaa (toisten kämpät, hotellit jne), on vapaampi olo ja jotenkin pystyy keskittyy paremmin esim luomiseen tai muuhun inspiroivaan. 🙂
Vähän asian vierestä… Instan puolella sulla viime aikoina näkynyt värejä, eipä sillä ettetkö loistaisi myös mustavalkoisissa. Mut etenkin vihreä, ihan uus musta 🙂 Mätsää sulle täydellisesti! Oon pitänyt aiemmin kovasti vihersävyistä, mut jotenkin tökkinyt nyt. Mutta kun näin värin sun päällä, se on ihan must!! Muutenkin, olet inspiroiva.