




Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen artikkeli peloista. Pelot eivät katso ikää, ja erilaisia fobioita voi olla vaikka minkälaisia. Ehkä yleisimmät pelot liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin, esiintymiseen, ahtaisiin ja korkeisiin paikkoihin, lentämiseen ja eläimiin. Yksi yleisimmistä on myös veren näkeminen, joka ahdistaa itseänikin. En pidä myöskään neuloista ja menen aina ihan jäykäksi ja alkaa pyörryttää, jos minulta otetaan esimerkiksi verikoe. En ymmärrä miten olen joskus pienenä halunnut patologiksi… ?
Kun nyt aloin tätä aihetta miettimään, mieleeni tuli paljon erilaisia asioita, joihin itselläni kohdistuu pelkoa. En esimerkiksi pelkää lentämistä, mutta luonnonkatastrofit ovat itselleni ahdistava asia. Viime vuonna Turkissa saimme sukuni kanssa kokea todella ison maanjäristyksen, josta on varmaan jäänyt vähän traumoja. Pelot johtuvatkin usein juuri traumasta, lapsuuden kokemuksista tai tietämättömyydestä. On jotain sellaista edessä mistä ei ole riittävästi tietoa ja siihen kohdistuu tiettyjä ennakkoluuloja. Tiedän, ettei peloilla ole aina järjellistä selitystä, mutta niin se myös menee, ettei pelko ja järki ole yhteydessä toisiinsa. Vaikka kuinka koittaisi itselleen todistella, ettei jokin asia ole vaaraksi, ahdistaa se silti ihan yhtälailla. Toki, jos pelko alkaa ottaa omasta elämästä hallinnan, kannattaa hakea ulkopuolista apua.
Päivittäisiin pelkotiloihin kuuluu huoli siitä, että läheisilleni tapahtuu jotain. Olen myös itsenäinen ja pidän yksinolosta, mutten esimerkiksi uskalla lähteä metsäpolulle yksin edes keskellä päivää, koska minulle tulee helposti sellainen fiilis, että joku ajaa minua takaa tai kulkee perässä. Välttelen myös mielelläni menemistä kellariin tai ullakolle yksikseni, koska siellä voi tietysti vaania joku ? Varmasti monille yleinen pelko on se, ettei halua kuolla ahdistavalla tavalla niin kuin esimerkiksi hukkumalla tai palavassa talossa. Tsekkaan uusissa paikoissa aina hätäuloskäynnit ja mietin usein millä tavalla pelastaisin itseni tai lähtisin pakoon, jos jotain pahaa tapahtuisi. Loukkuun jääminen ja tukehtuminen olisi varmasti kaikista ahdistavin tapa kuolla. Itse kuolema ei pelota itseäni niin paljon, koska siitä ei ole tarpeeksi tietoa. En halua miettiä koko asiaa, koska se vain mutkistaisi kaikkea.
Pidän mökkeilystä todella paljon, mutta sielläkin on tiettyjä asioita, joihin kohdistuu pelkoa. En esimerkiksi tykkää lähteä yöllä huussiin, vaan minulla pitää mielellään olla saattaja tai sit pidättelen aamuun asti. Jos meen yksin huussiin keskellä yötä, niin mun sydän jyskyttää niin paljon, ette voi edes uskoa kuinka mua pelottaa. Pelkään, että joku hyökkää mun päälle sieltä metsästä tai seisoo oven takana jonkun kirveen kanssa kun tuun ulos huussista. Harvoin kotona tulee yöllä vessahätä, mutta mökillä aina ? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tämän lisäksi mökillä saattaa usein olla pitkä ruoho ja punkkeja, joita kammoan! Edellisten postauksen kuvissa näkyy peltoa, jonne en todellakaan halunnut mennä, koska pelkäsin punkkeja niin paljon. En tykkää muutenkaan mistään ötököistä, varsinkin, jos ne pistää. Parvisängyt eivät myöskään ole makuuni. En saisi unta, kun miettisin vain voisinko tippua sieltä. Myös kaikki sillat, jotka ovat vähänkin hataria tai joissa ei ole kaiteita ahdistavat.
Pelottavat ja psykedeeliset leffat ovat sellaisia, joita tykkään aina välillä katsoa, mutta katsomista usein vaikeuttaa se miten paljon niihin eläydyn. Saatan kauhuleffan tai jännärin jälkeen kuulla ääniä tai nähdä harhoja varsinkin ollessani yksin, koska minulla on niin vilkas mielikuvitus. Elokuvat ovat juuri yksi syy sille, että saatan alkaa pelkäämään jotain asiaa. Kaikki leffat haikaloista tai tummista vesistä pelottavat. En uskalla pulahtaa järviveteen kun muutamaksi minuutiksi, koska minua pelottaa, että joku tarttuu minua jalasta. Uima-altaassa uin mielelläni, sillä on tärkeää nähdä pohjaan.
Lukiessani omaa postausta, jää minusta varmasti sellainen kuva, että olisin ihan hullu 😀 Todellisuudessa uskon, että monilla on vastaavia pelkoja, eivätkä nämä suoranaisesti ole koskaan vaikuttaneet negatiivisesti tai ottaneet ohjaksia elämästäni. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia pelkoja teillä on?
8 Responses
…ilman kypärää hiukset liehuen. Top gun/ Tom Cruise-meiningillä, tykkään! Sulla on viime aikoina ollut jotenkin ihan erityisen raikkaita kuvia! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/ericak
Joo joooo…just noin :)))
Ihanaa, kiiitos.
Aurinkoista päivää!
Ihanat kuvat!
Oletko kokenut “äitipiireissä” sellaista inhottavaa ignooraamista tai nenänvartta pitkin katsomista?
Mulla on just sellainen kokemus juuri nyt, aivan käsittämätöntä minkälaisia jotkut äidit (naiset) ovat, en ymmärrä yhtään miksi Suomessa äitiys on sellaista kuppikunta meinikiä.
En kyllä oikeastaan ole. Päiväkodin ilmapiiri vanhempien kesken on ollut mieluisa ja muutenkin ehkä sit ollut tuuria näissä asioissa. Sveitsissä itseasiassa koin lapsellista ja typerää käytöstä muiden lasten vanhemmilta. Se tapahtui suomalaisten muskarissa. Olin ylivoimaisesti nuorin äiti ja siellä oli sellainen ahdistava ilmapiiri (katotaan nenänvartta pitkin) . Muskar jäi pariksi kerraksi, koska ei vaan ollut fiilistä käydä. Mä käyn siellä lapsen takia, en juoruilemassa/dissaamassa muita (mitä ne myös teki).
Olen kyllä ihminen, joka ei liikaa jaksa keskittyä muiden huonoon käytökseen. Sanon kyllä mielipiteeni, jos koen että mua kohdellaan huonosti.
Pitää myös mainita, että hirveesti en ole liikkunut/liiku äitipiireissä.
Ikävää, jos sulla on noin. 🙁 Ilmeneekö se just jossain äiti-lapsi ryhmissä?
Aurinkoista päivää ja tsemppii <3
I hear you sister. Ja aivan käsittämättömän upeita kuvia viime aikoina. Love them all.
Booom sister! 😉 Kiiitos!!
Oon tosi ilonen, että sulla on nyt ollut jo useassa postauksessa ammattivalokuvaajan kuvia, sillä näissä tulee esille hehkuva kauneutesi parhaalla tavalla! Toki pidän myös niistä itse otetuista kännykkäkuvista, ja niistä omista kamerakuvista koska niistäkin välittyy omanlainen uniikki tunnelma, mutta juuri tällaisia kuvia sinusta henkilönä olen kaivannut blogiisi, sillä olet erittäin kuvauksellinen.
Olisi kiva nähdä kuvia sinusta myös hempeissä ja vaaleissa sävyissä/ympäristössä näiden vahvasti asennetta sisältävien kuvien rinnalla (jos saa antaa toivetta :D) pidän myös näistä, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä täysin erilaisessa ympäristössä.
Kaunista ja raikasta kevättä kaunotar!
Ihana ihana ihana kommentti. Kiitos! Lähetin tämän myös Janitalle. Hän, joka on se suurin syy upeille kuvilleni. Hänkin ilahtui. <3
Kaunista ja raikasta kevättä sinulle myös!
Hempeitä värejä ja kuosia kyllä tulossa! Kesälllä näen itseni pomppivan kukkaismekossa niityillä. Joo, mut siis laitan korvan taakse toiveesi. Hyvä onkin saada vaihtelua, ettei aina ole raffi meininki.