Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen artikkeli peloista. Pelot eivät katso ikää, ja erilaisia fobioita voi olla vaikka minkälaisia. Ehkä yleisimmät pelot liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin, esiintymiseen, ahtaisiin ja korkeisiin paikkoihin, lentämiseen ja eläimiin. Yksi yleisimmistä on myös veren näkeminen, joka ahdistaa itseänikin. En pidä myöskään neuloista ja menen aina ihan jäykäksi ja alkaa pyörryttää, jos minulta otetaan esimerkiksi verikoe. En ymmärrä miten olen joskus pienenä halunnut patologiksi… ?
Kun nyt aloin tätä aihetta miettimään, mieleeni tuli paljon erilaisia asioita, joihin itselläni kohdistuu pelkoa. En esimerkiksi pelkää lentämistä, mutta luonnonkatastrofit ovat itselleni ahdistava asia. Viime vuonna Turkissa saimme sukuni kanssa kokea todella ison maanjäristyksen, josta on varmaan jäänyt vähän traumoja. Pelot johtuvatkin usein juuri traumasta, lapsuuden kokemuksista tai tietämättömyydestä. On jotain sellaista edessä mistä ei ole riittävästi tietoa ja siihen kohdistuu tiettyjä ennakkoluuloja. Tiedän, ettei peloilla ole aina järjellistä selitystä, mutta niin se myös menee, ettei pelko ja järki ole yhteydessä toisiinsa. Vaikka kuinka koittaisi itselleen todistella, ettei jokin asia ole vaaraksi, ahdistaa se silti ihan yhtälailla. Toki, jos pelko alkaa ottaa omasta elämästä hallinnan, kannattaa hakea ulkopuolista apua.
Päivittäisiin pelkotiloihin kuuluu huoli siitä, että läheisilleni tapahtuu jotain. Olen myös itsenäinen ja pidän yksinolosta, mutten esimerkiksi uskalla lähteä metsäpolulle yksin edes keskellä päivää, koska minulle tulee helposti sellainen fiilis, että joku ajaa minua takaa tai kulkee perässä. Välttelen myös mielelläni menemistä kellariin tai ullakolle yksikseni, koska siellä voi tietysti vaania joku ? Varmasti monille yleinen pelko on se, ettei halua kuolla ahdistavalla tavalla niin kuin esimerkiksi hukkumalla tai palavassa talossa. Tsekkaan uusissa paikoissa aina hätäuloskäynnit ja mietin usein millä tavalla pelastaisin itseni tai lähtisin pakoon, jos jotain pahaa tapahtuisi. Loukkuun jääminen ja tukehtuminen olisi varmasti kaikista ahdistavin tapa kuolla. Itse kuolema ei pelota itseäni niin paljon, koska siitä ei ole tarpeeksi tietoa. En halua miettiä koko asiaa, koska se vain mutkistaisi kaikkea.
Pidän mökkeilystä todella paljon, mutta sielläkin on tiettyjä asioita, joihin kohdistuu pelkoa. En esimerkiksi tykkää lähteä yöllä huussiin, vaan minulla pitää mielellään olla saattaja tai sit pidättelen aamuun asti. Jos meen yksin huussiin keskellä yötä, niin mun sydän jyskyttää niin paljon, ette voi edes uskoa kuinka mua pelottaa. Pelkään, että joku hyökkää mun päälle sieltä metsästä tai seisoo oven takana jonkun kirveen kanssa kun tuun ulos huussista. Harvoin kotona tulee yöllä vessahätä, mutta mökillä aina ? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tämän lisäksi mökillä saattaa usein olla pitkä ruoho ja punkkeja, joita kammoan! Edellisten postauksen kuvissa näkyy peltoa, jonne en todellakaan halunnut mennä, koska pelkäsin punkkeja niin paljon. En tykkää muutenkaan mistään ötököistä, varsinkin, jos ne pistää. Parvisängyt eivät myöskään ole makuuni. En saisi unta, kun miettisin vain voisinko tippua sieltä. Myös kaikki sillat, jotka ovat vähänkin hataria tai joissa ei ole kaiteita ahdistavat.
Pelottavat ja psykedeeliset leffat ovat sellaisia, joita tykkään aina välillä katsoa, mutta katsomista usein vaikeuttaa se miten paljon niihin eläydyn. Saatan kauhuleffan tai jännärin jälkeen kuulla ääniä tai nähdä harhoja varsinkin ollessani yksin, koska minulla on niin vilkas mielikuvitus. Elokuvat ovat juuri yksi syy sille, että saatan alkaa pelkäämään jotain asiaa. Kaikki leffat haikaloista tai tummista vesistä pelottavat. En uskalla pulahtaa järviveteen kun muutamaksi minuutiksi, koska minua pelottaa, että joku tarttuu minua jalasta. Uima-altaassa uin mielelläni, sillä on tärkeää nähdä pohjaan.
Lukiessani omaa postausta, jää minusta varmasti sellainen kuva, että olisin ihan hullu 😀 Todellisuudessa uskon, että monilla on vastaavia pelkoja, eivätkä nämä suoranaisesti ole koskaan vaikuttaneet negatiivisesti tai ottaneet ohjaksia elämästäni. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia pelkoja teillä on?
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉