Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen artikkeli peloista. Pelot eivät katso ikää, ja erilaisia fobioita voi olla vaikka minkälaisia. Ehkä yleisimmät pelot liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin, esiintymiseen, ahtaisiin ja korkeisiin paikkoihin, lentämiseen ja eläimiin. Yksi yleisimmistä on myös veren näkeminen, joka ahdistaa itseänikin. En pidä myöskään neuloista ja menen aina ihan jäykäksi ja alkaa pyörryttää, jos minulta otetaan esimerkiksi verikoe. En ymmärrä miten olen joskus pienenä halunnut patologiksi… ?
Kun nyt aloin tätä aihetta miettimään, mieleeni tuli paljon erilaisia asioita, joihin itselläni kohdistuu pelkoa. En esimerkiksi pelkää lentämistä, mutta luonnonkatastrofit ovat itselleni ahdistava asia. Viime vuonna Turkissa saimme sukuni kanssa kokea todella ison maanjäristyksen, josta on varmaan jäänyt vähän traumoja. Pelot johtuvatkin usein juuri traumasta, lapsuuden kokemuksista tai tietämättömyydestä. On jotain sellaista edessä mistä ei ole riittävästi tietoa ja siihen kohdistuu tiettyjä ennakkoluuloja. Tiedän, ettei peloilla ole aina järjellistä selitystä, mutta niin se myös menee, ettei pelko ja järki ole yhteydessä toisiinsa. Vaikka kuinka koittaisi itselleen todistella, ettei jokin asia ole vaaraksi, ahdistaa se silti ihan yhtälailla. Toki, jos pelko alkaa ottaa omasta elämästä hallinnan, kannattaa hakea ulkopuolista apua.
Päivittäisiin pelkotiloihin kuuluu huoli siitä, että läheisilleni tapahtuu jotain. Olen myös itsenäinen ja pidän yksinolosta, mutten esimerkiksi uskalla lähteä metsäpolulle yksin edes keskellä päivää, koska minulle tulee helposti sellainen fiilis, että joku ajaa minua takaa tai kulkee perässä. Välttelen myös mielelläni menemistä kellariin tai ullakolle yksikseni, koska siellä voi tietysti vaania joku ? Varmasti monille yleinen pelko on se, ettei halua kuolla ahdistavalla tavalla niin kuin esimerkiksi hukkumalla tai palavassa talossa. Tsekkaan uusissa paikoissa aina hätäuloskäynnit ja mietin usein millä tavalla pelastaisin itseni tai lähtisin pakoon, jos jotain pahaa tapahtuisi. Loukkuun jääminen ja tukehtuminen olisi varmasti kaikista ahdistavin tapa kuolla. Itse kuolema ei pelota itseäni niin paljon, koska siitä ei ole tarpeeksi tietoa. En halua miettiä koko asiaa, koska se vain mutkistaisi kaikkea.
Pidän mökkeilystä todella paljon, mutta sielläkin on tiettyjä asioita, joihin kohdistuu pelkoa. En esimerkiksi tykkää lähteä yöllä huussiin, vaan minulla pitää mielellään olla saattaja tai sit pidättelen aamuun asti. Jos meen yksin huussiin keskellä yötä, niin mun sydän jyskyttää niin paljon, ette voi edes uskoa kuinka mua pelottaa. Pelkään, että joku hyökkää mun päälle sieltä metsästä tai seisoo oven takana jonkun kirveen kanssa kun tuun ulos huussista. Harvoin kotona tulee yöllä vessahätä, mutta mökillä aina ? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tämän lisäksi mökillä saattaa usein olla pitkä ruoho ja punkkeja, joita kammoan! Edellisten postauksen kuvissa näkyy peltoa, jonne en todellakaan halunnut mennä, koska pelkäsin punkkeja niin paljon. En tykkää muutenkaan mistään ötököistä, varsinkin, jos ne pistää. Parvisängyt eivät myöskään ole makuuni. En saisi unta, kun miettisin vain voisinko tippua sieltä. Myös kaikki sillat, jotka ovat vähänkin hataria tai joissa ei ole kaiteita ahdistavat.
Pelottavat ja psykedeeliset leffat ovat sellaisia, joita tykkään aina välillä katsoa, mutta katsomista usein vaikeuttaa se miten paljon niihin eläydyn. Saatan kauhuleffan tai jännärin jälkeen kuulla ääniä tai nähdä harhoja varsinkin ollessani yksin, koska minulla on niin vilkas mielikuvitus. Elokuvat ovat juuri yksi syy sille, että saatan alkaa pelkäämään jotain asiaa. Kaikki leffat haikaloista tai tummista vesistä pelottavat. En uskalla pulahtaa järviveteen kun muutamaksi minuutiksi, koska minua pelottaa, että joku tarttuu minua jalasta. Uima-altaassa uin mielelläni, sillä on tärkeää nähdä pohjaan.
Lukiessani omaa postausta, jää minusta varmasti sellainen kuva, että olisin ihan hullu 😀 Todellisuudessa uskon, että monilla on vastaavia pelkoja, eivätkä nämä suoranaisesti ole koskaan vaikuttaneet negatiivisesti tai ottaneet ohjaksia elämästäni. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia pelkoja teillä on?
8 Responses
Minulla on ihan samanlaisia pelkoja kuin sinulla. Luulen myös, että ovat ihan yleisiä tuntemuksia! Juurikin noi kuolemispelot, lähimmäisille huonosti käyminen ja punkit! Kuolema itsessään ei pelota, mutta aina katsoo sillä silmällä ympäristöään ja tsekkaa ”vaaran paikat”. Ja kauhuleffoja en pysty katsomaan ollenkaan 🙂
Ei kuulosta yhtään hullulta, tai sitten minäkin olen! Ihan samoja pelkoja löytyy täältäkin. Erityisesti tuo huussiin meno yöllä kolahti ?
Perussettiä didn’t worry et oo hullu 😀 mä pelkään myös läheisten menettämistä/lasten sairastumista jne. Ja olenkin käynyt terapiassa käsittelemään näitä pelkoja ja kontrolloinnin tarvetta se on auttanut. 🙂 Sit ‘kevyempiä’ pelkoja on juurikin, että järvessä tapahtuu jotain mutta yleensä oon ihan varma, että nään kohta hain evän tai jos avaan silmät veden alla niin hai ui suu auki vastaan! Ja metsässä on pimeellä Jason Vorhees ja pimeellä, kun menee vessaan niin pelottaa, että peilissä on Bloody Mary vaikka ei sano ääneen mitään vaan ajattelee vaan :’D joo paljon on kauhuleffoista johtuvia pelkoja, viiti edes kaikkia listata, rikas mielikuvitus olis hyvä saada valjastettua paremmin hahhah 😀
Ja tässähän piti lukee don’t worry, kiva tää autocorrect.
Ei kyllä kovin normaaliakaan ole jos oikeasti kuulee ääniä ja näkee harhoja elokuvien katsomisen jälkeen.
Lievästi alakuloinen mielentila tuntuu vähentävän pelkäämistä ja stressaamista. Ehkä “masennuksessa” on kyse siitä, ihminen yrittää auttaa sillä tavalla itseään.
Patologin työ ei loppujen lopuksi ole kovin ihmeellistä, vähän tylsää pikemminkin. Jotain satun asiasta tietämään.
Tavallaan ilahduin tästä postauksesta (tai en tiedä onko oikein sanoa että ilahtuu kun toinen kertoo peloistaan), koska mulla on samanlaisia pelkoja ja oon vähän hävennyt niitä ja nuorena ajatellut että sit aikuisena en pelkää enää. Pelkään edelleen pimeää (mökillä mies tulee yöllä saattamaan jos pitää käydä vessassa), pelkään sairastumista ja olla yötä yksin kotona ( asutaan vähän syrjässä hkissa).