POHDINTAA AAMUKAHVIN ÄÄRELLÄ

 

Pohdiskelin tänään postausta kirjoittaessani aamukahvin äärellä miten paljon vaikutusta joillakin kommenteilla voi olla alitajuntaan. Huomaan nimittäin, että alan helposti keksiä vaihtoehtoisia ja korvaavia sanoja työnteolle. Se on alkanut häiritä, kun koittaa kierrellä työ-sanan käyttöä blogissa ja jotenkin peitellä sitä. Minuun on vaikuttanut ne muutamat kommentit, joissa bloggaamista työnä on kyseenalaistettu. En saisi antaa tällaisten kommenttien vaikuttaa, koska tiedän kyllä millaista työtä bloggaaminen on. Ei ole kenenkään asia määritellä sitä mikä on oikeaa työtä ja mikä ei.

Ihminen on helposti altis kaikenlaiselle kommentoinnille. En saisi antaa kommenttien vaikuttaa, koska tiedän, että suurin osa lukijoista ja kommentoijista on kuitenkin sellaisia, jotka ymmärtävät. Minua nimittäin välillä turhauttaa se, miten vaikeaa joidenkin on käsittää tätä alaa. Olen puhunut myös läheisilleni kyseisestä aiheesta. Heidän kanssaan en mieti erityisesti työstä puhumista, mutta kirjoittaessa kiinnitän siihen usein huomiota. En haluaisi provosoida negatiivisten kommenttien kirjoittajia aiheella. Sanomalla asian ääneen, saan sen kuitenkin pois mielestä, jolloin minun ei tarvitse enää miettiä koko asiaa.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.

Täällä olo on tuntunut täysin lomalta. Olemme viettäneet päiviä rannalla ystävien kanssa, syöneet hyvin ja ihan vain oltu. Ei mitään sen kummempaa, mikä onkin ollut ihanaa! Ihan muutamassa päivässä olen huomannut unen laadun myös parantuneen. Valon, auringon ja lämmön piristävän vaikutuksen tuntee heti. Luin jostain, että viikon talviloma auringossa antaa D-vitamiinia jopa 8 viikoksi!

xx Didem

13 Responses

  1. Entä, jos tekisit postauksen aiheesta ja mitä mieltä olet itse bloggaamisesta työnä. Luultavasti lukijoitakin kiinnostaisi pitkästä aikaa syväluotaavampi postaus ajatuksistasi.

  2. Ootko miettinyt koskaan että pitäisit vaikka pari kuukautta kokonaan lomaa bloggaamisesta? Mikään pakkohan sun ei ole blogia pitää elääksesi. Sosiaalista painetta kyllä voi olla tehdä jotain työkseen koko ajan.

  3. Mietin taas itse sellaista et onko mitään iloa et blogi on avoin: mikset julkaise vaan kommentit joista pidät! Ethän sä tee yhteistöitäkään jos et usko niihin. Myös suodattajan voi varmaan hankkia jos ei jaksa käydä idioottien nakutuksia läpi. Eihän ihmiset uskalla tulla sanoo päin naamaa tarinoitaan niin mitä järkeä pitää tällästä epärealismia yllä.

    Toisekseen onko mitään järkeä tavotella menestystä blogilla jos ei tarvi sitä? Eikse taiteellinen näkemys ja riippumattomuus ole enemmän se juttu mitä montako lukijaa. Eikse lukijoiden laatu ole tärkeämpi tässäkin asiassa ja toisaalta se et teet blogia itselles samoinku pukeudut itselles.

    Mun mielestä sulla on jo kaikki, etkä tarvi enää mitään.

  4. Kaiketi työlle on olemassa ihan asiallisia määritelmiä. En ole varma, mitä määritelmää esim.tutkijat käyttävät, mutta arvelen, että jotakin tällaista: laillista toimintaa, josta maksetaan asianmukainen, verotettava korvaus. Vaikea uskoa, että “hauskuus” millään lailla sisältyy työhön määritelmänsä mukaisesti. Bloggaaminen on työtä, mutta eri asia sitten tietenkin on, mitä työtä arvostetaan/mikä työ on eettistä. Minua blogeissa häiritsee se, että sisältö perustuu kaupallisille arvoille ja blogit kannustavat kuluttamaan. Toisaalta luen blogiasi, koska sinulla on kiva tyyli ja jos haluan välttää hutiostoksia, katon vähän mallia sinulta? ristiriitainen juttu.

  5. Didem.. Sinä olet hyvä työssä, jota teet. Sinä olet onnistunut.. – joskus on vaikea onnistua työssään koko ajan, etenkin kun sitä on tehtävä jatkuvasti. En minä ainakaan kuitenkaan suosita sinulle työtaukoa, koska silloin pelkään että katoat, etkä enää palaa. Hei beibi, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot, ja muista – älä lopeta työtäsi. Älä pidä taukoja. Tää on sun duuni! Sinun teksti. Sinun kuvat.

  6. Itseäni lähinnä ärsyttää tiettyjen bloggaajien avautumiset siitä, kuinka elämä on niin hektistä ja kiireistä bloggaajana ja kuinka millään ei löydy omaa aikaa tai perheen keskeistä yhteistä aikaa. En tiedä, ehkä mieli muuttuisi, jos näkisi minkälaista bloggaajien arki oikeasti on, mutta tällä hetkellä se näyttää olevan lähinnä aamukahvien noutamista lähikahvilasta, lounassalaattien syömistä Teatterissa ja erilaisissa pr-tilaisuuksissa pyörimistä. Sinunkin blogitekstisi ovat suurimmilta osin melko lyhyitä ja, jos näin totta puhutaan, aikalailla tajunnanvirtaa ja osin aika huonolla äidinkielellä kirjoitettuja, joten en näe, että niiden kirjoitteluun ja viimeistelemiseen, tai vaikkapa valokuvaussessioihin kuluisi monia kymmeniä tunteja viikossa. Sekin on ihan oma keskustelunaihe, kuinka paljon nämä yllämainitut aktiviteetit vaativat ammattitaitoa tai kuinka henkisesti vaativia ja rankkoja tehtäviä ne ovat.

    Muutamalla ehkä menestyneimmällä suomalaisbloggaajalla näyttää olevan myös joku muu (lähes) täysipäiväinen työ, mutta harvoin heiltä kuuluu narinaa siitä, kuinka rankkaa ja vaativaa tämä elämä on näin bloggaajana. En tiedä omasta menneisyydestäsi, mutta olettaisin, että et ole montaakaan päivää viettänyt ns. “oikeissa töissä”/ollut merkittävä tulonlähde perheessäsi tai kantanut suurta tulosvastuuta työssäsi. Tähän kun vielä lisätään aiemmat kommenttisi siitä, kuinka naiset kuuluvat kotiin, miehet töihin, ja muut negatiiviset kommentit 8-16 työskentelevistä tylsistä jakkupukuisista naisista, onko ihmekään, että korvaan särähtää se, kuinka yrität tätä nykyään tyrkyttää itseäsi vakavasti otettavana uraohjuksena.

    Mukava blogiasi on lukea, ei siinä mitään, mutta näin itse vuosia opiskelleena ja valtavasti uhrauksia tehneenä, suhteellisen korkeassa asemassa työskentelevästä naisesta bloggaaja vakavasti otettava työtittelinä kuulostaa oudolta.

    1. Nyt vasta tajusin. Eli mieluisia unelma-ammatteja ei kannata verrata ikävään työhön. Tästä oon kyl samaa mieltä oli se sit pieni tai miljardibisnes.

      Kyl se äkkirikastuminen usein uhrauksia vaatii oli tapa mikä vaan. Ehkä tää start up boomi ja teknologinen vallankumous antaa väärän kuvan mitä rikastuminen tyhjästä useimmiten on: jostain on saatava alkupääoma epävarmoihin hommiin. Toisaalta oma mielipiteeni on se, että ei sekään ilmaista ole jos nai rikkaan puolison, sillä harva ihminen kestää rikkautta eli syntyy tai muuttuu mulkuksi. Tai myötätunnottomaksi. Esittämisen taso vaihtelee, itse arvostan enemmän sellasia myötätunnottomia ihmisiä jotka on reilusti sellasia kun ovat eivätkä peittele. Käytöstavoilla ei tee mitään jos ne ei heijasta todellista asennoitumista, eihän viiniäkään laimenneta kun se kaadetaan pöytään.

      1. Mut kommentoin nyt itselleni tähän Didem24 keskustelualustalalle että sitä ei voi viedä silti pois kuinka varmasti tälläsen blogin kans töissä on myös tavallaan koko ajan. Siis mukavissa töissä. Ei tällästä blogia pitämällä työn jälki parane pinnistelemällä vaan rentoutumalla, siks ymmärrän ihmisiä jotka taas ei pidä työnä kun tajusin mitä ajatte takaa eli miellyttävyysasiaa. Toki sitä raakaa työtö varmaan myös riittää, toteutuspuoli sit vaatii sen.

        Vapaa-ajasta on aika paljon kilpailua, baarit, ystävät, facebookit youtubet miljoonat blogit tv.. se et me pörrätään täällä ei oo sattumaa vaikka siihen suuntaan puhutaan nyt et kuka vaan voi.. Sinänsä myös ristiriitaista et meille tuotetaan palvelua ilmaiseksi ja täällä haukutaan et tää ei oo mitään? Tavallaan myös häviävän kommunistisen Suomen varjopuolia ehkä eletään.

        Mitä luulet Didem jos oisit 18v ja lukijat 13-20v, oisko kukaan lukija sitä mieltä et bloggaus ei oo työtä?

        Oon kyl sitä mieltä ettei kannata välittää ihmisten mielipiteistä vaan olla sentteri pystyssä yhteiskunnalle, muuttumatta kyyniseksi, nähden valon valomerkin sijaan.

    2. juuri näin^^, itsellä reilun 20 vuoden opiskelu tausta ja olen tehnyt paljon töitä saavuttaakseni nykyisen asemani työmaailmassa. Työni vaatii uhrauksia ja voin sanoa, että välillä on rankkaa kun tekee yli sillointällöin yli 20h työpäiviä…. Jos bloggaus tuntuu liian “rankalta” niin aina voi tehdä jotain muuta…, vaikka mennä kouluun ja hankkia kunnon työ:)

    3. Todella hyvin sanottu! Itsellä myös kaksi korkeaa koulutusta ja oma yritys joka kyllä vaatii töitä enkä valita. Ei paljon ehdi kahviloissa aamukahvilla istuskella tai kuvata joka päivä omaa asua. Jos tuota haluaa työksi kutsua niin sitten pitäisi olla teksteissä myös oikeaa asiaa ja kunnon kuvat, itse kutsuisin tuota enemmän harrastukseksi kun sen kuka vaan voi aloittaa ilman minkäänlaista koulutusta, vähän kuin päiväkirja.

      Ja varmasti on totta että oikeita töitä ei paljon ole tehty tai ole tietoakaan siitä mitä itsenäisesti asuminen ja omien elinkustannusten maksaminen on jos on tottunut elämään miesten siivellä ja saa kivoja lahjoja siitä hyvästä että heitä “palvoo”. Se miten täytyy tuoda julki miten mies pitäisi huolta jos tulisi ero ja se miten puhutaan nimenomaan alentavasti töissäkäyvistä ihmisistä huokuu selvästi epävarmuutta ja osoittaa että ehkä niitä kouluja ei ole tarpeeksi käyty tai olla oltu oikeissa töissä kun viitsii muita mollata. Tarkoitus ei ole loukata ketään mutta nämä asiat paistavat läpi. En tosiaan kuten professionaalikaan pitäisi bloggaamista minään urana. Jotkut tekevät oikeasti pitkiä työpäiviä ilman minkäänlaisia lomia eivätkä valita. Tottakai valittaa saa, jokaisella on siihen oikeus mutta ei sitä tarvitse tehdä julkisesti ja kerätä sillä huomiota. Kuitenkin blogissa on tainnut tulla useasti ilmi se miten miehesi tekee töitä kotoa käsin ja miten vietätte aikaa enemmän yhdessä kuin monet avioparit. Kukin tyylillään.

  7. Kuten yllämainitussa kommentissa, luulen että sulle negatiivisten kommnettien määrä johtuu nimenomaan niistä ajoista jolloin aloitit bloggauksen ja kirjoittelit tosi provoavia tekstejä kuten “kiltit prinsessat saa” (jossa kyse oli merkkilaukun saamisesta lahjaksi) ja juuri tuo yllämainittu “julistus” siitä miten tykkäät olla alistuvassa asemassa miestäsi kohtaan ja kuinka haluaisit laittaa kaikki naiset kodinhoitokurssille jne.. Jos todella haluat olla hyvä bloggaaja, älä aliarvioi lukijoitasi. Näe vaivaa postauksiin, nyt tämäkin teksti on jotenkin tosi lyhyt ja siinä on monia hassuja lausahduksia. Jotenkin postauksistasi huokuu tietynlainen “te alamaiset lukijani” asenne-toisinaan, mitä muissa blogeissa ei näe. Mieti, mitä oikeasti haluat bloggaamiselta. Haluatko vain pönkittää “seurapiiriroua” elämääsi vai oikeasti saavuttaa blogilla isompia asioita? Mutta siis, en ihmettele negatiivisten kommenttien määrää. Kutsuisin blogiasi enemmän harrastukseksi kuin työnteoksi.

  8. Didem, se että kirjoitat pohdinta-tekstin lomaltasi, on ihan ok. Olethan siellä lomalla eikä töitä olisi pakko tehdä. Kirjoitat välillä pidempiä, välillä lyhyempiä tekstejä. Esimerkiksi postauksesi kuntosalista oli tosi hyvä, innostunut ja paneutuva. Olet varmasti alkanut alunperin kirjoittaa blogia itseäsi varten ja vaikka matkan varrella lukijakunta on lisääntynyt paljon, ei se tarkoita ettet saisi kirjoittaa asioista joista olet itse kiinnostunut. Jokaisellahan on vapaus valita minkälaisia blogeja lukee. Lukijat saavat olla kriittisiä, mutta he eivät saa kuvitella että blogi olisi olemassa vain heitä varten.

Leave a Reply

Your email address will not be published.