Kuvat: Janita Autio
Jakku // Zara
T-paita // Tommy Hilfiger
Housut // Samsøe&Samsøe
Kengät // Ecco
Laukku // Chanel
Huomenta täältä meidän hotellihuoneen terassin sohvalta. Hyvät yöunet takana ja pian kokoonnumme hotellissa asuvien ystävien kanssa aamupalalle. Palmun lehdet tekevät tähän terassille kauniin varjon. Asuimme noin kolme vuotta sitten samassa hotellissa pidemmän ajan ja jo silloin Gran hotel Guadalpin Banus vei sydämeni. Meistä tuli osa hotellia, kun henkilökunta tunsi meidät jo niin hyvin. Luca polskutteli ahkerasti lastenaltaalla.
Hotelli on vanha, mutta toimiva. Lapsenkin kanssa täydellinen. Hotelli sijaitsee rannassa ja Puerto Banuksen satamaan on kävelymatkaa noin 1,5 km rantapromenadia, eli matka ei tunnu miltään, kun voit katsella merta ja kivoja beach clubeja ja ravintoloita, joita rantareitiltä löytyy.
Mietin tässä eilen kun olin taas ottamassa puhelinta esille, että kaiken sosiaalisen median keskellä on hyvä pysähtyä miettimään mitä aitoa meidän ympärillä on. Muutaman kerran olen täälläkin havahtunut siihen, että otan puhelimen heti käteen, kun jotain on tapahtumassa tai kun tullaan johonkin uuteen paikkaan. Mitkä asiat oikeasti merkitsevät ja ovat läsnä meidän arjessa, tai kun olet lomalla ystävien/perheen kanssa. On tärkeää tutkailla maailmaa muutenkin kuin erilaisten filttereiden ja kameran läpi. Vaikka omaan iltarutiiniin kuuluukin ihmisten ja oman instastoryn katselua päivän tapahtumista ja hyvistä hetkistä.
Lucakin välillä mainitsee, ettei äidin tarvitse koko ajan ottaa puhelinta esille ja tallentaa jokaista hetkeä. Lapselle on hyvä opettaa, että heidän läsnäolo riittää eikä jokaista hetkeä tarvitse jakaa muiden kanssa, mikä on toki välillä vaikeaa tässä työssä. Perheen kanssa reissussa (viimeksi kun oltiin Espanjassa pari viikkoa sitten) tämä asia tuli erityisesti esille, kun oli lomalla ja yritti ottaa välillä edes hieman etäisyyttä sosiaalisesta mediasta. Usein sitä käy mielessä, että jossei jotain hetkeä tallenna niin sitä ei ole tapahtunutkaan tai ainakin se, että on on ikävä, jossei muistoihin voi palata jälkikäteen.
Lapsuudenkodissa meillä on tosi paljon valokuva-albumeja, joita on ihana selata. Niissä on ihan oma tunnelmansa, ja vanhat paperiset kuvat tuovat ihanalla tavalla muistoja mieleen. Olisi hyvä teettää digitaalisia kuvia ja kasata niistä albumeja, mutten ole vain saanut aikaiseksi. Minulla on paljon erilaisia ideoita, joita haluaisin toteuttaa kuvien kohdalla.
Mutta tällaisia mietteitä tänään. Muistakaa olla läsnä hetkissä ja jättää välillä puhelimet pois.
Nyt juomaan kahvia, tuorepuristettua appelsiinimehua ja syömään hedelmiä.
xx Didem
8 Responses
Oman inatastoryn katselua?! Repesin tolle itserakkauden huipentumalle… miten oisi oikeesti realitu check??
Vähän sama kuin sanoisi vanhojen valokuvien katselua itserakkaaksi ? Ihana D ❣️
Jos katsoo vain itsestä otettuja vanhoja valokuviaan, niin voisi sitä ehkä vähän itserakkaaksi sanoakin 😀 Mutta kukin tavallaan, ei siinä mitään.
Aina löytyy teitä, jotka haluatte ymmärtää sanomaani tahallaan väärin 🙂
Heippa, ensinnäkin superhienoja kuvia ?
itse huomasin tuon saman “hetkessä elämisen” juuri muutamia viikkoja sitten lomamatkalla. Olimme ystävien kanssa reilu viikon reissulla, ensimmäisinä päivinä puhelin oli vielä esillä ja ikuistin kuviakin. Sen jälkeen voin rehellisesti sanoa että puhelin oli visusti laukussa, oltiin sitten syömässä, rannalla tai hotellilla. Ja se jos jokin oli vapauttavaa ?. Pitkästä aikaa tuntui että pystyi nauttimaan täysillä atmosfääristä, ihmisistä ja kaikesta ympärillä. Nyt taas takaisin suomessa ja omasta mielestä liikaa puhelimella ?
Hyvää kesää!
Kun löytäisi tasapainon hetkessä elämisen ja somettelun välille? Haluan kuitenkin tallentaa tiettyjä hetkiä (moniakin sellaisia). Paljon kuvaan myös sellaista matskuu, jotka jää ihan vain omiin muistoihin.
Mutta kuten tekstissäkin sanon, niin onhan se kivaa seurata sängyssä illalla ennen nukkumaanmenoa muiden kavereiden/tyyppien stooreja. Yleensä niistä tulee hyvä fiilis.
Hyvää kesää myös sinulle ?
Itse ei niin aktiivisena somettajana(en juurikaan käytä instastorya tms) on kiinnostavaa kuulla miten bloggaaja/somessa aktiivinen tyyppi käyttää puhelinta arjessa jakaakseen hetkiä. Itse en koskaan muista koko puhelinta, kun on jokin kiva hetki. Jäkeenpäin saattaa harmittaa, kun olisi kiva palata niihin tunnelmiin. Mutta muistoissahan ne elää kuitenkin.
Niin tosiaan..tämäkin pitää muistaa, että moni (ehkä suurin osa ihmisistä kuitenkin vielä) jättää sen somettelun ja tilanteiden ikuistamisen kokonaan pois. Itse liikkuu sellaisessa seurassa, jossa somettelu on niin isossa roolissa, että väkisellä itsekkin ottaa sen puhelimen esille.
Ei kaikki kuvaamani materiaali päädy someen. Otan paljon videoita esim Lucasta ja tarkoitus olis joskus tehdä niistä kooste. Olen tallentanut videopätkiä Lucan syntymästä saakka. Olisi ihana editoida ne ja tehdä niistä yksi pidempi pätkä.
Aurinkoista viikonloppua ?