Törmäsin Jodelissa viime viikolla aloitukseen, joka laittoi kyynelkanavat virtaamaan. Olen koittanut kirjoittaa tätä postausta monta kertaa, mutta aina se on jäänyt kesken. Olen miettinyt, onko turha enää palata vanhoihin kirjoituksiin ja alkaa selittelemään omaa menneisyyttä, mutta palatessani jälleen lukemaan kaikkia kommentteja aiheesta sain viimein rohkeuden kirjoittaa tämän tekstin. Jodelin aloituksessa keskusteltiin vanhasta postauksesta, jossa kerroin silloisesta elämäntyylistäni todella provosoivaan tyyliin. Blogini alkuvaiheessa kirjoitin mielestäni nokkelasti ja koitin synnyttää kohua, mutta olen joutunut maksamaan siitä kovan hinnan. Minua pidettiin ”gold diggerinä” jonka aiheuttamaan kohuun oli helppo lähteä mukaan ja lyödä itse lisää löylyä kiukaalle, sillä asia otti päähän niin paljon. Olen kuitenkin kasvanut ja muuttunut ihmisenä niiltä ajoilta ja myös oppinut läksyni. Mielestäni jokainen saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, jonka oli tarkoitus alunperin olla myös tuon kohua aiheuttaneen postaukseni pointti. Olen pahoillani siitä, miten tökerösti toin asioita esille eikä tarkoituksena ollut loukata ketään, saati kehottaa ihmisiä elämään jollain tietyllä tavalla.
Olen se tyttö joka rakastui mieheen, joka vei minulta jalat alta ja näytti sellaisen tavan elää, josta olen kovin kiitollinen. Hän on myös tukenut ja kannustanut minua toteuttamaan itseäni sillä urapolulla, jossa olen tänä päivänä. Meidän kymmenen vuoden taipale on ollut yhtä vuoristorataa, mutta kaikesta ollaan yhdessä selvitty. Olen joutunut kasvamaan todella paljon mieheni rinnalla ja ruotinut blogissa sellaisia henkilökohtaisia asioita, jotka olisi hyvin voinut jättää kirjoittamatta. Nykyään osaan erottaa henkilökohtaisen elämän työstäni, joka toimii omalla kohdallani paremmin. Jos perustaisin blogin nyt ensimmäistä kertaa, tekisin asiat toisin.
Mitä tulee erilaisiin lehtihaastatteluihin. Media leimasi minut blogini alkuaikoina nopeasti ”luksuskotirouvaksi” jota onkin siitä lähtien käytetty klikkiotsikkona yhdessä sun toisessa yhteydessä. Me Naiset -lehteen tehtiin haastattelu, jossa haluttiin kertoa tarinani nimenomaan tästä kyseisestä vinkkelistä. Olin tuolloin helposti vietävissä enkä osannut aina pukea ajatuksiani sanoiksi. Muistan myös yhden blogipostauksen, joka piti julkaista otsikolla ”Mitä naiseus minulle merkitsee”, mutta vaihtuikin viime hetkellä erään lehden toiveesta raflaavampaan ja myyvään versioon: ”Miten hurmata menestynyt mies”, josta johtuen postauksen kulma muuttui täysin. Naiivi tapa ajatella johti minut tilanteisiin, jossa onnenonkijan leimaa on ollut vaikea lähteä muuttamaan. Tällä hetkellä mediakritiikki on terminä paljon tutumpi ja minulla on yritys, jonka eteen olen tehnyt kovasti töitä jo monen vuoden ajan. Muoti on aina ollut suurin intohimoni, ja olen mennyt askel kerrallaan kohti tätä unelmaa.
Olen pienestä asti ollut se tyyppi, joka on ollut heikompien puolella ja valmiina auttamaan muita. Tapanani ei ole tuomita ketään enkä pidä ajattelusta, jossa toisen menestys olisi itseltä pois. Läheiseni kyllä tietävät tämän enkä ole koskaan kokenut, että minun tarvitsisi todistella asiaa mitenkään. Suomalaisilla on valitettavasti tapana arvostella rankalla kädellä ihmisiä, jotka poikkeavat jollain tavalla massasta. Olenkin joutunut olemaan koko blogiurani ajan suurennuslasin alla, joka on ajoittain ollut raskas taakka kantaa. Elämänkokemuksen myötä olen kuitenkin tänä päivänä paljon vahvempi ja tiedän kuka olen. Elämänjanoisena ihmisenä haluaisin kannustaa elämään enemmän ja pohtimaan vähemmän mitä naapuri puuhaa. Siitä kun ei itse saa mitään. Luultavasti vain pahan mielen, jos lähtee vertaamaan muihin. Kannustetaan toisiamme. Itselläni on valtavan hieno tukiverkosto. Ympärilläni on paljon vahvoja, itsevarmoja naisia, ystäviä, kollegoita, työnantajia, joilta olen oppinut paljon. Haluan vielä painottaa, että naisen paikka ei missään nimessä ole alistuva, vaan me kaikki olemme tasavertaisia. Jos ei vielä tässä yhteiskunnassa niin vähintäänkin tavoitteena tämä on mielestäni tärkeä. Olen halunnut näyttää esimerkkiä siitä miten unelmat voivat toteutua, kun on valmis tekemään pitkäjänteisesti töitä ja pysyä mahdollisimman optimistisena, tuli eteen sitten mitä tahansa. Haluan, että me naiset seisomme yhdessä ja tuemme toinen toisiamme.
Itselläni on aina ollut vahva hoivavietti ja se näkyy kaikissa ihmissuhteissa. Tykkään ”palvella” eli olla hyödyksi ja auttaa niin ystäviä, perheenjäseniä, lastani kuin miestänikin. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin jollain tavalla tossun alla. Naisen paikka kun ei ole pelkästään keittiössä essu päällä. Pakko sanoa, että sosiaalinen media on hyvin armoton paikka ja sitä on vaikea käsittää, mikäli ei itse ole alalla. Some jättää yksin monien asioiden kanssa ja saattaa helposti näyttää väärän kuvan. Virheille on harvoin tilaa julkisessa keskustelussa, joka nostaa kynnystä ottaa kantaa asioihin. Tuomitseminen ei ole oikea tapa, vaan pitäisi mielummin antaa tilaa kasvaa ja kehittyä. Jotta ihmiset uskaltaisivat kertoa oman mielipiteensä, on annettava mahdollisuus tehdä myös virheitä. On ihan selvää, ettei kaikkea voi tietää, mutta se ei tarkoita sitä etteikö olisi valmis oppimaan uutta.
xx Didem
11 Responses
❤
?
Hyvä kirjoitus! Meidän yhteiskunta on niin lokeroiva ja tuomitseva, jos olet “virheen” tehnyt se määrittelee sinut loppuelämän. Surullista, eikä ole totta. Minä en ole ollut tietoinen tästä polttomerkin. Olen seurannut sinua vasta vähän aikaa ja olen saanut instagramissa sinusta juuri tuollaisen kuvan kuin itse kerroit: työtä tekevä, ystävällinen ja rakastava, niin ystäviä kuin perhettäkin kohtaan. Olet myös mielestäni kovin inspiroiva; hedelmälautaset kuuluvat nyt myös minun päiviin! ?
Toivotan sinulle ihanaa, rakastavaa ja työn täyteistä syksyä!
T. Satu
Teemu selänneki kertoi jossain surullisena kaveristaan, kaupan kauppiaasta, joka osti mersun ja asiakkaat kaikkosi kun kauppiaan pihalla oli liian hieno auto ja sitten tää teemun kaveri alkoi parkeerata autonsa muulle. Tämä kuvastaa suomalaista kaavaa. Suomessa verotustiedoista on tehty mediarumba ja se myy. Ihmisiä vituttaa kun jollain on rahaa. Raha ei tuo onnea. Shine your light! Se on kaunista ku haluu että muutkin menestyy ja auttaa niin ettei tee siitä numeroa. Love u, jokaisella on oikeus muuttua ja olla eri mieltä kuin hetki sitten, toisaalta kaunista että olet muuttunut ja löytänyt oman uran!
Hieno ja vahva postaus Didem. Olet luonut itsekin hienon uran vaikuttajana, eikä mielestäni kenelläkään ole asiaa tulla arvoimaan toisen elämäntapaa. Sinulle on mahdollistunut kyseinen elämäntapa ja siinä se. Moni voi varmaan myöntää, että jos olisi sinun tilanteessasi, niin nauttisi mahdollisuudesta yhtä mielellään. Jokainen elää tyylillään, eikä sen arvoiminen kuulu muille 🙂
Hei Didem!
Ompa hyvä teksti! ??
❤️ Sinua vuosia seurannut ja samastun sinuun monessa asiassa hyvin vahvasti, luonteen puolesta, naiivius, elämänilo, ym, vaikka en elä samanlaista elämää kuin sinä.
Olet ehkä kaikista eniten kunnioittamani roolimalli: olet aina niin rento, rauhallinen, ystävällinen, hyvää seuraa, vastuuntuntoinen ym. Tuot tarinoillasi ainakin minun elämääni aurinkoisuutta, elämäniloa ja hyvää mieltä! Kiitos. Näinä aikoina sitä varsinkin tarvitaan.
Viiltävä kateus on se joka laittaa ihmiset kirjoittamaan sinusta pahaa. Mitään muuta syytä ei ole!
Kaikkea hyvää sinulle! ?
Hyvä postaus! Kerran töissä tuli puheeksi bloggaajat (vaikuttajat?) ja se miten heidän todellinen luonne/persoona näkyy heidän kanavissa. Yksi työkaveri kertoi olleensa sun kans samalla luokalla ala-asteella ja kuvasi sua juurikin näin kuin itsekin sanoit “Olen pienestä asti ollut se tyyppi, joka on ollut heikompien puolella ja valmiina auttamaan muita.” 🙂 Aika kiva että vuosienkin päähän tällainen mielikuva susta on kantautunut mulle – ihan random seuraajalle 🙂
Mielettömän hieno kirjoitus, mutta teksti ei taida olla täysin oma tuotoksesi? Sisältö/ajatukset epäilemättä ovat omiasi, mutta ne on puettu tekstiksi vähän liian ”ammattimaisesti,” jotta uskoisin sinun kirjoittaneen tekstin itse. Äläkä ota tätä pahalla. Luulen etten ole ainoa, jolla tämä on käynyt mielessä.. Tsemppiä ja kaikkea hyvää silti sinulle! Netissä kiusaaminen ja ilkeily ei todellakaan ole ok ja vanhat jutut voitais pikkuhiljaa unohtaa.
Itsellä ei käynyt mielessäkään tämä sinun esiin nostama mahdollisuus, etteikö teksti olisi hänen itsensä kirjoittama. Ja itse asiassa mitä sitten vaikka joku olisi oikolukenut tai hionut tekstin hänen kanssaan yhdessä. Mielestäni kertoo vain siitä, miten tärkeästä tekstistä on kyse ja halusta tuoda se julki mahdollisimman virheettömästi. Kommenttisi kertoo huomattavasti enemmän sinusta kuin sen vastaanottajasta.
Aloin seurata sinua ensin instagramissa, ja sitä kautta olen käynyt kurkkaamassa myös tänne blogin puolelle. Vasta tämän kirjoituksesi myötä googlasin sinut, ja törmäsin näihin otsikoihin – eivätkä ne vastanneet sitä mielikuvaa, minkä olin sinusta saanut instan välityksellä. Uskon siihen vaikutelmaan, minkä olen saanut sinusta instassa – vaikutat ihan aidosti mukavalta ja välittävältä tyypiltä 🙂 Siis eteenpäin elämässä! Kirjoitat, että muoti on intohimosi, ja siksi toivoisin, että keskittyisit tulevaisuudessa juuri siihen. Olet sillä alalla myös oikeasti hyvä, ja se on syy miksi seuraan sinua. Ihailen kekseliästä tyyliäsi! Oma intohimoni ovat laukut, ja niistä toivoisin juttua enemmän.