Photos by Kristiina Ketonen
Takki // Gina Tricot
Paita // Lindex
Hame // Gina Tricot
Maiharit // Dr. Martens
Laukku // Chanel
Muistan tämän aurinkoisen päivän syyskuussa, kun hypin iloisesti Tähtitorninmäellä. Se oli yksi kaunis tavallinen päivä, joka on jäänyt mieleeni…ehkäpä juuri sen tavallisuuden vuoksi.
xx Didem
10 Responses
Didem hyvä,
Blogiasi lukee varmaan moni nuori, aikuiseksi vasta kasvava nainen. Elät sellaista “dreamlifea”, jollaista harvalla on (erittäin varakas mies,joka elättää), mutta josta moni nuori jostain syystä haaveilee. Joskus olisiva lukea myös enemmän elämänmakuista tekstiä..Erityisesti toivon sinun kiinnittävän huomiota siihen, mitä viestität ulkonäolläsi ja elintavoillasi. Olet alipainoinen ja syöt liian vähän, se on ilmiselvää. Annat mielestäni monille nuorille vääränlaisen esikuvan, joka ehkä ajaa heidätkin kaltaisekseen, eli syönishäiriöiseksi.
Terv. Ihan tavis kotiäiti (LKT)
Hei ❤️
Kiitoksia palautteesta ja mielipiteestäsi.
Blogini on vain pintaraapaisu elämästäni. En haluaisi liikaa lokeroida blogiani mihinkään muottiin, koska aiheet josta kirjoitan teille ja syvällisimpien ajatusten jakaminen kanssanne, vaihtelee niin paljon jaksoittain.
Välillä blogi täyttyy pinnallisimmista aiheista ja välillä on taas jaksoja, jossa avaan itseäni enemmän. Usko pois, olen ihan tavallinen nainen, samoilla ongelmilla kuin monella muulla. Se, minkäkokoinen tai näköinen joku on ja miten hän syö tai elää, on henkilön oma asia. Jokainen on vastuussa omasta syömisestään.
Bulimiaa sairastin 18 vuoitaana, yli 10 vuotta sitten. Tästä olenkin kirjoittanut pitkän postauksen. Saanut monia kymmeniä sähköposteja, joihin olen vastannut ja myöskin pystynyt auttamaan. Tänä päivänä voin mainiosti. Syön kyllä riittävästi, liikun ja kroppani on kestävä. Alipainoinen tai ei, minä voin hyvin omassa kropassani, eikä minulla ole paineita näyttää tietynlaiselta tai olla tietynkokoinen. Tärkeintä elämässä on olla itselleen rehellinen ja olla hyvä toisille. Sometimes you win. Sometimes you learn. Matkan varrella on ollut kaikenlaista, josta uskon, että jonain päivänä vielä avoimesti kirjoitan, mutta sen aika ei ole vielä. Haluan pitää blogini tällä hetkellä sellaisena paikkana, jonne ihmisten on kiva tulla käymään uudestaab ja uudestaan. Hyvän mielen blogi, jossa joku voi saada inspiraatiota omaan pukeutumiseen tai vinkkejä erilaisiin asioihin. Haluan jakaa teille paljon hyvää. Hyvyyttä tässä maailmassa ei ole liikaa. Siinä voisikin olla enemmän elämänmakuinen postausaihe.
xx
Sellainen tää sun blogi juuri onkin. Hyvän mielen paikka nimittäin, ja vaikutat ihan terveeltä niin ulkonäkösi kuin kirjoitustesikin puolesta. 😀 Toivottavasti jatkat vielä pitkään postaamista. Hyvää joulun odotusta!
Kauniita kuvia nämäkin ☺ Upea kuva sinusta uusimmassa Elle-lehdessä!
Voi kiitos ❤️ Näin Elle -lehden kuvan itsekkin eilen ☺️
Hyvä Didem! Älä välitä kateellisista ja useless kommenteista! Olet just hyvä nyt sellaisena kuin olet. 🙂
Asiassa on aina kaksi puolta. Ei kyse ole välttämättä kateellisuudesta jos antaa palautetta mielipidevaikuttajille. Kyse saattaa olla aidosta huolesta kuinka pinnallisten asioiden tärkeys muiden asioiden kustannuksella dominoi elämää etenkin sosiaalisen median aikakaudella. Nuorille näytetään hienolle näyttävää elämää muttei sen historiallisia tai tämän päivän kustannuksia eikä nuoret pysty arvioimaan realistisesti minkälainen polku elämässä tuo onnea. Sakkokierros siirtyy sukupolvelta seuraavalle informaatiopulassa – turhaan.
Ongelma koskee enemmän tai vähemmän koko yhteiskuntaa ja esillä olevat tyypit voi ratkaista pelin. Mielestäni Didemin suunta on oikea mutta elämän viisaus on kieltämättä haasteellista kun eletään rikkaassa valtiossa ja houkutus pintaliitoelämään on suuri. Eikai se ole sen kummempaa. Itsestä voi myös aloittaa oli tilanne mikä tahansa ja keskittyä oleelliseen Yhtä tyhjän kans koko homma lopulta ja on ikävää jos sen huomaa, käytettyään tähän elämän, pyramidin huipulla et eihän tässä ollutkaan mitään mut elämä meni.
Lisäks mun mielestä ei kannata arvioida ihmisten pinnallisuutta näennäisten asioiden perusteella. Kaikki partasuupussyt istuu oluella villapaitojensa kanssa mut Nalle Wahlroos Bentleyn kyydissä samppanja huulilla, jopa parodioiden tahallaan, niin hän saattaa olla huomattavasti enemmän tärkeistä asioista kiinnostunut mitä teeskentelevät pelkurit eivätkä pinnalliset asiat välttämättä edes ole hänelle niin tärkeitä. Asiat ei ole ihan sille miltä ne näyttää ja nimenomaan kaikista pinnallisimmat ihmiset yrittää yli kaiken esittää mahdollisimman hyviä ja sydämellisiä tyyppejä joita kiinnostaa vaan tärkeät asiat ja yrittää panostaa tähän imagoon yli kaiken. Kylhän sen nopeesti huomaa kuka kukin on kun vähän aikaa seuraa.
Arvostan Didem sussa sitä et oot ollu aina oma itses ja näyttänyt tunteesi aina niin kuin koet ne. Sen voi aistia heti kun sut kohtaa vaikka näin Internetin välityksellä.
Itse koen blogit “satuina”. Ehkä jopa pakona todellisuudesta. Kenenkään elämä ei ole sitä miltä se blogeissa näyttäytyy. Fakta ja fiktio on lukijoidenkin hyvä erottaa.
Hyviä kommentteja ylläolevalta. Herääkin kysymys. Onko bloggaaja vastuussa imagostaan yleisölleen? Minusta he ovat “artisteja” ja oman alansa taitureita. Blogeista hakee kukin seuraaja omia mielenkiinnon kohteitaan.