TERVEELLÄ TAVALLA ITSEKÄS

 

Nuorempana lupauduin aina mukaan joka paikkaan, vaikka olisin välillä halunnut vain jäädä kotiin. Tai lähdin mukaan johonkin sellaiseen mihin en välttämättä olisi halunnut, vain siksi, ettei kehdannut kieltäytyä. Sitten jossain vaiheessa voi vaan tulla stoppi, ahdistun ja saatan feidata tai jättää vastaamatta viesteihin ja puheluihin. On myös sitten turha valittaa muille asioista, jotka on loppupeleissä täysin itsestä kiinni. Itse nämä tilanteet aiheutan, kun en osaa olla oikealla tavalla itsekäs. Tästä juuri haluan teille kirjoittaa, sillä terve itsekkyys on mielestäni tärkeä asia oman hyvinvoinnin, ihmissuhteiden ja uran kannalta. Itsessäni on tapahtunut kehitystä tämän asian tiimoilta.

Työssäni täytyy muistaa oma markkina-arvonsa, ja osata vaatia eikä olla liian taipuisa kaikkeen mahdolliseen. Pitää myös osata sanoa ei. Minusta on todella lyhyessä ajassa kasvanut työn puolesta hyvällä tavalla vaativampi, koska olen itsevarmempi siitä mitä teen. Kokemuksen ja tekemisen kautta on tullut enemmän rohkeutta ja uskallusta sanoa suoraan. Minulla on käynyt hyvä tuuri, että ympärilleni on siunautunut niin ihania ihmisiä ja minua on aina autettu ja tuettu tällä alalla. Toki olen myös sellainen ihminen, joka uskaltaa kysyä apua. Mitä osaavampia ja itsevarmempia ihmisiä tukiverkostossa on, sitä enemmän uskaltaa itsekin olla rohkeampi ja oppia. Vain tekemällä oppii, ja vastoinkäymiset muistuttavat seuraavalla kerralla siitä miten ei kannata toimia. Kannattaa olla tarpeeksi vaativa, sillä hyvän tekijän kohdalla hinnasta ei yleensä tarvitse tinkiä.

Työni puolesta, näin kiireistä syksyä ei aiemmin ole ollutkaan, ja olen joutunut kieltäytymään monesta jutusta ajan puutteen vuoksi. En valita yhtään, vaan enemmänkin iloitsen sitä, että olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että töitä riittää ja voin valita mitä haluan tehdä. Koen edelleen bloggaamisessa tärkeimmäksi sen, että kirjoittaa sellaisista asioista, jotka ovat itselleen tärkeitä. Myös yhteistöiden kohdalla ajattelen samoin.

Suoraan sanominen ei mielestäni ole negatiivinen asia, sillä kaikki riippuu siitä miten asiat muotoilee. On hyvä miettiä hetken omassa päässä ensin mitä sanoo tai kirjoittaa vaikka ylös kaikki tärkeimmät pointit esimerkiksi ennen työpuhelua. Alan paineen alla helposti selitellä ja saatan sanoa jotain ihan muuta, kun mitä olen alunperin suunnitellut. Olen myös helposti anteeksipyytelevä turhaan, kun en osaa sanoa tarpeeksi napakasti. Läheisille ihmisille olen yleensä todella suorasanainen, ja olen huomannut sen, että ihmiset kyllä ymmärtää. Olen onneksi ajan kanssa oppinut sen, että voi esimerkiksi perua sovitun tapaamisen tuntematta pahaa mieltä asiasta. Olen jättänyt turhat selittelyt pois ja ottanut ennemmin suoran linjan. Kaikkialle ja joka paikkaan ei tarvitse eikä aina voikkaan keretä. Mielummin kuuntelee itseään, kun tekee asioita väkisin vastoin omaa tahtoa ja jaksamista vain miellyttääkseen muita. On myös hyvä oppia tunnistamaan omat heikkoudet ja sanoa ne ääneen, jolloin pystyy kehittymään ja kasvamaan paljon paremmin ihmisenä.

Muistakaa vaatia tarpeeksi itseltänne, jolloin voitte myös vaatia samaa käytöstä muilta.

Lucalla valuu vielä nenä, joten tämäkin päivä menee kotioloissa. Huh, alkaa olemaan aika villi meininki ja turhautunut lapsi täällä kotona 😀

 

xx Didem

20 Responses

  1. Mielestäni on ihan kiinnostava psykologinen ilmiö että haluat ajatella että se mitä teet on ihan oikeaa työtä tai jopa että olet varsinainen uraohjus. Ehkä sinusta on kehittävää käsitellä työhön liittyviä tunteita rinnastamalla bloggaaminen ja siihen liittyvät asiat työhön tms. Varmaan myös itsetunnolle tärkeää ajatella tekevänsä “oikeaa” työtä.

    1. Hei Anonyymi,

      Törmään tällaisiin kommentteihin usein ja olen kokenut joutuvani usein tilanteisiin, jossa joudun perustelemaan ammattivalintaani. Uskon, että en ole ainoa, joka törmää vastaavanlaiseen kommentointiin alalla.

      Tiesitkö, että bloggaajat ovat useille suurille brändeille näin vuonna 2017 brändien tärkeä markkinoinninväylä! Kuten esimerkiksi mainosalalla vuosittain palkitaan vuoden mainoskampanja ja musiikkialalla Emma gaalassa esimerkiksi vuoden biisi, niin vuosittain palkitaan myös sosiaalisen median vaikuttaja alani gaalassa. Eikä mielestäni syyttä, koska sosi­aa­li­sen median vai­kut­ta­jilla on entistä tär­keämpi rooli mielipidevaikuttajina, mark­ki­noin­ti­vies­tin­nässä sekä brändilähettiläinä.

      Muun muassa Heli Ruotsalainen kommentoi M&M Some-vaikuttajia koskevassa haastattelussa seuraavasti:

      “Sosiaalinen media on asia, jonka pitäisi olla ihan ground levelillä, kun mietitään kampanjoita. Se ei todellakaan ole mikään ylimääräinen, päälleliimattu, viimeiseksi mukaan otettu juttu.”

      Tutustu ihmeessä juttuun tarkemmin:

      http://www.marmai.fi/uutiset/some-vaikuttaja-paasee-lahemmas-yleisoa-he-

      Vuonna 2015 suosituimmalla suomalaisella lifestyle blogilla oli 150k kuukausittaista uniikkia kävijää, kun taas Ruotsin luetuimman blogin sivuilla vieraili yli neljä miljoonaa uniikkia kävijää, joka on prosentuaalisesti melko suuri määrä koko ruotsin väestöluvusta, joka on muuten noin 10 miljoonaa.

      Verotiedoista selviää, että vuonna 2015 Suomen eniten tienaava bloggaaja tienasi lähes 90 tuhatta euroa vuodessa, joka kuukausitasolla on keskitasoa parempi palkka.

      On ikävää, että et koe työtäni tärkeäksi, eikä se varmasti ole verrattavissa moniin ammatteihin. Itse kuitenkin koen sosiaalisen median ja sen valtavan kasvun mahdollisuudeksi. Lisäksi ajatus siitä, että saatan piristää kirjoituksillani jotakin tai vaikka ihan vain jakaa arkisen ihonhoitovinkin, josta joku kokee saaneensa hyötyä saa minut hymyilemään.

      Tämä on ammatti josta nautin suuresti ja joka tuottaa minulle iloa. Ja Kyllä, ylpeydellä voin sinulle tunnustaa, tästä minulle maksetaan palkka. Suosittelen vielä sinua tutustumaan paremmin bloggaajien ammattiin näin vuonna 2017, sekä markkinointiin ja yleisesti sosiaalisen-median vaikuttajiin.

      Halutessasi voin linkata sinulle useita mielenkiintoisia graduja aiheesta, jossa ilmiötä on tarkasteltu laajemmin.

      xx Didem, bloggaaja 🙂

      1. No, joka tapauksessa on kyse siitä että olet alkanut kutsua vapaa-aikaasi työksi. Teet työksesi sellaisia asioita mitä muut kutsuisivat vapaa-ajan vietoksi vain sillä erotuksella että raportoit tekemisesi muille blogin muodossa. Äidin syntymäpäivien kunniaksi järjestetty reissu Kööpenhaminaan on siis sinulle työtä? Voihan tätä toki kutsua työksi jos se on jostain syystä sinulle tärkeää. Työlle ei ole olemassa mitään virallista määritelmää tietääkseni. 

    2. Minusta bloggaus ei ole niin arvostettua kuin oikea työ. Didemin postauksissa huvittaa/ihmetyttää se, että teksteistä paljastaa usein ristiriidaisuudet jne., argumentointi ei ole kovin hyvää, ei sillä tasolla mitä hyvältä mielipidebloggaajalta voisi odottaa. Sen näkee niin selvästi, että koulutusta ja sivistystä ei voi paikata millään muulla. Mutta eihän me koulutetut naiset mitään tiedetä… :D. Ei siihen auta täällä muiden graduihin viittaaminen.

      1. Moikka Annika?

        Uskon, että ammatinvalintaan liittyvät kysymykset ovat mielipideasioita, sinulle vähäpätöinen ammatti on minulle hyvin tärkeä.

        Mikä sinua ja minua erottaa on se, että minä kirjoitan tekstejä omalla nimelläni, kuten myös nyt kommentoin melko negatiivista kirjoitustasi. Mielestäni en missään kohtaa ole antanut ymmärtää, että en pitäisi koulutusta tärkeänä. Ehdottaisin kuitenkin, että te huomattavasti fiksummat, sivistyneet ja koulutetut naiset kävisitte keskustelua kanssani muuten kuin anonyyminä. Ehkä minkäkin pitäisin teidän vahvoja ja viisaita mielipiteitänne isommassa arvossa. Tulethan ihmeessä juttelee, jos joskus törmäät minuun 🙂

        xx Didem

        1. Hienoa Didem!! Sinussa on potentiaalia!! En tosin tiedä, kannattaako tätä keskustelua jatkaa koska mielipiteemme eroavat niin paljon miesten ja naisten tasa-arvon, tasa-arvoisen parisuhteen ja sen suhteen mikä ja kuka on uraohjus, mutta sinussa on tosiaan potentiaalia, jatka samaan malliin, kouluttaudu, lue ja opiskele, niin mielipiteesi eivät ole pelkkää tyhjälle metsälle huutelua vaan voisit saada aikaan ihan aitoa keskustelua.

          -Annika

          1. ”Koulutetut” ihmiset aka yliopistopölkkypäät tuskin näin kovaa markkinois asiaa jos he itse uskois omaan asiaan ja siihen ettei pääoma ja teknologia jollain tapaa uhkaa heitä.

            Kaikki tietää et yliopistossa jengi paisuu, alkoholisoituu ja tyhmenee kun kokemattomat ihmiset lukee väärää tietoa tai tietoa jota he ei käsitä oikein.

            Ihmiset ei oo vielä reagoinu maailman muutokseen muutaku panikoimalla.

            Itse asiassa teidän kommentointikin onnistuis robotilla samalla tavalla vähemmällä vaivalla ja henkkoht kärsimyksellä.

  2. Hei didem! Mulla on kans tota ihan samaa ku sulla et en monesti kehtaa kieltäytyä tai perua jotain asiaa ja sit ahdistuksissani “katoan” enkä vastaa puhelimeen tai viesteihin. Yleensähän tästä syntyy suurempi soppa koska sit pitää myöhemmin selitellä miks ei vastannu yms… miten sä hoidat tämmöset tilanteet jälkikäteen? Ihanaa vihdoin kuulla et joku muukin tekee tätä!!! Ps. Ihanaa kun päivittelet usein ja kuvat on laadukkaita!

  3. Mut ajattele didem voisitko tehdä tätä bloggaustyötä niin että eläisit vain sillä palkalla mitä saat työstä. Menot ja tulot ei varmaan kohtaa tällä hetkellä. Jos kohtaisi, se lisäisi arvostusta enemmän.

    1. Mun mielestä didemin vastauksessa käsiteltiin laajemmin bloggaajien arvostusta työelämässä. Didem tekee työtä siinä missä minäkin, vaikka itse olen baarissa töissä. En näe, että tällä kirjoituksella oli tekemistä hänen tulojen tai menojen kanssa. Hän perusteli miksi bloggaajan työ tulisi ottaa oikeana ammattina siinä missä baarityöntekijänkin ammatti 🙂

      Tsemppiä

  4. Täällä ilmoittautuu lukija just tuohon piristystä päivään- kategoriaan. Sun blogista saa myös inspiraatiota ja kivoja ideoita. ☺

  5. Sanonpa mielipiteeni tähän brändiasiasoppaan, voi olla että edustan yksin mielipidettäni…. Mulla ei ole mitään vastaan näitä aiheita, mitä täälläkin on, hieno juttu ja blogaaminen varmasti työstä käy. Ja yhteistyöpostauksia saa myös olla niin paljon kun sopimuksia saa, mikäs siinä. Ja klikkauksia tulee, käynhän minäkin täällä. Mutta itse määrittelen mitä tuotteita ostan ja tarvitsen, ja minun päätäni yksi suositus täällä ei käännä. Että minun kohdalla hukille menee tämä mainoskanava, mutta kaikki konstithan on nykyisin käytössä, eikä siinä mitään. Koitan oikeastaan pysyä erossa niistä tuotteista joista yks kaks joka blogissa mainostetaan….

    1. Mulla on huonoja kokemuksia bloggaajien suosittelemina ostetuista tuotteista. Bloggaajat varmasti monesti kehuvat tuotteita perusteetta koska eivät kehtaa sanoa totuutta niistä ja haluavat nähdä tuotteissa sellaisia ominaisuuksia mitä niissä ei edes ole. Esim. jostain tuuheuttavasta shampoosta ja ryppyvoiteesta voi huijata itsensäkin uskomaan että se toimi vaikkei mitään vaikutusta olisi. 

    2. Mä ymmärrän mielipiteesi! Mutta katson asiaa siltä kannalta mihin nykymarkkinointi on mennyt. Mun mielestä Didem perusteli itseasiassa aika hyvin sen mihin bloggaaminen hänelle perustuu iloon, intohimoon ja nautintoon, mutta myös bisnekseen jota blogin kirjoitus tänä päivänä myös edustaa. Mielestäni ensimmäinen kommentti oli erittäin alentava ja ennenkaikkea täynnä tietämättömyyttä ja min mielestä Didem puolusti ammatinvalintansa hyvin -ja totuus on, bloggaus on nykyaikana monelle elinkeino, siinä missä muukin työ. Mikä erottaa teidän mielestä oikean työn väärästä on musta kiinnostavaa? 🙂

      Itselle myös on aina hieman kyseenalaista, että mitkä
      tuotteet ovat oikeasti hyviä, siksi aina toivoisin, että bloggaajat seisovat oikeasti suosittelemiensa tuotteiden takana 🙂

  6. Hei, Didem! Tämä postauksesi ilahdutti minua – Terveellä tavalla itsekäs. Lisäksi haluan sanoa, oman alani työntekijänä ja yrittäjänä, että varmaankin myös bloggaaminen, koko ajan uudistuminen, ideat, suunnittelu.. Se vaatinee aikamoista itsekuria, mikä ei aina tule ihan itsestään, mutta työ on silti hoidettava. Minusta kirjoitat hyvällä mielellä, kuplivia, positiivisia postauksia. Kiitos siitä. Välillä vain ihastelen kuvia. Välillä taas saan iloa ja voimaa ajatuksistasi.

  7. Minä ymmärrän sen, että blogi on työtä. Maksetaanhan siitä palkkaa, jonka eteen on tehtävä asia x. Palkanmaksu perustuu kuitenkin mainosalustana olemiseen, eikä mihinkään ns. “Henkiseen pääomaan/asiantuntija työn vaatimuksiin”. Ei tämä kuitenkaan vähennä sitä, että bloggaus on työtä, mutta ehkä hieman huvittava kertoa urasta tai paineista, jos työtehtävät liittyvät lähinnä kivojen kuvien julkaisun, mainostamiseen sekä tyhjänpäiväisyyksistä kirjoitteluun kielioppivirheillä ja omituisilla lauserakenteilla.

Leave a Reply

Your email address will not be published.