VALKOINEN UNELMA

KUVAT ANGELINA ILMAST

Aamulla herätessäni luulin sisäpihan katolta leijailevan meneillään olevasta remontista aiheutuvaa remonttipölyä, kunnes tajusin sen olevan lunta. Toivottavasti maa ei näytä pian yhtä valkoiselta kuin kuvissa näkyvä vappuasuni. 

Vappu sujui tänä vuonna suhteellisen rauhallisesti ja rennosti. Vappuaaton aamu alkoi kampaajalla ja Vitamin Wellin brunssilla, jossa oli aktiviteettina kukkaseppele workshop. Brunssi oli hyvin vappumainen, ja siellä pääsikin jo hyvin tunnelmaan. Tämän jälkeen siirryttiin luokseni työskentelemään Maryamin ja Sharonin kanssa, joka eskaloitui hieman yllättäen pieneksi etkoiluksi. Vaikka jokavuotiset vappuriennot Salutorgetissa alkoivatkin jo päivällä niin lähdimme lopulta liikenteeseen vasta alkuillasta. Missattiin Mantan lakitus. Päälläni oli Anni Ruuthin upea valkoinen jakku, jota käytin mekkona. Törmäsin kyseiseen vaatteeseen pressipäivillä viime viikolla ja tiesin heti, että haluaisin pukea sen päälleni tänä vappuna. Otinkin yhteyttä Anniin ja en olisi voinut olla enempää innoissani kun hän sanoi, että saisin sen lainaksi. 

Menimme jo ajoissa nukkumaan aaton päätteeksi, joten Vappupäivä alkoi virkeästi grillauksen merkeissä ystäväperheen luona lasten kanssa. Luca kantoi päivän päätteeksi grillijuhlista kotiin uuden lemmikki kastemadon, jonka nimeksi valikoitui ketsuppipurkin mukaan Felix. Toisena hyvänä vaihtoehtona olisi ollut maitotölkistä bongattu Valio. Luca jäi illaksi kotiin lastenhoitajan sekä kastemadon kanssa ja minä päätin vielä lähteä mattolaiturille reivaamaan. 😉 Nämä reivit tosin päättyivät jo ennen puoltayötä. Hauskaa oli. Vappu meni juuri kuten olin toivonutkin. Sopivasti lasten ehdoilla, mutta myös aikuisten kesken. 

Ambiverttinä hektinen small talk ja jatkuva sosiaalisuus on ajoittain uuvuttavaa ja kaipaan myös rauhallisia hetkiä. Etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa on paljon uusia ihmisiä sekä puolituttuja. Kuka muu tuntee näin? 

xx Didem