YRITTÄNYTTÄ EI LAITETA

Lause ”Hyvää lomaa” voi särähtää korvaan, sillä harvoin lähden minnekkään sillä asenteella, etten päivittäisi ollenkaan somea. Työ kulkee mukanani kaikkialla mihin kellonaikaan tahansa. Yksi vaihtoehto olisi ennakoida ja ajastaa postauksia, mutta tällöin Instagram Storyt jäisivät kokonaan tekemättä. Some on mulle ennen kaikkea paikka jakaa mielenkiintoista sisältöä ja kommunikoida seuraajieni kanssa. Täältä käsin ei ole kuitenkaan sitä samaa intoa päivittää kuin Suomessa, jossa on selkeämmät rutiinit ja tuttu ympäristö.

Vaikka voisi kuvitella toisin, inspiroidun parhaiten juuri kotiympäristössä, siellä missä minulla on turvallinen tunne olla. Yrittäjyys on kaksipiippuinen juttu; se antaa vapauden valita omat työajat, mutta samalla velvoittaa työskentelemään milloin sattuu. Yrittäjyys ei varmastikaan sovi kaikille, mutta se on tällä hetkellä itselleni mieluisin ja luontaisin tapa työskennellä. Mistä sitä tietää missä olen viiden vuoden kuluttua!

Kun lähdin aikoinaan yrittämään, en tiennyt vielä kaikista velvollisuuksista mitä se toisi mukanaan. Olen tähän asti kuulunut kevytyrittäjiin eli olen ulkoistanut kaiken byrokratian laskutuspalveluihin. Se on ollut helppoa ja vaivatonta. Kevytyrittäjyys antaa vapauden keskittyä itse olennaiseen, säästää aikaa ja vaivaa, sekä estää suurimmilta mokilta. Ainoa isompi kämmi joka kävi vähän aikaa sitten liittyi yel:iin, jota en ollut tajunnut maksaa. Viime talvena pamahti sitten aikamoinen summa maksamattomista vakuutuksista, mutta niistä selvittiin. On täytynyt ottaa paljon selvää ja kuunnella sparrausta kokeneemmilta, jotta on oppinut sisäistämään paremmin mistä tässä kaikessa on kyse. Tuloja on ollut hankala arvioida etukäteen, koska palkkiot näissä töissä vaihtelevat niin paljon, jonka takia myös veroprosentti on ollut vähän niin ja näin. Sanotaan, että viime vuoden veroprosentin valinta ei ehkä ihan mennyt nappiin. Tästäkin opin. Välillä mietin miten paljon helpompaa ja varmempaa palkkatyö mahdollisesti olisi, mutta silloin en luultavasti pystyisi haastamaan itseäni samalla tavalla kuin nyt. Olen itsessäni eniten ylpeä siitä, että minua nykyään kiinnostaa raha-asiat ja yrittäjyys. Jos en tiedä jotain, otan selvää ja opettelen asian. Silloin, kun ulkoistin kaiken laskutuspalvelu Ukko.fille, niin en oppinut juurikaan mitään. Delegoin tehtävän jollekkin toiselle. Se oli sitä aikaa.

Emilia, assarini, on tuonut niin paljon uutta energiaa ja apua työntekooni.  Ennen Losin matkaa sain tehtyä itselleni y-tunnuksen ja nyt etsin hyvää kirjanpitäjää. Sellaista, joka tuntee tämän alan. Ehkä jonain päivänä vielä laskutan kaiken itse ja hoidan kaikki paperityöt ?

Kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat yrittäjyyteen kuin Suomessa. Kerroin blogissani aikaisemmin Vero Modan naistenpäivä-kampanjasta, joka tukee Pohjois-Ugandan naisyrittäjiä. Vaatteiden tuotolla varmistetaan siis paremmat tulot ja koulutus sekä ympäristönsuojelua Ugandan maaseudulla. Suomessa on myös hienoja järjestöjä niin kuin Kirkon ulkomaanapu, joka auttaa ihmisiä saamaan koulutusta, työpaikkoja ja toivoa paremmasta elämästä. Jokainen voi tietenkin vaikuttaa omalta osaltaan liittymällä lahjoittajaksi tai vaikka kummiksi, mutta itselläni olisi  unelmana päästä joskus näkemään ja tukemaan apua tarvitsevia ihmisiä kehitysmaihin. Se konkreettinen apu mitä toiselle voi antaa on niin palkitsevaa ja olisi mieletöntä olla mukana jossain suuremmassa toiminnassa esimerkiksi lasten hyväksi. Suomi päätti viime vuonna sijoittaa 16 miljoonaa euroa kehitysmaissa toimivien pienyritysten tukemiseen, joka on upea asia! Kannatan erityisesti naisyrittäjiä, joten pidetään me naiset yhtä.

Ihanaa tulevaa naistenpäivää kaikille!