Joka kerta kun pidän blogista enemmän kuin yhden päivän taukoa, niin uuden postauksen kirjoittaminen tuntuu aina yhtä vaikealta. Niin ärsyttävää. Tekstin aloittaminen on se hankalin osuus. Jos nyt vain aloitan kertomalla, että minulle kuuluu hyvää ja päivät ovat vierähtäneet vauhdilla. Luca lensi maanantaina Turkkiin siskoni ja vanhempieni kanssa. Bodrumissa on meidän toinen mummola ja tarkoitus olisi minunkin lähteä sinne perässä. Lähes jokaisena kesänä olen viettänyt osan kesälomastani Bodrumissa. Se on minulle niin rakas paikka ja oikeastaan vasta siellä rentoudun täysillä. Rannalla loikoilu, rantabulevardilla kävely, loungemusiikkia iltapäivällä rannalla hyvän kirjan kanssa, vakkari kahvilat, tutut kasvot, turkin kieli, maisemat, beach clubit, ravintolat, perhe, mummon ruoat, lämpö, kylmä valkkari, turkkilainen musiikki, basaari ja kaupoissa kiertely…oih, odotan tuota. Myös yksin lentäminen on ihanaa. Haahuilen kentällä hyvissä ajoin ja teen matkastani aina mieluisan omilla pienillä erikoisilla jutuillani (älkää kysykö mitä ne on..ne vaan on mun jotain juttuja joita en osaa selittää).
Luca lähti siis maanantaina ja ennen sitä on ohjelmaa ollut jokaiselle päivälle. Ollaan käyty Flamingossa, mieheni lapsuudenkodissa Leppävirralla, mökillä, altaalla, futaamassa, ollaan tanssittu, käyty shoppailemassa, leivottu piirakoita ja vohveleita, juhlittu erilaisia synttäreitä, kävelty Porvoossa ja riehuttu Super parkissa. Epäsäännöllinen arki/työ/loma -rytmi sopii hyvin minulle ja meidän perheelle. Eilen pidettiin Ennin kanssa pitkä shoppailupäivä, joka päättyi espanjalaisiin tapaksiin ja kaiken maailman asioista jutteluun. Hän täyttää huomenna 17 🙂
Olen synttäripostaukseni jälkeen saanut jonkun verran vihakommentteja tänne The Weekndin keikalla tapahtuneesta episodista, joka ei millään tavalla liittynyt minuun. En julkaise niitä, joten teidän on turha lähetellä tänne blogiini jokaiseen postaukseen uusia vihakommentteja, jotka liittyvät muihin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä. Blogini ei ole muiden ihmisten haukkuma foorumi, joten toivon, että ymmärrätte sen, etten ala täällä puimaan muiden asioita, varsinkaan ystävieni asioita. Osa kommenteista on asiallisia, jossa kysytään mielipidettäni, mutta sit on niin sekopäisiä kommentteja, että päätin olla julkaisematta yhtäkään kommenttia, joka liittyy siihen aiheeseen. Pidetään tämä blogi edelleen hyvän mielen paikkana. Jokainen meistä kamppailee erilaisten vaikeuksien kanssa. Meillä on taipumus tuomita ja arvostella ihmisiä ja heidän tekemisiä ja valintoja sokeasti. Siinä ei ole mitään järkeä.
Asiasta kolmanteen..Selviääkö ihminen ilman kasvovoidetta? Selviää! Olen jo kolmatta viikkoa ilman mitään kasvovoidetta. Tuntuu aika hyvältä. Iho ei ole ollenkaan kireä tai kuiva, päinvastoin. Luin jostain, että elävä elin ei tarvitse sellaista määrää voiteita, joita tänä päivänä kaupataan. Iho on suurin elimemme ja ihon täytyy saada olla myös ilman voiteita, jotta se voi hengittää. Viime kesänä kärsin suunympärysihottumasta, muistatteko? Onneksi tammikuussa aloitettu antibioottikuuri auttoi, eikä ihottuma ole palannut. Katsotaan kuinka pitkään selviän ilman mitään voiteita, toki Turkissa käytän aurinkosuojaa, mutta muuten annan ihoni nauttia myös kesälomasta.
Nyt suuntaan Stockalle kakku ostoksille 🙂
PS. Kuvat ovat otettu Porvoosta ja päälläni on tuo lempi &other Stories t-paita, joka toimii myös yöpaitana. Sinä aamuna päätin jättää yöpaidan päälle ja lähtee liikenteeseen lempipaidassani ja Acnen lempifarkuissani.
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉