Photos by Janita Autio
Kiinnostava ilmiö, josta ajattelin kirjoittaa muutaman sanan. Jonkun aikaa sitten kuuntelin keskustelun tästä ajankohtaisesta aiheesta. Henkilöbrändäys. Keskustelussa pohdittiin mm. sitä, miksi joka paikkaan haetaan nykyään sosiaalisesti taidokkaita ihmisiä? Kuinka omaa henkilökuvaa voi muokata ja harjoittaa. Verkostoitumisen tärkeys.
Henkilöbrändi on kuva, joka muilla on meistä. Se koskee sekä läheisiä ja muita. Ihmisten tarinat tuovat kiinnostavuutta. Pitääkö kaikilla nykyään olla tarina? – Jos on tarina, niin luultavasti jää paremmin mieleen.
Miten henkilöbrändiä voi rakentaa? Itsensä kohdalla se ei aina ole niin helppoa. Kuinka brändään itseäni, jotta se ei mene liialliseksi mainostamiseksi? On hyvä tunnistaa omat vahvuudet…(mitkä ne mun vahvuudet olikaan? Miksi heidän kannattaisi valita minut tähän työhön? Mikä tekee minusta mielenkiintoisen bloggaajan?) Ei saa kuitenkaan mainostaa itseään ja käyttää adjektiiveja, ilman katetta. On hyvä pystyy todentamaan joku asia. Keksi vertaus, äläkä vain sano. Jos sanot olevasi motivoitunut, niin kerro myös miten se näkyy sinussa. Jokaisella meillä on vahvuuksia ja niistä kannattaa lähteä liikkeelle. Heikkouksia ei tarvitse tuoda heti framille.
Työpaikoilla odotetaan sitä, että tulet ihmisten kanssa toimeen. Jokaiselta yksilöltä tarvitaan perus tiimityöskentelyä. ” I can do this” – asenne on aina vaan plussaa. Inspiroit sillä muita. Myös lääkärin työssä ammattiatidon lisäksi on todella merkittävää, miten kohtaa potilaan. Lucan kanssa kun ollaan käyty lääkärillä, niin on ollut ihana huomata, kuinka mukavaksi lääkäri on omalla käyttäytymisellään tehnyt Lucan olosta. Tämä ei aina ole itsestäänselvää.
Monenlaisia taitoja tarvitaan. Harkitsemisen taitoja. Kyky kuunnella. Esiintymistä ja puhumista kannattaa myös harjoitella. Hankkiudu siis puhetilanteisiin. Ne on tilanteita, jossa esittelet itsesi (juurikin sitä henkilöbrändäystä). Millä tavalla haluat, että jäät sen toisen henkilön mieleen? Kohtaan uusia tärkeitä ihmisiä blogimaailmassa lähestulkoon päivittäin. Mietin usein minkälaisen kuvan annan itsestäni? Olenkohan tarpeeksi ammattitaitoinen, osaanko minä tämän homman? Tulen aina siihen lopputulokseen, että tärkeintä on olla aito oma itsensä. Jos on motivoitunut, luova, innostunut, tavoitteellinen, strateginen ja aidosti kiinnostunut, niin se kyllä huokuu läpi ja näkyy väistämättä haastattelu/keskustelutilanteessa. Töitä tai yhteistöitä hakiessa, on hyvä tuntea työnantajan edustamaa brändiä. Miksi haluan tukea juuri tätä brändiä ja miksi sovin yhteistyökumppaniksi. Nykyään otan selvää asioista etukäteen. Omalla alallani, vaikutan myös pukeutumisella henkilöbrändiini.
Millaista sisältöä haluan tuottaa? Kuinka paljon haluan antaa itsestäni? Miten haluan vaikuttaa muihin ihmisiin? Miten olla esimerkillinen nuoremmille lukijoilleni? Asioita, jotka ei aina ole ollut ensimmäisenä mielessä, mutta joiden merkitys on kasvanut paljon viime aikoina. Halu vaikuttaa positiivisesti on suuri.
Minkälaisia suunnitelmia teillä on pääsiäiseksi? Minä tulen viettämään pääsiäisen ihan kotioloissa vaan. Ajatus olla vaan kotona, treenaa, nähdä ystäviä, pötkötellä sohvalla, käydä elokuvissa, kokkailla vaikkapa kesäkurpitsakeittoa..houkuttelee suuresti. 🙂
xx Didem
8 Responses
…ilman kypärää hiukset liehuen. Top gun/ Tom Cruise-meiningillä, tykkään! Sulla on viime aikoina ollut jotenkin ihan erityisen raikkaita kuvia! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/ericak
Joo joooo…just noin :)))
Ihanaa, kiiitos.
Aurinkoista päivää!
Ihanat kuvat!
Oletko kokenut “äitipiireissä” sellaista inhottavaa ignooraamista tai nenänvartta pitkin katsomista?
Mulla on just sellainen kokemus juuri nyt, aivan käsittämätöntä minkälaisia jotkut äidit (naiset) ovat, en ymmärrä yhtään miksi Suomessa äitiys on sellaista kuppikunta meinikiä.
En kyllä oikeastaan ole. Päiväkodin ilmapiiri vanhempien kesken on ollut mieluisa ja muutenkin ehkä sit ollut tuuria näissä asioissa. Sveitsissä itseasiassa koin lapsellista ja typerää käytöstä muiden lasten vanhemmilta. Se tapahtui suomalaisten muskarissa. Olin ylivoimaisesti nuorin äiti ja siellä oli sellainen ahdistava ilmapiiri (katotaan nenänvartta pitkin) . Muskar jäi pariksi kerraksi, koska ei vaan ollut fiilistä käydä. Mä käyn siellä lapsen takia, en juoruilemassa/dissaamassa muita (mitä ne myös teki).
Olen kyllä ihminen, joka ei liikaa jaksa keskittyä muiden huonoon käytökseen. Sanon kyllä mielipiteeni, jos koen että mua kohdellaan huonosti.
Pitää myös mainita, että hirveesti en ole liikkunut/liiku äitipiireissä.
Ikävää, jos sulla on noin. 🙁 Ilmeneekö se just jossain äiti-lapsi ryhmissä?
Aurinkoista päivää ja tsemppii <3
I hear you sister. Ja aivan käsittämättömän upeita kuvia viime aikoina. Love them all.
Booom sister! 😉 Kiiitos!!
Oon tosi ilonen, että sulla on nyt ollut jo useassa postauksessa ammattivalokuvaajan kuvia, sillä näissä tulee esille hehkuva kauneutesi parhaalla tavalla! Toki pidän myös niistä itse otetuista kännykkäkuvista, ja niistä omista kamerakuvista koska niistäkin välittyy omanlainen uniikki tunnelma, mutta juuri tällaisia kuvia sinusta henkilönä olen kaivannut blogiisi, sillä olet erittäin kuvauksellinen.
Olisi kiva nähdä kuvia sinusta myös hempeissä ja vaaleissa sävyissä/ympäristössä näiden vahvasti asennetta sisältävien kuvien rinnalla (jos saa antaa toivetta :D) pidän myös näistä, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä täysin erilaisessa ympäristössä.
Kaunista ja raikasta kevättä kaunotar!
Ihana ihana ihana kommentti. Kiitos! Lähetin tämän myös Janitalle. Hän, joka on se suurin syy upeille kuvilleni. Hänkin ilahtui. <3
Kaunista ja raikasta kevättä sinulle myös!
Hempeitä värejä ja kuosia kyllä tulossa! Kesälllä näen itseni pomppivan kukkaismekossa niityillä. Joo, mut siis laitan korvan taakse toiveesi. Hyvä onkin saada vaihtelua, ettei aina ole raffi meininki.