Photos by Janita Autio
Hei ihanat rakkaat. Täällä minä taas olen, elävien kirjoissa, vähän hämmentyneenä siitä, mitä oikein kävi. Kroppa ei tainnut olla yhtä railakkaalla tanssituulella kuin luulin, siellä JVG:n konsertissa, viime lauantaina. Keikan jälkeen verensokerini laski, alkoi paleltaa ihan kauheesti, niin että hampaat vapisi ja muutenkin olo meni yhtäkkiä erittäin heikoksi. Aamuyöstä herään siihen, että olen tulikuuma kuin patteri ja kuumemittari näytti lähes 40 astetta. Olin niin tokkurassa, että nukahdin uudestaan samantien ja heräsin vasta seuraavana päivänä kello kahdelta päivällä. Onneksi Luca oli mennyt mummolaan, niin pystyin lepäämään koko päivän, mutta minulla oli niin kova kuume koko sunnuntain, että nukuin oikeastaan iltaan saakka, kunnes Luca tuli kotiin. Tilattiin Voltilta ruokaa, syötiin ja menin takas nukkumaan. Samaan aikaan palelin ja hikoilin. Voimat oli aivan loppu. Vielä maanantaina, voin huonosti iltapäivään saakka, jonka jälkeen kuume yhtäkkiä laski ja kropan tila muuttui normaaliksi. Iltaa myöten olin jo niin pirteä, että jaksoin lähteä lintsille Martinan ja skidien kanssa.
Mikäköhän mulle tuli? Olinko juonut liian vähän vettä keikan ja sen päivän aikana? Tanssin kaksi tuntia putkeen, niin että hiki lensi ja sen jälkeen hikisenä ulos kylmään suht vähissä vaatteissa. Ehkä vilustuin siitä? Tai sitten kroppa vaan sanoi seis, nyt tarvitset lepoa, Didem. Olen ollut viimeisen kuukauden tosi paljon menossa. Olen treenaillut ja juossut eri työjutuissa päivisin ja iltaisin. Siihen päälle vielä muut omat iltariennot ja se tärkein, perhe-elämä. Kyllä kroppa tunnistaa stressin ja väsymyksen. Te, jotka olette seuranneet minua ja blogiani jo pidemmältä ajalta, niin tiedätte varmaan kuinka tärkeänä olen pitänyt sitä, että muistaa ottaa omaa aikaa. Minusta tuntuu, että vaikka omaa aikaa onkin ollut, niin olen käyttänyt sitä väärin, koska en tunne, että olisin hirveästi relannut viime aikoina. Kolmen kuukauden lehdetkin seisoo koskemattomina meidän lehtitelineessä.
Yksi iso miinus omissa iltarutiineissani on somettelu. Kuka tunnistaa saman? En tee siis mitään järkevää mun puhelimella, vaan ravaan edestakaisin instan ja snäpin välillä. Puhelin lepää siinä sängyllä tyynyni vieressä ja vie kaiken mun huomion iltaisin ja tämän koen erittäin haitalliseksi. Nukahtaisin satavarmasti paljon aikaisemmin ilman tätä turhanpäiväistä somettelua. Eli tähän on pakko tulla muutos. Sen jälkeen kun olen herätyskellon laittanut soimaan aamua varten, voi puhelinkin mennä yöunille. Onko siellä kokemuksia tästä?
Mitä teille kuuluu? Aikamoiset helteet saatiin tänne Suomeen. Ihanaa. Me tehtiin perheen kanssa pyöräretki tänään täällä Stadissa ja oli niin kivaa. Tämä päivä, oli just sellainen, jota olin kaivannut pitkään ja joka osittain myöskin on sitä minun tietynlaista omaa aikaani, vaikkakin perheen kanssa. Pyöräilin iloisesti ja oloni oli huoleton. Hiukset liehui ja olin super onnellinen. Lucakin oli niin tohkeissaan iskän kyydissä ja meidän pikku retkestä. Ehkä tähän on nyt hyvä päättää nämä kuulumiset. 🙂
Palataan huomenna.
xx Didem
6 Responses
Tein itse vuosi sitten päätöksen jakaa vapaa-ajan ja työminän. En avaa iltaisin läppäriä kello 19.00 jälkeen ja puhelimenkin laitan äänettömälle. En ole lääkäri, joka täytyy olla alvariinsa tavoitettavissa. Pelkkä yksityisyrittäjä, jolle asiakkaat öisin saattavat soittaa ja kysyä taksin numeroa. Olo on paljon parempi, kun voi rauhassa keskittyä läheisiin ja olla läsnä. Kukaan ei ole korvaamaton ja some pärjää ilmankin ainaista päivitystä. Olen tosi onnellinen uuteen ajankäyttöön. Jopa viikonloppuisinkin pyhitän yhden päivän vain itselle.
Kyllähän se elimistö yrittää viestittää ,että olisi aika hiljentää tahtia,eri asia on osaako ihminen tulkita vihjeitä…itse olisin varmaan käväissyt lääkärissä…mutta hyvä kun toivuit pian.Uni on halpa ja hyvä lääke?.Ota nyt vähän iisimmin hetki.Aurinkoista viikkoa!
Mulla sama tapa puhelimen kanssa, todella ärsyttävä ja yritän päästä eroon mutta aika koukussa oon 😛 Pakko räplää vuorotellen eri some kanavia jos sinne olis tullu jotain sen parin minuutin aikana ku oon ollut toisessa sovelluksessa. Teen tätä vielä aina kun vapaata tai tylsää mut etenki iltasin. Nyt oon yrittäny pikkuhiljaa alkaa elämään taas enemmän oikeeta elämää ja kavereiden kanssa pidän puhelimen pois mut etenki yksin kotona kun on tylsää niin ajaudun taas tohon.. 😀 Haluisin vaan et puhelimen käyttö menis pikku hiljaa takaisin siihen mihin se on tarkotettu, eli puheluihin/viesteihin missä sovitaan millon ja missä tavataan eikä yleinen viihdekeskus 😀
Tämä nyt ei liity mitenkään aiheeseen, enkä ole koskaan mitään blogiisi kommentoinut( harvemmin mihinkään) mutta nyt on kyllä ihan pakko tulla vaan kertomaan oma mielipiteeni, siis en voi käsittää miten joku ihminen voi olla noin kaunis!!!! Ei mulla muuta 🙂
Erittäin hyvä että olet valinnut itsellesi bloggarin “ammatin”, tämäkin tarina kertoo vain siitä, että normaalia työtä et jaksaisi tehdä, kun väsähdät näin rajusti kokkareilla poseeraamisesta. Sinä ja muut bloggarit – alkaa jo riittää tälläisen saamattoman ja turhanpäiväisen elämäntyylin glorifointi, TOD. Saa ja pitää nauttia onnekkaasta osastaan tottakait, mutta ei pidä valittaa julkisesti kuinka väsyttävää hengailu ja shoppailu on -ajattele vähän miltä jossain siivoojana raatavasta yksinhuoltajaäidistä, jolla ei ole sitäkään yllellisyyttä, että saa joka viikonloppu ottaa laatuiakaa itselleen isovanhempien hoitaessa lasta, tuntuu!! Minäkin osaan ajatella vaikkei lapsia ole enkä köyhä siivooja olekkaan. Tee vaihteeksi jotain tätä yhteiskuntaa rakentavaa, vaikka vapaaehtoistyötä jos ei rahan vuoksi tarvitse palkkatyötä koittaa osata ja jaksaa. Pitkään kypsynyt päätös; minä lopetan blogien seuraamisen nyt tähän. Ällöttää.
Ohoh jollain taitaa olla aika huono päivä meneillää ;D juoppas lasi viiniä ja nauti kauniista ilmasta niin ehkä huomenna olet jo paremmalla tuulella eikä tarvitse vittuilla didemille :* pus pus