On ilta. Hämärää. Pötköttelen sängyssä ja kuuntelen kun sade lyö vasten ikkunaa. Toisesta huoneesta kuuluu Vuosaari elokuvan tunnari biisi. Tällä kertaa en pystynyt katsomaan kun pätkiä elokuvasta, koska minua itkettää tämä leffa joka kerta niin paljon, enkä jaksa tänä iltana itkeä. Vie voimia kun alkaa suremaan ja miettimään asioita liikaa. Tiedän, kyseessä on elokuva, mutta tiedän myös, että tälläkin hetkellä eri puolilla Helsinkiä, Suomea ja maailmaa elää lapsia joita kaltoinkohdellaan. En puhu enempää tästä aiheesta. Hyvä elokuva. Kannattaa katsoa!
Pötköttelen siis sängyssä ja mietin minkälainen nukkuja oikein olen. Lähipiirissäni on nimittäin kaikenlaista sorttia ja erilaisia nukkujia. Myös erinäisiä uniongelmia on havaittavissa näillä tyypeillä. On heitä jotka kukkuilevat öisin, epäsäännöllisen työrytmin takia ja nukkuvat lähes joka yö huonosti. On ne tyypit, jotka vaan pyörii sängyssä tuntikausia joka yö ja vaikka väsyttää, niin silti nukkuminen on hankalaa. Sit on heitä, jotka tarkkaan vaalivat analogista omaa aikaa ja laittavat puhelimen pois jo alkuillasta ja ovat sängyssä hyvissä ajoin. Minun rytmini on jotain siltä väliltä. En missään nimessä ole yökukkuilija, vaan pidän perinteisestä rytmistä ja keskityn siihen, että rytmini pysyy tasapainossa. Minulla ei onnekseni ole koskaan ollut kunnon uniongelmia, mutta valitettavasti ne ovat todella yleisiä.
Unirytmi on tullut yhä merkityksellisemmäksi täällä kolmenkympin paremmalla puolella. Tietysti arjessa lapsi on sellainen, joka rytmittää hyvin päivää. Aamulla tulee herättyä aikaisin, syötyä aamiaista, ja illalla nukkumaanmeno aloitetaan jo hyvissä ajoin. Olen kerran kokeillut melatoniinia, mutta se ei sovi itselleni. Unilääkettä en ole koskaan ottanut. Olen muutenkin kovin lääkevastainen, ja otan mieluummin aina luonnolliset keinot käyttöön. Yksi iso virhe, jonka kuitenkin teen välillä on nukahtaminen Lucan viereen, kun laitan häntä nukkumaan. Puolen tunnin sammuminen ja siitä herääminen on täydellinen tapa sekoittaa yöunet. Tänään kävi näin 😀
Nukahdan parhaiten silloin, kun huone on riittävän pimeä ja viileä. Pimennysverhot makuuhuoneessa ovat erittäin tarpeelliset, vaikka ulkona onkin jo pimeää. Suosittelen myös välttämään raskasta iltapalaa ja urheilusuoritusta juuri ennen nukkumaanmenoa. Unet ovat mielenkiintoisia. Pienenä, kun olin kipeänä näin aina unta, että joku ajaa minua takaa. Onko teilläkin samanlaisia kokemuksia unista?
Makoisia ja antoisia unia kaikille! Tyhjentäkää ajatukset ja mieli ennen nukkumista. Unenlaatu parantuu huomattavasti. Riitaisina ei myöskään koskaan saa mennä nukkumaan. Näin minulle on opetettu jo pienestä asti ja mielestäni se on tärkeä opetus.
8 Responses
…ilman kypärää hiukset liehuen. Top gun/ Tom Cruise-meiningillä, tykkään! Sulla on viime aikoina ollut jotenkin ihan erityisen raikkaita kuvia! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/ericak
Joo joooo…just noin :)))
Ihanaa, kiiitos.
Aurinkoista päivää!
Ihanat kuvat!
Oletko kokenut “äitipiireissä” sellaista inhottavaa ignooraamista tai nenänvartta pitkin katsomista?
Mulla on just sellainen kokemus juuri nyt, aivan käsittämätöntä minkälaisia jotkut äidit (naiset) ovat, en ymmärrä yhtään miksi Suomessa äitiys on sellaista kuppikunta meinikiä.
En kyllä oikeastaan ole. Päiväkodin ilmapiiri vanhempien kesken on ollut mieluisa ja muutenkin ehkä sit ollut tuuria näissä asioissa. Sveitsissä itseasiassa koin lapsellista ja typerää käytöstä muiden lasten vanhemmilta. Se tapahtui suomalaisten muskarissa. Olin ylivoimaisesti nuorin äiti ja siellä oli sellainen ahdistava ilmapiiri (katotaan nenänvartta pitkin) . Muskar jäi pariksi kerraksi, koska ei vaan ollut fiilistä käydä. Mä käyn siellä lapsen takia, en juoruilemassa/dissaamassa muita (mitä ne myös teki).
Olen kyllä ihminen, joka ei liikaa jaksa keskittyä muiden huonoon käytökseen. Sanon kyllä mielipiteeni, jos koen että mua kohdellaan huonosti.
Pitää myös mainita, että hirveesti en ole liikkunut/liiku äitipiireissä.
Ikävää, jos sulla on noin. 🙁 Ilmeneekö se just jossain äiti-lapsi ryhmissä?
Aurinkoista päivää ja tsemppii <3
I hear you sister. Ja aivan käsittämättömän upeita kuvia viime aikoina. Love them all.
Booom sister! 😉 Kiiitos!!
Oon tosi ilonen, että sulla on nyt ollut jo useassa postauksessa ammattivalokuvaajan kuvia, sillä näissä tulee esille hehkuva kauneutesi parhaalla tavalla! Toki pidän myös niistä itse otetuista kännykkäkuvista, ja niistä omista kamerakuvista koska niistäkin välittyy omanlainen uniikki tunnelma, mutta juuri tällaisia kuvia sinusta henkilönä olen kaivannut blogiisi, sillä olet erittäin kuvauksellinen.
Olisi kiva nähdä kuvia sinusta myös hempeissä ja vaaleissa sävyissä/ympäristössä näiden vahvasti asennetta sisältävien kuvien rinnalla (jos saa antaa toivetta :D) pidän myös näistä, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä täysin erilaisessa ympäristössä.
Kaunista ja raikasta kevättä kaunotar!
Ihana ihana ihana kommentti. Kiitos! Lähetin tämän myös Janitalle. Hän, joka on se suurin syy upeille kuvilleni. Hänkin ilahtui. <3
Kaunista ja raikasta kevättä sinulle myös!
Hempeitä värejä ja kuosia kyllä tulossa! Kesälllä näen itseni pomppivan kukkaismekossa niityillä. Joo, mut siis laitan korvan taakse toiveesi. Hyvä onkin saada vaihtelua, ettei aina ole raffi meininki.