Elävien kirjoissa jälleen

 

Huh-heijaa…tauti selätetty, pirteitä ollaan, Lucankin tavara pyllystä on jo kiinteetä 😉 ja meillä on kesä täällä Zürichissa. Tänään siis oikeastaan eka päivä, kun oon täysin voimissani. Oksensin ja ripuloin kolme päivää, painokin siinä samalla laski 45…nyt sit nopeesti pitää kirii takas normilukemiin ja ehkä jopa muutama lisäkilo olisi myös tervetullut.

Tosiaan asteita on 25. Terassit täyttyy kauniista ihmisistä. Äidit, lapset ja nuoret ovat vallanneet kaikki puistot. Lapsiperheitä vilisee joka puolella. Pyöräilijöiltä ei voi välttyä tässä maassa. Hienot avoautot esittelee itseään kaduilla. Hyväntuulisuus on vallannut koko kaupungin, joka usein sattuu olemaan liian harmaa. Meillä asuntoasia on kohta maalissa. Muuttoa odotellen siis 🙂

Keräsin kuvia parilta päivältä. Maanantaina Zürichissa oli pyhäpäivä (Sechseläuten) ja kaupunki oli juhlatunnelmissa. Ainoastaan valituissa kantoneissa juhlistetaan tätä “työväen” juhlaa. Hienoja paraateja , kojuja, tivoli ja ilma lumiukko Bellevuessa, joka poltettiin alas 18 (pamaus kuului meidän rannalle asti).

Tänään treffattiin uuden tuttavuuden Karolinan kanssa Park im Grüene (Rüschlikonissa). Pääsette TÄSTÄ katsastamaan mestan. Ihan mieletön paikka lapsille. WOW! En ollut kuullut tästä aiemmin. Puisto oli täpöten täynnä äitejä ja lapsia, myös isiä. Siellä oli iso kahvila, playarea, swim area, train area ja mikä parasta näkymät on järvelle. Paikalla voi järjestää synttäreitä ja huonolla säällä pääsee leikkimään sisätiloihin (kaikki ilmaista). Ihan paratiisi Lucalle. Karolinalla on kaksi lasta, aivan syötvän suloinen tytär 4v ja pikkumies 5kk. Mieheni oli mukana käymässä ja pääsin taas kuuntelemaan venäjää, kun Karolina ja mieheni puhui. Tykkään siitä kun mieheni puhuu venäjää, se on seksikästä, ainoastaan mieheni suusta.
Aiemmin tänään käytiin päiväretkellä Einsiedelnissä, jossa sijaitsee iso luostari. Olen kerran aikasemmin ollut siellä, sain kattavan opstauksen, mutten muista mitään. Tiedän että olen juonut sitä pyhää vettä mustasta Madonnasta. Välillä hävettää kun ei mikään sivistystä edistävä juttu jää aina mieleen. Mut miettikää, olin opetellut muistilapulle muutaman tärkeän jutun luostarista, sen takia että voisin ylpeillä fiksuudellani miehelleni ja niiiiin monta kertaa olen yrittänyt saada häntä lähtemään sinne. Just tänään kun sitten lähdetään, en muista mitään.

Noh, turha sitä on esittää jotain mitä ei oo, ei se kuitenkaan menis läpi ja miehenikin vaan nauraisi ja pitäis mua vielä enemmän höpsönä.
Tänään olen myös päättänyt etten enää IKINÄ käytä sanaa “ikinä” tai “aina” ja tämä päätöksen tulen pitämään. On muuten ärsyttävää kun ihminen käyttää tilanteissa noita välisanoja.

 Luca lähti pitkiä matkoja yhden pojan pyörän perään, oli huvittava seurata..yks raahaa pyöräänsä ja toinen jahtaa sitä hysteerisenä. Luca poistui paikalta hyvin näyttävästi itupotkuraivareilla.

 
Siinä se Luostari 🙂

                                                   
Iltapalaksi äsken paistoin pinaattia ja pinjansiemeniä. Siihen päälle neljä kananmunaa ja fetaa. Tämä annos on kahdelle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *