HUOMENTA HELSINKI

Vihdoin kotona. Matka Bodrumista lentokentälle on aina haikea, sillä ikävöin jo sinä aikana Lucaa ja perhettäni. Olisin niin mielelläni jäänyt vielä pidemmäksikin aikaa, mutta on myös ihan kiva palata kotiin. Istanbulissa odotus venyi jälleen, sillä kone oli useamman tunnin myöhässä. Pyörin Istanbulin kansainvälisellä puolella erilaisissa liikkeissä ja nautin siitä tunnelmasta. Katsoin taululta, että lentoa siirrettiin monta kertaa aina puoli tuntia eteenpäin. Sitten portilla minuun iski ajatus, että Hermeksen liikkeestä on pakko hakea musta käsikoru hopeisilla yksityiskohdilla uusimmasta mallistosta, ja juoksin salamana toiselle puolelle terminaalia. En ollut tarkistanut tauluja, ja kun juoksin takaisin portille, oli lentoa siirretty vielä tunnilla eteenpäin. Kulutin aikaa kuvailemalla ja tekstailemalla miehelleni, joka oli itsekin reissun päällä.

Onneksi lensin bisneksessä, sillä oli ihana hengähtää, syödä hyvin ja levätä hetken. Vieressäni istui eräs bisnesmies, jonka kanssa höpöteltiin alkumatkasta. Hän oli kovin utelias ja kysyi muun muassa bloggaamisesta, kun huomasi minun ottavan kuvia koneessa. Vanhemmatkin ihmiset ovat nykyään jo tietoisia siitä, että bloggaaminen voi harrastuksen lisäksi olla myös kunnon duunia. Nukuin koneessa loppumatkan ja kun saavuin kotiin, oli Sharon jo vastassa kotiovella. Oli kiva, kun ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin. Aloin heti siivota ja touhuta ja lopuksi juotiin lasit kuohuvaa. Helsinki tuntuu ihan aavekaupungilta Bodrumiin verrattuna, joka on täynnä menoa ja melskettä kellon ympäri.

Nyt valmistaudun juuri Hernesaaren Spotlight-brunssiin, johon mennään tyttöjen kanssa. Tämän jälkeen on itse festarit, joissa on kiva viettää lauantaita hyvällä porukalla. Jään helposti jumittamaan kotiin, joten alan nyt föönata hiuksia etten möhästy!

Ihanaa viikonloppua!

xx Didem