Kuvat Heikki Salonen
Kuvat
Balmuir täytti tänä vuonna 10 vuotta ja juhlia vietettiin viime kuussa näyttävästi Hotel Kämpissä. Mannerheim-sviitti oli koristeltu Balmuirin upeilla tuotteilla ja pöytä katettu koreaksi Suomi 100 -teeman mukaan. Tapasin ensimmäisen kerran omistajapariskunnan eli Heidi ja Juha Jaaran viime keväänä pr-tilaisuudessa. He ovat niin ihania ja helposti lähestyttäviä ihmisiä ja juteltavaa riitti vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Katsoin Balmuirin juhlissa kuvia mitä heijastettiin seinälle omistajien elämän varrelta ja osa niistä olivat super sympaattisia. Tämä kertookin juuri Balmuirista yrityksenä, sillä vaikka se on niin sanottu luksusbrändi, ovat omistajat Heidi ja Juha ihanan maanläheisiä ja aitoja ihmisiä. Oli koskettavaa kuulla yrityksen kasvutarinasta. Mielestäni kaikista kiinnostavinta on juuri tarinat ja ne ihmiset yritysten takana. Menestyminen vaatii hyvien tuotteiden ja idean lisäksi aina nöyryyttä, intohimoa ja kunnianhimoa ja juuri sitä Balmuir edustaa. Olen todella ylpeä kyseisestä brändistä ja toivon heille kaikkea hyvää myös tulevaisuudessa!
Meillä oli hauskat kuvaukset lokakuussa Kriseldan ja Maryamin kanssa. Meistä kaikista kuvattiin meidän näköiset videot, joista omani voi katsoa tämän postauksen alta. Videossa näkyy valitsemiani lempituotteita Balmuirin mallistosta. Balmuirilta löytyy asusteiden lisäksi luonnonkosmetiikkaa sekä sisustus- ja lahjatuotteita. Tuotteissa käytetään ensiluokkaisia ja todella laadukkaita luonnomateriaaleja perinteisiä käsityömenetelmiä kunnioittaen. Etiikka on myös kohdillaan, sillä esimerkiksi Alpakan turkistuotteet valmistetaan alle vuoden ikäisistä alpakoista, jotka eivät selvinneet ensimmäisestä talvesta. Yhtäkään alpakkaa ei tarhata tai tapeta turkiksen vuoksi. Laukut ja lompakot valmistetaan samalla tehtaalla kun Pradan ja Miu Miun laukut. Myös laukuissa käytetään samaa lampaannahkaa kuin Chanelin tuotteissa.
Olen ahkerasti käyttänyt Balmuirin mustaa Estelle Shopper -laukkua, joka on juuri sopivan ryhdikäs, eikä mene siksi helposti kasaan. Laukku on tilava ja klassisen kaunis, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Meidän kodista löytyy myös jonkin verran sisustustuotteita. Pidän heidän tuoksukynttilöistä, jotka ovat todella pitkäkestoisia ja miellyttävän tuoksuisia. Syksyn hitti on myös ollut koko perheen kylpytakit, jotka saa omalla nimellä painettua. Tämä on erinomainen lahjavinkki vaikka isänpäiväksi tai jouluksi. Uudessa kodissamme Balmuir tulee varmasti näyttäytymään yhä isommassa roolissa tulevaisuudesssa ainakin kylpyhuoneessa pyyhkeiden ja makuuhuoneessa petivaatteiden osalta.
Halusin listaa teille muutamia lempituotteitani Balmuirilta:
- Musta Estelle Shopper bag
- Helsinki scarf (100% kashmir)
- Musta Lombardia Felt hat
- Perfumed candle Mountains
- Meadow käsisaippua ja käsirasva
- Embroidered Portofino robe
- Harmaa Lausanne robe (100% kashmir)
- Park Lane 3x watch box
- Park Lane Trunk black
- Verbier Alpaca fur cushion covers
Voisin jatkaa listaani vielä..:)
Löytyykö teiltä Balmuirin tuotteita tai asusteita? Oletteko jo käyneet uudessa Balmuirin liikkeessä Espalla? Siellä on ihanan seesteinen ja miellyttävä tunnelma.
13 Responses
Entä, jos tekisit postauksen aiheesta ja mitä mieltä olet itse bloggaamisesta työnä. Luultavasti lukijoitakin kiinnostaisi pitkästä aikaa syväluotaavampi postaus ajatuksistasi.
Ootko miettinyt koskaan että pitäisit vaikka pari kuukautta kokonaan lomaa bloggaamisesta? Mikään pakkohan sun ei ole blogia pitää elääksesi. Sosiaalista painetta kyllä voi olla tehdä jotain työkseen koko ajan.
Hyvää pohdintaa ❤ Luin sitä aamukahvin äärellä ?
Mietin taas itse sellaista et onko mitään iloa et blogi on avoin: mikset julkaise vaan kommentit joista pidät! Ethän sä tee yhteistöitäkään jos et usko niihin. Myös suodattajan voi varmaan hankkia jos ei jaksa käydä idioottien nakutuksia läpi. Eihän ihmiset uskalla tulla sanoo päin naamaa tarinoitaan niin mitä järkeä pitää tällästä epärealismia yllä.
Toisekseen onko mitään järkeä tavotella menestystä blogilla jos ei tarvi sitä? Eikse taiteellinen näkemys ja riippumattomuus ole enemmän se juttu mitä montako lukijaa. Eikse lukijoiden laatu ole tärkeämpi tässäkin asiassa ja toisaalta se et teet blogia itselles samoinku pukeudut itselles.
Mun mielestä sulla on jo kaikki, etkä tarvi enää mitään.
Kaiketi työlle on olemassa ihan asiallisia määritelmiä. En ole varma, mitä määritelmää esim.tutkijat käyttävät, mutta arvelen, että jotakin tällaista: laillista toimintaa, josta maksetaan asianmukainen, verotettava korvaus. Vaikea uskoa, että “hauskuus” millään lailla sisältyy työhön määritelmänsä mukaisesti. Bloggaaminen on työtä, mutta eri asia sitten tietenkin on, mitä työtä arvostetaan/mikä työ on eettistä. Minua blogeissa häiritsee se, että sisältö perustuu kaupallisille arvoille ja blogit kannustavat kuluttamaan. Toisaalta luen blogiasi, koska sinulla on kiva tyyli ja jos haluan välttää hutiostoksia, katon vähän mallia sinulta? ristiriitainen juttu.
Didem.. Sinä olet hyvä työssä, jota teet. Sinä olet onnistunut.. – joskus on vaikea onnistua työssään koko ajan, etenkin kun sitä on tehtävä jatkuvasti. En minä ainakaan kuitenkaan suosita sinulle työtaukoa, koska silloin pelkään että katoat, etkä enää palaa. Hei beibi, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot, ja muista – älä lopeta työtäsi. Älä pidä taukoja. Tää on sun duuni! Sinun teksti. Sinun kuvat.
Itseäni lähinnä ärsyttää tiettyjen bloggaajien avautumiset siitä, kuinka elämä on niin hektistä ja kiireistä bloggaajana ja kuinka millään ei löydy omaa aikaa tai perheen keskeistä yhteistä aikaa. En tiedä, ehkä mieli muuttuisi, jos näkisi minkälaista bloggaajien arki oikeasti on, mutta tällä hetkellä se näyttää olevan lähinnä aamukahvien noutamista lähikahvilasta, lounassalaattien syömistä Teatterissa ja erilaisissa pr-tilaisuuksissa pyörimistä. Sinunkin blogitekstisi ovat suurimmilta osin melko lyhyitä ja, jos näin totta puhutaan, aikalailla tajunnanvirtaa ja osin aika huonolla äidinkielellä kirjoitettuja, joten en näe, että niiden kirjoitteluun ja viimeistelemiseen, tai vaikkapa valokuvaussessioihin kuluisi monia kymmeniä tunteja viikossa. Sekin on ihan oma keskustelunaihe, kuinka paljon nämä yllämainitut aktiviteetit vaativat ammattitaitoa tai kuinka henkisesti vaativia ja rankkoja tehtäviä ne ovat.
Muutamalla ehkä menestyneimmällä suomalaisbloggaajalla näyttää olevan myös joku muu (lähes) täysipäiväinen työ, mutta harvoin heiltä kuuluu narinaa siitä, kuinka rankkaa ja vaativaa tämä elämä on näin bloggaajana. En tiedä omasta menneisyydestäsi, mutta olettaisin, että et ole montaakaan päivää viettänyt ns. “oikeissa töissä”/ollut merkittävä tulonlähde perheessäsi tai kantanut suurta tulosvastuuta työssäsi. Tähän kun vielä lisätään aiemmat kommenttisi siitä, kuinka naiset kuuluvat kotiin, miehet töihin, ja muut negatiiviset kommentit 8-16 työskentelevistä tylsistä jakkupukuisista naisista, onko ihmekään, että korvaan särähtää se, kuinka yrität tätä nykyään tyrkyttää itseäsi vakavasti otettavana uraohjuksena.
Mukava blogiasi on lukea, ei siinä mitään, mutta näin itse vuosia opiskelleena ja valtavasti uhrauksia tehneenä, suhteellisen korkeassa asemassa työskentelevästä naisesta bloggaaja vakavasti otettava työtittelinä kuulostaa oudolta.
Nyt vasta tajusin. Eli mieluisia unelma-ammatteja ei kannata verrata ikävään työhön. Tästä oon kyl samaa mieltä oli se sit pieni tai miljardibisnes.
Kyl se äkkirikastuminen usein uhrauksia vaatii oli tapa mikä vaan. Ehkä tää start up boomi ja teknologinen vallankumous antaa väärän kuvan mitä rikastuminen tyhjästä useimmiten on: jostain on saatava alkupääoma epävarmoihin hommiin. Toisaalta oma mielipiteeni on se, että ei sekään ilmaista ole jos nai rikkaan puolison, sillä harva ihminen kestää rikkautta eli syntyy tai muuttuu mulkuksi. Tai myötätunnottomaksi. Esittämisen taso vaihtelee, itse arvostan enemmän sellasia myötätunnottomia ihmisiä jotka on reilusti sellasia kun ovat eivätkä peittele. Käytöstavoilla ei tee mitään jos ne ei heijasta todellista asennoitumista, eihän viiniäkään laimenneta kun se kaadetaan pöytään.
Mut kommentoin nyt itselleni tähän Didem24 keskustelualustalalle että sitä ei voi viedä silti pois kuinka varmasti tälläsen blogin kans töissä on myös tavallaan koko ajan. Siis mukavissa töissä. Ei tällästä blogia pitämällä työn jälki parane pinnistelemällä vaan rentoutumalla, siks ymmärrän ihmisiä jotka taas ei pidä työnä kun tajusin mitä ajatte takaa eli miellyttävyysasiaa. Toki sitä raakaa työtö varmaan myös riittää, toteutuspuoli sit vaatii sen.
Vapaa-ajasta on aika paljon kilpailua, baarit, ystävät, facebookit youtubet miljoonat blogit tv.. se et me pörrätään täällä ei oo sattumaa vaikka siihen suuntaan puhutaan nyt et kuka vaan voi.. Sinänsä myös ristiriitaista et meille tuotetaan palvelua ilmaiseksi ja täällä haukutaan et tää ei oo mitään? Tavallaan myös häviävän kommunistisen Suomen varjopuolia ehkä eletään.
Mitä luulet Didem jos oisit 18v ja lukijat 13-20v, oisko kukaan lukija sitä mieltä et bloggaus ei oo työtä?
Oon kyl sitä mieltä ettei kannata välittää ihmisten mielipiteistä vaan olla sentteri pystyssä yhteiskunnalle, muuttumatta kyyniseksi, nähden valon valomerkin sijaan.
juuri näin^^, itsellä reilun 20 vuoden opiskelu tausta ja olen tehnyt paljon töitä saavuttaakseni nykyisen asemani työmaailmassa. Työni vaatii uhrauksia ja voin sanoa, että välillä on rankkaa kun tekee yli sillointällöin yli 20h työpäiviä…. Jos bloggaus tuntuu liian “rankalta” niin aina voi tehdä jotain muuta…, vaikka mennä kouluun ja hankkia kunnon työ:)
Todella hyvin sanottu! Itsellä myös kaksi korkeaa koulutusta ja oma yritys joka kyllä vaatii töitä enkä valita. Ei paljon ehdi kahviloissa aamukahvilla istuskella tai kuvata joka päivä omaa asua. Jos tuota haluaa työksi kutsua niin sitten pitäisi olla teksteissä myös oikeaa asiaa ja kunnon kuvat, itse kutsuisin tuota enemmän harrastukseksi kun sen kuka vaan voi aloittaa ilman minkäänlaista koulutusta, vähän kuin päiväkirja.
Ja varmasti on totta että oikeita töitä ei paljon ole tehty tai ole tietoakaan siitä mitä itsenäisesti asuminen ja omien elinkustannusten maksaminen on jos on tottunut elämään miesten siivellä ja saa kivoja lahjoja siitä hyvästä että heitä “palvoo”. Se miten täytyy tuoda julki miten mies pitäisi huolta jos tulisi ero ja se miten puhutaan nimenomaan alentavasti töissäkäyvistä ihmisistä huokuu selvästi epävarmuutta ja osoittaa että ehkä niitä kouluja ei ole tarpeeksi käyty tai olla oltu oikeissa töissä kun viitsii muita mollata. Tarkoitus ei ole loukata ketään mutta nämä asiat paistavat läpi. En tosiaan kuten professionaalikaan pitäisi bloggaamista minään urana. Jotkut tekevät oikeasti pitkiä työpäiviä ilman minkäänlaisia lomia eivätkä valita. Tottakai valittaa saa, jokaisella on siihen oikeus mutta ei sitä tarvitse tehdä julkisesti ja kerätä sillä huomiota. Kuitenkin blogissa on tainnut tulla useasti ilmi se miten miehesi tekee töitä kotoa käsin ja miten vietätte aikaa enemmän yhdessä kuin monet avioparit. Kukin tyylillään.
Kuten yllämainitussa kommentissa, luulen että sulle negatiivisten kommnettien määrä johtuu nimenomaan niistä ajoista jolloin aloitit bloggauksen ja kirjoittelit tosi provoavia tekstejä kuten “kiltit prinsessat saa” (jossa kyse oli merkkilaukun saamisesta lahjaksi) ja juuri tuo yllämainittu “julistus” siitä miten tykkäät olla alistuvassa asemassa miestäsi kohtaan ja kuinka haluaisit laittaa kaikki naiset kodinhoitokurssille jne.. Jos todella haluat olla hyvä bloggaaja, älä aliarvioi lukijoitasi. Näe vaivaa postauksiin, nyt tämäkin teksti on jotenkin tosi lyhyt ja siinä on monia hassuja lausahduksia. Jotenkin postauksistasi huokuu tietynlainen “te alamaiset lukijani” asenne-toisinaan, mitä muissa blogeissa ei näe. Mieti, mitä oikeasti haluat bloggaamiselta. Haluatko vain pönkittää “seurapiiriroua” elämääsi vai oikeasti saavuttaa blogilla isompia asioita? Mutta siis, en ihmettele negatiivisten kommenttien määrää. Kutsuisin blogiasi enemmän harrastukseksi kuin työnteoksi.
Didem, se että kirjoitat pohdinta-tekstin lomaltasi, on ihan ok. Olethan siellä lomalla eikä töitä olisi pakko tehdä. Kirjoitat välillä pidempiä, välillä lyhyempiä tekstejä. Esimerkiksi postauksesi kuntosalista oli tosi hyvä, innostunut ja paneutuva. Olet varmasti alkanut alunperin kirjoittaa blogia itseäsi varten ja vaikka matkan varrella lukijakunta on lisääntynyt paljon, ei se tarkoita ettet saisi kirjoittaa asioista joista olet itse kiinnostunut. Jokaisellahan on vapaus valita minkälaisia blogeja lukee. Lukijat saavat olla kriittisiä, mutta he eivät saa kuvitella että blogi olisi olemassa vain heitä varten.