JOTAIN MITÄ ODOTTAA

Photos by Kristiina Ketonen

Grey wool scarf // Gauhar

Shoes & Grey outfit // Zara

Etsin tyhjää parkkiruutua autolleni. Tavoitteena on saada auto mahdollisimman lähelle Löylyä, jotta ei tarvitse kävellä sen pidempään hyytävän kylmässä sateessa ja tuulessa. Vaikka Hernesaari onkin melkein hiljentynyt talveksi, oli kaikki parkkiruudut Löylyn lähistöltä silti varattuja ja jouduin jättämään auton vähän kauemmaksi. Pipo päässä, ilman kaulahuivia kävelin vastatuulessa kohti Löylyn lämpöä. Sen matkan aikana mietin, kuinka paljon oikeastaan pidän vaihtelevista vuodenajoista. Voimakkaat aallot, pimenevät illat, epämääräinen sade ja tuuli, joka puskee paidan sisälle ja menee läpi kehon, kaikki ovat yhtä tervetulleita. Kävelin silmät kiinni hetken ja annoin sateen vaan kastella kasvoni. Nautin jokaisesta pisarasta. Rakastan Suomen vuodenaikoja, synkkiä sadepäiviä kynttilänvalossa ja puistoissa, sekä kirkkaita kesäpäiviä mökillä tai festareilla. Tarvitsen molempia elämääni, enkä haluaisi asua vuoden ympäri maassa, jossa on vain hellettä. Jo pelkästään kerrospukeutuminen on paljon hauskempaa, kuin kesämekoissa hyppiminen.

Vuodenajoissa parasta on vaihtelevuus. Aina on jotain, mitä odottaa ja jotain mikä muuttuu. Syksy rauhoittaa, kun taas keväällä valo muuttaa meitä ja ihmiset herää sieltä harmaudesta, samaan aikaan kun luonto herää kevääseen. Helsinki sykkii energiaa ja Esplanadi täyttyy paljaista sääristä jo ensimmäisistä lämpöasteista, joita meille luvataan.

Joulun jälkeen, kaipaan kuitenkin sinne kunnon lämpöön palmujen alle. Joulun odotus on joka vuosi yhtä tunnelmallista, mutta sen jälkeen, yleensä odotan vain sitä lomamatkaa. Minulle sopii, viettää pidempiä pätkiä talvesta auringossa, koska muuten talvikaudesta tulee aivan liian pitkä. Ehkä nimenomaan se vaihtelevuus tasaisin väliajoin, on asia, joka pitää minut virkeänä ja tyytyväisenä.

Jos saisitte valita vuodenajan, niin mikä olisitte? Minä taidan olla kevät ja loppukesä/alkusyksy. Pukeutumisen kannalta kevät ja syksy on kaikista monipuolisemmat vuodenajat.

Palataan vielä hetkeksi takaisin Löylyyn. Himoitsin heidän lohikeittoa ja takkatulta. Sain ne molemmat ja siihen päälle vielä lohikeittoa myös kotiin vietäväksi Lucalle. Lohikeitto maistui paljon paremmalta nyt, kun silloin kesällä. Uskon, että tämä makujuttu on vain mun päässä ja sain erilaisen makuelämyksen juurikin sen takkatulen ja pimeän myrskyisän syysillan takia.

Akut ladattuina eletään jo uutta viikkoa, joka tulee olemaan täynnä erilaisia pressipäiviä ja iltarientoja. Mitä sinne kuuluu? Kiinnostaisko teitä joku Q&A postaus? Jos, niin mikä aihe?

xx Didem