Photos by Kristiina Ketonen
Grey wool scarf // Gauhar
Shoes & Grey outfit // Zara
Etsin tyhjää parkkiruutua autolleni. Tavoitteena on saada auto mahdollisimman lähelle Löylyä, jotta ei tarvitse kävellä sen pidempään hyytävän kylmässä sateessa ja tuulessa. Vaikka Hernesaari onkin melkein hiljentynyt talveksi, oli kaikki parkkiruudut Löylyn lähistöltä silti varattuja ja jouduin jättämään auton vähän kauemmaksi. Pipo päässä, ilman kaulahuivia kävelin vastatuulessa kohti Löylyn lämpöä. Sen matkan aikana mietin, kuinka paljon oikeastaan pidän vaihtelevista vuodenajoista. Voimakkaat aallot, pimenevät illat, epämääräinen sade ja tuuli, joka puskee paidan sisälle ja menee läpi kehon, kaikki ovat yhtä tervetulleita. Kävelin silmät kiinni hetken ja annoin sateen vaan kastella kasvoni. Nautin jokaisesta pisarasta. Rakastan Suomen vuodenaikoja, synkkiä sadepäiviä kynttilänvalossa ja puistoissa, sekä kirkkaita kesäpäiviä mökillä tai festareilla. Tarvitsen molempia elämääni, enkä haluaisi asua vuoden ympäri maassa, jossa on vain hellettä. Jo pelkästään kerrospukeutuminen on paljon hauskempaa, kuin kesämekoissa hyppiminen.
Vuodenajoissa parasta on vaihtelevuus. Aina on jotain, mitä odottaa ja jotain mikä muuttuu. Syksy rauhoittaa, kun taas keväällä valo muuttaa meitä ja ihmiset herää sieltä harmaudesta, samaan aikaan kun luonto herää kevääseen. Helsinki sykkii energiaa ja Esplanadi täyttyy paljaista sääristä jo ensimmäisistä lämpöasteista, joita meille luvataan.
Joulun jälkeen, kaipaan kuitenkin sinne kunnon lämpöön palmujen alle. Joulun odotus on joka vuosi yhtä tunnelmallista, mutta sen jälkeen, yleensä odotan vain sitä lomamatkaa. Minulle sopii, viettää pidempiä pätkiä talvesta auringossa, koska muuten talvikaudesta tulee aivan liian pitkä. Ehkä nimenomaan se vaihtelevuus tasaisin väliajoin, on asia, joka pitää minut virkeänä ja tyytyväisenä.
Jos saisitte valita vuodenajan, niin mikä olisitte? Minä taidan olla kevät ja loppukesä/alkusyksy. Pukeutumisen kannalta kevät ja syksy on kaikista monipuolisemmat vuodenajat.
Palataan vielä hetkeksi takaisin Löylyyn. Himoitsin heidän lohikeittoa ja takkatulta. Sain ne molemmat ja siihen päälle vielä lohikeittoa myös kotiin vietäväksi Lucalle. Lohikeitto maistui paljon paremmalta nyt, kun silloin kesällä. Uskon, että tämä makujuttu on vain mun päässä ja sain erilaisen makuelämyksen juurikin sen takkatulen ja pimeän myrskyisän syysillan takia.
Akut ladattuina eletään jo uutta viikkoa, joka tulee olemaan täynnä erilaisia pressipäiviä ja iltarientoja. Mitä sinne kuuluu? Kiinnostaisko teitä joku Q&A postaus? Jos, niin mikä aihe?
xx Didem
8 Responses
…ilman kypärää hiukset liehuen. Top gun/ Tom Cruise-meiningillä, tykkään! Sulla on viime aikoina ollut jotenkin ihan erityisen raikkaita kuvia! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/ericak
Joo joooo…just noin :)))
Ihanaa, kiiitos.
Aurinkoista päivää!
Ihanat kuvat!
Oletko kokenut “äitipiireissä” sellaista inhottavaa ignooraamista tai nenänvartta pitkin katsomista?
Mulla on just sellainen kokemus juuri nyt, aivan käsittämätöntä minkälaisia jotkut äidit (naiset) ovat, en ymmärrä yhtään miksi Suomessa äitiys on sellaista kuppikunta meinikiä.
En kyllä oikeastaan ole. Päiväkodin ilmapiiri vanhempien kesken on ollut mieluisa ja muutenkin ehkä sit ollut tuuria näissä asioissa. Sveitsissä itseasiassa koin lapsellista ja typerää käytöstä muiden lasten vanhemmilta. Se tapahtui suomalaisten muskarissa. Olin ylivoimaisesti nuorin äiti ja siellä oli sellainen ahdistava ilmapiiri (katotaan nenänvartta pitkin) . Muskar jäi pariksi kerraksi, koska ei vaan ollut fiilistä käydä. Mä käyn siellä lapsen takia, en juoruilemassa/dissaamassa muita (mitä ne myös teki).
Olen kyllä ihminen, joka ei liikaa jaksa keskittyä muiden huonoon käytökseen. Sanon kyllä mielipiteeni, jos koen että mua kohdellaan huonosti.
Pitää myös mainita, että hirveesti en ole liikkunut/liiku äitipiireissä.
Ikävää, jos sulla on noin. 🙁 Ilmeneekö se just jossain äiti-lapsi ryhmissä?
Aurinkoista päivää ja tsemppii <3
I hear you sister. Ja aivan käsittämättömän upeita kuvia viime aikoina. Love them all.
Booom sister! 😉 Kiiitos!!
Oon tosi ilonen, että sulla on nyt ollut jo useassa postauksessa ammattivalokuvaajan kuvia, sillä näissä tulee esille hehkuva kauneutesi parhaalla tavalla! Toki pidän myös niistä itse otetuista kännykkäkuvista, ja niistä omista kamerakuvista koska niistäkin välittyy omanlainen uniikki tunnelma, mutta juuri tällaisia kuvia sinusta henkilönä olen kaivannut blogiisi, sillä olet erittäin kuvauksellinen.
Olisi kiva nähdä kuvia sinusta myös hempeissä ja vaaleissa sävyissä/ympäristössä näiden vahvasti asennetta sisältävien kuvien rinnalla (jos saa antaa toivetta :D) pidän myös näistä, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä täysin erilaisessa ympäristössä.
Kaunista ja raikasta kevättä kaunotar!
Ihana ihana ihana kommentti. Kiitos! Lähetin tämän myös Janitalle. Hän, joka on se suurin syy upeille kuvilleni. Hänkin ilahtui. <3
Kaunista ja raikasta kevättä sinulle myös!
Hempeitä värejä ja kuosia kyllä tulossa! Kesälllä näen itseni pomppivan kukkaismekossa niityillä. Joo, mut siis laitan korvan taakse toiveesi. Hyvä onkin saada vaihtelua, ettei aina ole raffi meininki.